Tapon yrityksen tutkinta makasi poliisin pöydällä seitsemän vuotta ilman edistystä – syytetyt saivat 10 000 euron korvaukset oikeudenkäynnin viivästymisestä - Kotimaa | HS.fi

Tapon yrityksen tutkinta makasi poliisin pöydällä seitsemän vuotta ilman edistystä – syytetyt saivat 10 000 euron korvaukset oikeudenkäynnin viivästymisestä

Valtiokonttori maksoi viime vuonna noin 154 000 euroa venyneistä oikeusprosesseista.

Patrian lahjusjutun oikeudekäynnissä määrättiin viivästymishyvityksiä.­

18.1. 2:00 | Päivitetty 18.1. 6:34

Lokakuussa 2008 Helsingin Katajanokalla löytyi kalliokielekkeen juurelta tajuton mies. Miehen kasvot olivat turvoksissa pahoinpitelyn jäljiltä.

Poliisi alkoi tutkia tapausta tapon yrityksenä. Kolmen miehen epäiltiin pahoinpidelleen uhria ja heittäneen tämän alas kallionkielekkeeltä muutaman metrin matkan.

Sitten tutkinta hyytyi. Vuosia kului, eikä mitään tapahtunut.

Vuonna 2017 tutkinta sai taas vauhtia. Poliisi tilaili asiakirjoja ja kuulusteli ihmisiä. Asia eteni oikeuteen.

Joulukuussa 2018 Helsingin käräjäoikeus katsoi, että mies todellakin oli pahoinpidelty, mutta syytettyjen syyllisyydestä ei ollut näyttöä. Syytteet hylättiin.

Kaksi syytetyistä vaati valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. He olivat olleet epäiltyinä vakavasta rikoksesta kymmenkunta vuotta ennen vapauttavaa päätöstä.

Tilanne oli aiheuttanut konkreettista haittaa: toisen miehen kansalaisuushakemus oli rikosepäilyn takia hylätty.

Oikeus määräsi valtion maksamaan kummallekin miehelle hyvitystä maksimimäärän, 10 000 euroa.

Juttu oli siis maannut seitsemän vuotta poliisissa ilman, että sille oli tapahtunut käytännössä mitään. Esitutkinta oli kestänyt selvästi pitempään kuin mitä asian laatuun ja laajuuteen nähden oli perusteltua.

Tämä on yksi tapauksista, joissa Valtiokonttori maksoi viime vuonna hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Kaikkiaan hyvityksiä maksettiin noin 154 000 euroa.

Viime vuosina hyvitysmaksujen kasvu on taittunut. Vuonna 2020 tuomioiden määrään vaikutti koronavirustilanne.

”Meille tuli viime vuonna noin puolet vähemmän tuomioita kuin normaalivuonna. Toukokuusta elokuulle oli melkein tyhjä jakso”, kertoo lakimies Suvi Karhu Valtiokonttorista.

Lain mukaan tuomioistuin voi määrätä valtion maksamaan asianosaiselle hyvityksen, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Viivästymistä arvioitaessa otetaan huomioon asian laatu ja laajuus. Lisäksi arvioidaan viranomaisten ja myös asianosaisten toimintaa tilanteessa.

”Hyvityksen maksamisen edellytys on, että viivästys on johtunut viranomaisesta”, Karhu painottaa.

Sen takia hän ei usko, että muhimassa olisi koronavirustilanteen aiheuttama piikki. Vaikka oikeudenkäyntejä on pandemian takia jouduttu lykkäämään, tilanne ei johdu viranomaisista.

Laki hyvitysten maksamisesta tuli voimaan vuonna 2010, kun Suomi oli saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta tukun langettavia päätöksiä oikeudenkäyntien viivästymisestä.

Aluksi laki koski vain yleisiä tuomioistuimia eli käräjäoikeutta, hovioikeutta ja korkeinta oikeutta. Myöhemmin lakia on laajennettu koskemaan myös hallinto-oikeuksia ja erityistuomioistuimia kuten vakuutusoikeutta.

Yksi tunnetuimmista pitkään venyneistä oikeudenkäynneistä oli Patrian asekauppoja koskeva lahjusjuttu. Syytteet hylättiin, ja Turun hovioikeus määräsi jokaisen syytetyn saamaan 3 500 euron hyvityksen. Oikeuden mukaan esitutkinta oli viivästynyt vuodella.

Hyvitystä maksetaan lain mukaan 1 500 euroa jokaisesta viivästyneestä vuodesta.

Kokonaissummaa voidaan korottaa enintään 2 000 eurolla, jos asia on ollut erityisen merkittävä asianosaiselle. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi välittömästi ihmisen toimeentuloon, terveyteen tai oikeudelliseen asemaan liittyvät jutut.

Esimerkiksi vakuutusoikeus korotti tuhannella eurolla hyvitystä tapauksessa, jossa vanhempainpäivärahaa koskevan asian käsittely kesti yhteensä yhdeksän vuotta ja neljä kuukautta.

Asian käsittelyä viivytti se, että juttu seilasi Kansaneläkelaitoksen (Kelan), sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden väliä.

Vakuutusoikeuden mukaan asian käsittely oli viivästynyt Kelassa kahdella vuodella ja lautakunnassa toisella kahdella vuodella. Neljältä viivästysvuodelta hakija sai hyvitystä 6 000 euroa sekä tuhannen euron korotuksen siksi, että asia oli hänelle erityisen merkittävä.

Päätös oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että Valtiokonttorin havaintojen mukaan Kela näkyy tilastoissa vain harvoin.

”Kela suorastaan loistaa poissaolollaan, vaikka siellä tehdään kymmeniä tuhansia ratkaisuja vuosittain”, Suvi Karhu toteaa.

Syitä tähän voi olla kaksi. Joko Kelassa on tehokkaat prosessit tai sitten sen asiakkaat eivät osaa vaatia hyvitystä, vaikka käsittely venyisi.

Viime vuosien aikana eniten hyvityspäätöksiä on tehty käräjäoikeuksissa, mutta vakuutusoikeus tulee kannoilla.

Vakuutusoikeuden käsittelemistä hyvitysvaatimuksista moni tosin hylätään, Karhu kertoo. Tämä saattaa johtua siellä noudatetusta prosessista, jossa ei ole rajoitettu uusien todisteiden esittämistä.

”Vakuutusoikeuteen voi koko ajan toimittaa uutta lääkärintodistusta. Välillä se on tarpeellistakin, koska terveydentila voi muuttua. Uuden selvityksen esittämisen jälkeen pyörähtää aina uusi kuulemiskierros. Sen takia viivästyminen ei johdu viranomaisesta.”

Kaikista hyvitysvaatimuksista on viime vuosina hylätty noin kolmannes.

Karhu on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että vain yksittäisissä rikosjutuissa viivästymistä on hyvitetty alentamalla rangaistusta. Sen kuitenkin pitäisi olla ensisijainen hyvitystapa.

”Tuomioistuimet eivät ehkä tiedosta, että tällainen mahdollisuus on. Toinen vaihtoehto on, että tuomioistuimet unohtavat ilmoittaa näistä päätöksistä Valtiokonttorille.”

Enimmäissumman, 10 000 euroa, voi lain mukaan ylittää erityisestä syystä. Tällaisia tapauksia ei ole tullut Valtiokonttorin tietoon. Maksimisummiakin määrättiin ensimmäisen kerran vasta viime vuonna.

Tapon yritystä koskevan jutun lisäksi Helsingin käräjäoikeus määräsi valtion maksamaan enimmäishyvityksen kahdelle miehelle, joita vastaan oli ollut vireillä vahingonkorvauskanne 21 vuotta.

Miehet saivat vuonna 1999 syytteen törkeästä veropetoksesta tupakan salakuljetukseen liittyvässä jutussa. Vuonna 2004 heidän ehdolliset vankeusrangaistuksensa tulivat lainvoimaisiksi.

Tullihallituksen vaatima noin 600 000 euron korvausvaatimus siirrettiin omaan oikeudenkäyntiinsä. Se ei jostain syystä lähtenyt etenemään, vaikka rikosasia saatiin päätökseen.

Tullihallitus ei vaatinut ponnekkaasti asian käsittelyn jatkamista, eivätkä miehet luonnollisestikaan hoputtaneet.

Käräjäoikeudessa juttua palloteltiin tuomarilta toiselle. Lopulta asia päätyi kokeneen käräjätuomarin pöydälle, ja hän laittoi tuulemaan. Asiassa annettiin päätös elokuussa 2020.

Oikeuden mukaan oikeudenkäynnin kesto on ylittänyt moninkertaisesti kohtuullisena pidetyn ajan. Asia oli yksinkertainen, sillä rikostuomion jälkeen Tullihallituksen korvausvaatimus oli varsin selvä.

Viivästys johtui niin Tullihallituksen passiivisuudesta kuin käräjäoikeuden huonosta prosessinjohdosta, oikeus arvioi. Jossain määrin viivästykseen vaikutti myös asianosaisen oma menettely.

”On ilmeistä, että vastaajat ovat elätelleet asian viipyessä toivoa siitä, että mitään vahingonkorvausvastuuta ei tulisikaan”, Karhu sanoo.

Viivästyksen takia oikeus päätti sovitella miehiltä vaaditun vahingonkorvaussumman kuudesosaan alkuperäisestä. Miehet määrättiin siten maksamaan Tullihallitukselle yhteisvastuullisesti 100 000 euroa.

Viivästyskorkoja oikeus ei määrännyt lainkaan. Poikkeuksellisella ratkaisulla on iso merkitys, sillä viivästyskorkoja olisi tässä vaiheessa ollut jo yli miljoona euroa.

Näistä huomattavista helpotuksista huolimatta oikeus katsoi, että miehillä on oikeus myös viivästyshyvitykseen. Tämä vaati tulkintaa, sillä laki oli epäselvä.

Lain mukaan ensisijassa hyvitys annetaan alentamalla rangaistusta tai lieventämällä hallinnollista seuraamusta. Vahingonkorvausvelvollisuuden lieventämisestä laki ei sano mitään.

Oikeus huomautti, että miehet saivat merkittävän lievennyksen korvausvelvollisuuteensa. Tästä huolimatta kyse oli perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksesta, joten heillä oli oikeus myös hyvitykseen.

”Hyvityksen määrä on oikeudenkäynnin keston erittäin poikkeuksellisen pituuden vuoksi käräjäoikeuden arvion mukaan asetettava lähtökohtaisen lain tuntemaan maksimimäärään, 10 000 euroon”, Karhu kertoo.

Valtiokonttori maksaa tuomitut hyvitykset, mutta se voi periä muilta viranomaisilta summia takaisin.

Vuosittain muille viranomaisille lähtee laskua runsaan 100 000 euron edestä. Osoite on silloin yleensä tuomioistuimista vastaava oikeusministeriö tai poliisista vastaava sisäministeriö.

Karhu ennustaa, että hyvityksen vaatiminen ja tuomitseminen saattavat yleistyä.

”Asiamiehet ja maallikot alkavat tiedostaa, että tällainen mahdollisuus on.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat