Poliisilla ei ole oikeutta saada sosiaaliviranomaisilta asiakastietoja voidakseen laatia uhka-arvion väkivaltaiseksi epäillystä henkilöstä.
Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) torstaina antaman vuosikirjaratkaisun mukaan nykyisessä laissa ei ole säännöstä, jonka perusteella sosiaaliviranomaisten olisi pitänyt luovuttaa tiedot.
Helsingin poliisi oli pyytänyt Helsingin sosiaalivirastolta tietoja laatiakseen nuoren väkivaltaista käyttäytymistä koskevan uhka-arvion.
Poliisi epäili, että nuori voisi olla vaaraksi toisten ihmisten hengelle ja terveydelle.
Epäily nuoren vaarallisuudesta ei perustunut vain Helsingin poliisin omaan arvioon, vaan se oli saanut uhka-arviotehtävän suojelupoliisilta ja keskusrikospoliisilta.
Tarkoituksena oli estää mahdollinen uskonnollisista, poliittisista tai ideologisista motiiveista tehty terroriteko.
”Terroriteot ovat perhe- ja läheisväkivaltatilanteita vakavampia siinä mielessä, että ne kohdistuvat tyypillisesti julkisissa paikoissa oleviin ihmismassoihin ja siksi uhreja on yleensä useita. Toteutuessaan terroriteko olisi sellainen rikos, jonka osalta sosiaaliviranomaisen salassapitovelvollisuus väistyisi”, poliisi vetosi.
Poliisi halusi tietää, millaisia sosiaalihuollon tukitoimia nuorelle oli tarjottu ja miten ne olivat toteutuneet toukokuusta 2017 lähtien.
Poliisi pyysi myös tietoja nuoren puhelinnumerosta, asuinpaikasta, päihteiden käytöstä sekä mahdollisesta koulunkäynnin jatkamisesta. Sosiaalivirastoa pyydettiin myös kertomaan, jos sen tietoon oli tullut väkivaltaisen käyttäytymisen arvion kannalta keskeisiä tietoja.
Sosiaalivirasto ei suostunut luovuttamaan tietoja. Laissa nämä sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen sisältämät tiedot on säädetty ehdottomasti salaisiksi, sosiaalivirasto päätti.
Tiedot voidaan luovuttaa poliisille vain, jos se on selvittämässä rikosta, josta saattaa seurata vankeutta vähintään neljä vuotta. Tällaisesta tilanteesta ei ollut kyse.
Tiedot voidaan luovuttaa myös, jos on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Tällaisesta tietoa ei ollut sillä sosiaalityöntekijällä, jonka pöydälle tietopyyntö päätyi.
Poliisi valitti sosiaaliviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, mutta hävisi jutun. Nyt myös KHO päätyi samalle kannalle.
Poliisin mielestä kaikki pyydetyt tiedot eivät kuuluneet yksityiselämän ydinalueelle. Tällaisia reuna-alueen tietoja olivat esimerkiksi yhteystiedot ja tieto koulunkäynnin jatkamisesta. Poliisi ehdotti, että edes nämä tiedot luovutettaisiin.
Poliisin mukaan asiakaslain eräs kohta on säädetty nimenomaan poliisin uhka-arvion tekemistä varten.
”Poliisi on uhka-arvioinnista vastaava viranomainen ja se kerää tietoja eri viranomaisilta yhdistäen ne tavoitteenaan saada riittävän kattava, oikea ja ajantasainen kokonaiskuva kohdehenkilön vaarallisuudesta.”
Poliisi painotti, että tiukka laintulkinta estää poliisilta riittävän tiedonsaannin vakavien väkivaltarikosten ja terroritekojen estämiseksi.
KHO totesi päätöksessään, että pyydetyt tiedot ovat salaisia, ja niitä voidaan lain mukaan luovuttaa vain tietyin edellytyksin.
Sovellettavia säännöksiä löytyy julkisuuslaista, ja luovutuksen edellytyksistä on säädetty asiakaslaissa eli laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista.
Tämän lain mukaan tietoja voidaan luovuttaa vain, jos kyse on rikoksesta tai rikosepäilystä.
Sosiaaliviranomainen voisi lain mukaan luovuttaa tietoja poliisille oma-aloitteisesti, mutta poliisilla ei ole oikeutta saada pyytämiään tietoja.
Laista ei siis löydy säännöstä, jonka perusteella poliisi olisi oikeutettu saamaan sosiaaliviranomaiselta tietoja uhka-arvion tekemistä varten.