Tietokirja: Väkivaltarikollisten taustalla on usein työttömyyttä ja huono-osaisuutta, työttömäksi jäävät vangit myös uusivat rikoksen muita useammin - Kotimaa | HS.fi

Tietokirja: Väkivaltarikollisten taustalla on usein työttömyyttä ja huono-osaisuutta, työttömäksi jäävät vangit myös uusivat rikoksen muita useammin

Tuoreen tietokirjan mukaan väkivaltarikollisten ongelmiin pitäisi puuttua jo ennen vankeustuomiota, koska he ovat usein huono-osaisia.

Riihimäen vankilan kaltaisissa suljetuissa laitoksissa vangit osallistuvat erilaisiin toimintoihin vähemmän kuin avolaitoksissa.­

25.1. 16:46

Vankilaan päätyvät väkivaltarikolliset ovat usein työttömänä ennen rikosta. Tuomionsa jälkeen työttömäksi jäävät puolestaan tekevät uuden rikoksen muita yleisemmin.

Tiedot selviävät tuoreesta tietokirjasta Suomalainen vanki – Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa. Artikkelitietokirjan ovat toimittaneet Diakonia-ammattikorkeakoulun Sakari Kainulainen ja Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Kuvan vankien perhesuhteista ja työtilanteesta antaa artikkeli Vankien sosiaalisesta integraatiosta.

Artikkelin mukaan 70 prosenttia aineiston vangeista teki uuden tuomioon johtaneen rikoksen kolmen vankeutta seuraavan vuoden aikana. Uusintarikollisuus oli erityisen yleistä niillä vangeilla, jotka olivat työttömiä tai muista syistä työvoiman ulkopuolella.

Artikkelin kirjoittajista Noora Ellonen on sosiaalipolitiikan yliopistolehtorina Tampereen yliopistossa. Karoliina Suonpää ja Sasu Tyni puolestaan ovat tutkijoina Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa, missä neljäs kirjoittaja Mikko Aaltonen puolestaan työskentelee tutkimusjohtajana.

Väkivaltarikollisten työttömyys on jo ennen tekoa suurta verrattuna muuhun väestöön. Kirjoittajien mukaan vankien työssäkäyntiaste on vähintään puolet muuta väestöä matalampi ennen vankeutta ja sen jälkeen.

Kolme vuotta ennen vankeuden alkamisvuotta vain hieman yli kymmenesosa aineiston vangeista oli töissä. Lähes sama osuus oli opiskelijoita, kun taas työttömiä ja muista syistä työvoiman ulkopuolisia oli yli 70 prosenttia vangeista.

Noin viidesosa vangeista asui joko kumppanin tai kumppanin ja lastensa kanssa, kun koko väestössä vastaava osuus oli yli 60 prosenttia.

”Perhe-elämään kiinnittymisessä ei näytä juuri olevan eroja ennen ja jälkeen vankeuden, sillä perhe-elämän ulkopuolella olevien osuus säilyi varsin samanlaisena koko seuranta-ajan”, tutkijat kertovat.

Noin puolet kumppanin, kumppanin ja lastensa tai vanhempiensa kanssa vapautumisvuoden aikana asuneista teki uuden rikoksen kolmen vuoden aikana. Osuus oli vielä suurempi niillä, joiden perhetilanne oli tuntematon.

Vankien sijoittuminen väkivaltarikollisten toiminnan muutosta tavoitteleviin ohjelmiin näyttää heikolta.

Suomessa väkivaltarikollisille suunnattuja ohjelmia ovat muun muassa OMA-ohjelma, ryhmämuotoinen tai yksilötyönä suoritettava Suuttumuksen hallinta sekä Cognitive Skills -ohjelmat.

”Väkivaltarikollisten ohjelmatoiminta on pienimuotoista: esimerkiksi vuonna 2018 jonkin edellä mainituista ohjelmista suoritti ainoastaan 137 vankia”, kirjoittajat toteavat.

Tutkimuksen aineistona olivat tiedot runsaasta 7 000 vangista, jotka olivat vapautuneet vuosina 2006–2014. Vangit oli tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen väkivaltarikoksista: esimerkiksi henkirikoksista, henkirikosten yrityksistä sekä törkeistä ja perusmuotoisista ryöstöistä ja pahoinpitelyistä.

Tutkijoiden mukaan valitettavan suuri osa vankien ajankäytöstä ei ole aktiivista osallistumista erilaisiin toimintoihin. Vankia ei välttämättä ole sijoitettu vankilassa sellaisiin tai vanki on jostain muusta syystä poissa vankilan järjestämästä toiminnasta.

Vuonna 2018 toimintaan sijoittamattomia oli kokonaisajankäytöltä lähes kolmannes vangeista. Erilaisiin toimintoihin osallistuminen on suljetuissa vankiloissa vähäisempää kuin avolaitoksissa.

Mitä johtopäätöksiä tutkijoiden löydöksistä pitäisi vetää?

Kovin yksityiskohtaisia politiikkasuosituksia kirjoittavat eivät artikkelissa anna, mutta korostavat puuttumista asioihin ennen kuin tilanne kärjistyy ja johtaa vankilatuomioon.

Kirjoittajien mukaan tulosten perusteella ei voida tietää, onko esimerkiksi työn tai opiskelupaikan saamisella uusintarikollisuutta vähentävä vaikutus.

”Vankeuden aikaisen tuen ja kuntoutuksen lisäksi tämän luvun tulokset korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta: koska vangit ovat laaja-alaisesti huono-osaisia jo ennen vankeustuomion alkua, toimiville interventioille olisi vahva tarve jo huomattavasti ennen ehdottomaan vankeuteen päätymistä.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat