Maanvyöryjä voi tapahtua myös Suomessa, mutta Norjan kaltaista juoksusavea ei maaperässä juuri ole - Kotimaa | HS.fi

Maanvyöryjä voi tapahtua myös Suomessa, mutta Norjan kaltaista juoksusavea ei maaperässä juuri ole

Juoksusavea esiintyy lähinnä Norjan, Ruotsin ja Kanadan maaperässä. Suomessa sitä ei juurikaan esiinny. Suomessakin on ollut maanvyöryjä, tosin Norjaa pienemmässä mittakaavassa.

Useita koteja tuhoutui maanvyörymässä Oslon koillispuolella Gjerdrumin kunnassa varhain keskiviikkoaamuna. Perjantai-iltaan mennessä yksi ihminen oli löydetty onnettomuuspaikalta kuolleena ja yhdeksän ihmistä oli edelleen kateissa.­

1.1. 21:20

Norjan Gjerdrumin kunnassa varhain keskiviikkoaamuna tapahtuneen maanvyöryn syytä selvitetään parhaillaan. Norjan vesivaranto- ja energiavirasto NVE:n mukaan tapahtunut oli niin sanottu juoksusavivyöry, kvikkleireskred.

Asiasta kertoivat torstaina Ilta-Sanomat ja Iltalehti.

Juoksusavea on lähinnä Norjan, Ruotsin ja Kanadan maaperässä. Suomessa sitä ei juuri tavata, kertoo Geologian tutkimuskeskuksen johtava asiantuntija Heini Reijonen.

Juoksusavi on savityyppi, joka on syntynyt jääkauden jälkeen, yleensä suolaiseen meriveteen. Savi on vesipitoista, mutta meriveden sisältämä suola ikään kuin sementoi saven ja tekee siitä kestävää, Reijonen kuvaa.

Jääkauden jälkeen alkaneen maankohoamisen myötä savi on kohonnut merenpinnan yläpuolelle ja siten altistunut myös sateelle ja makean veden vaikutuksille.

”Kun suola huuhtoutuu ajan myötä pois, saven kantokyky häviää. Silloin juoksusavet ovat herkkiä liikkumaan. Pieni maanjäristys, maansiirtotyö tai pienempikin syy saattaa päästää ne liikkeelle”, Reijonen sanoo.

Maanvyöryille voi altistaa myös esimerkiksi puron- tai joenpenkkaa hiljalleen nakertava virtaava vesi, joka aiheuttaa eroosiota.

NVE:n verkkosivuilta löytyvän kartan mukaan Gjerdrumin onnettomuuspaikka sijaitsee alueella, jossa maaperässä esiintyy juoksusavea. Maan laajimmat juoksusavialueet sijaitsevat Oslo-vuonon molemmin puolin sekä maan keskiosissa Trondheimin ympärillä.

Melko suuretkin maanvyörymät ovat periaatteessa mahdollisia myös Suomessa. Asiaa arvioi keskiviikkona HS:n haastattelussa myös Geologian tutkimuskeskuksen ryhmäpäällikkö Timo Ruskeeniemi.

Lue lisää: Suomalaisgeologi: Rakentaminen ja runsas kosteus ovat voineet kuormittaa ja saada savimaan vyörymään – ”Siinä ylittyy joku kynnys”

Suomessa on ollut maanvyöryjä, tosin Norjaa pienemmässä mittakaavassa, vahvistaa Reijonen.

”Suomen vyörymät ovat tapahtuneet savisilla alueilla, vaikka ne eivät olekaan juoksusavea. Niitä on ollut Aurajoessa, Aurajokilaaksossa ja Halikon alueella. Ne ovat liittyneet esimerkiksi savikkoihin ja joentörmiin”, Reijonen sanoo.

Lue myös: Grafiikka näyttää, kuinka laaja Norjan maanvajoama on suhteessa Helsingin keskustaan

Reijosen mukaan Suomen maaperässä on samanikäisiä savia kuin Norjassa.

”Mutta ne ovat kerrostuneet aikanaan erilaisessa ympäristössä, eivätkä ne ole yhtä lailla riskialttiita”, hän lisää.

Norjassa myös korkeuserot ovat Suomea suurempia. Suomessakin on asutusta esimerkiksi harjujen rinteillä, mutta Reijonen ei pidä niiden vyörymäriskiä kovin suurena.

”Harjut ovat yleensä sora- ja hiekkaharjuja. Savea esiintyy harjujen reunoilla, mutta ne eivät ole yhtä herkkiä vyörymille. Harjuilla on yleensä myös kasvillisuutta, joka sitoo maaperää”, Reijonen sanoo.

Ilmastonmuutos voi lisätä maanvyörymien riskiä, koska talvet ovat aiempaa lämpimämpiä ja sateisempia. Sekä Norjassa että Suomessa vuosi 2020 oli maan mittaushistorian lämpimin. Onnettomuutta edeltävä vuorokausi oli Gjerdrumin alueella myös erittäin sateinen norjalaislehti VG:n mukaan.

Vaikka vastaavan kokoluokan maanvyörymien riski Suomessa on hyvin pieni, asettaa ilmastonmuutos haasteita rakentamiselle myös meillä.

Kasvava tulvariski aiheuttaa alavilla mailla ongelmia. Ilmastonmuutos lisää pohjaveden pinnan korkeusvaihtelua, mikä vaikeuttaa kiinteistöjen kosteudenhallintaa.

Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset maaperän stabiiliuteen ovat kuitenkin olleet pieniä, jos vertaa Norjaan, Reijonen lisää.

Vastaavia onnettomuuksia voidaan ehkäistä riittävillä pohjatutkimuksilla ja kehittämällä maaperän stabilointimenetelmiä, Reijonen arvioi.

”Pienessä mittakaavassa vaihtoehdot juoksusaveen liittyen ovat käytännössä maan vaihtaminen tai siirto tai maaperän stabilointi betonipaaluilla tai suolaa lisäämällä. Osa menetelmistä on vielä kehitysvaiheessa. Kustannuksethan saattavat olla valtavia, ja on mietittävä, mikä on milloinkin järkevää.”

Norjassa maa-alueita on stabiloitu myös pengertämällä.

Reijosen mukaan juoksusavelle voi olla vaikea tehdä rakennusteknisesti mitään alueilla, joissa esiintymä on suuri.

Toistaiseksi Reijosen tietoon ei ole tullut, kuinka paksu juoksusavikerros Gjerdrumin onnettomuusalueella on.

Vielä on aikaista sanoa, johtaako onnettomuus muutoksiin rakentamisessa.

”Jos onnettomuuspaikka on todettu hyväksi rakennusmaaksi ja tällainen yllättäen tapahtuu, kyllähän siinä täytyy miettiä riskejä uudelleen. Kaikkia riskejä ei voida aina täysin poistaa.”

”Jos todetaan, että ilmastonmuutoksella oli vaikutusta onnettomuuteen, pitää tehdä lisätutkimuksia, jotta riskejä saadaan paremmin kartoitettua”, Reijonen sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat