”Jossain on se raja, miten paljon saa varastaa” – Venäjän turvallisuus­politiikan asian­tuntijan mukaan maan hallinto on saattanut ruveta uskomaan omiin valheisiinsa - Kotimaa | HS.fi

”Jossain on se raja, miten paljon saa varastaa” – Venäjän turvallisuus­politiikan asian­tuntijan mukaan maan hallinto on saattanut ruveta uskomaan omiin valheisiinsa

”Nyt ei puhuta enää vain siitä, onko hylätty ääniä, vaan yllykkeenä on korruptio ja murhayritys”, sanoo apulaisprofessori Katri Pynnöniemi tuoreista mielenosoituksista.

27.1. 2:00 | Päivitetty 27.1. 6:12

Apulaisprofessori Katri Pynnöniemi naurahtaa, kun häneltä kysyy, pitäisikö pienessä Suomessa olla huolissaan Venäjällä viime viikonloppuna pidettyjen laajojen mielenosoitusten vuoksi.

”Ehkä me olemme aina huolissamme.”

Huolen taustalla voi olla esimerkiksi se, että yksinvaltaisilla hallinnoilla on joskus tapana yrittää kääntää kansan mielenkiinto ulkoiseen ongelmaan tai viholliseen silloin kun omat sisäiset ongelmat kasvavat ylipääsemättömiksi.

Voisiko Venäjän presidentti Vladimir Putin hakea jotain tällaista keinoa nykyongelmiin?

”Sen Venäjä on oikeastaan jo tehnyt. Se on yksi osa arkipäivän ulkopolitiikan diskurssia [puhetapaa] Venäjällä tällä hetkellä, eli siellä vähän eri yhteyksissä tulee vastaan sama asia”, Pynnöniemi sanoo.

”Vähän joka puolella on se sama viesti, että ulkomailta pyritään heikentämään Venäjää. Se on läpikulkeva narratiivi tai tarina. Aina kun jotain tapahtuu, se otetaan ensimmäisenä esiin.”

Pynnöniemi on Venäjän turvallisuus- ja ulkopolitiikan tutkija. Hän hoitaa Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen Mannerheim-professuuria, joka on jaettu Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin ja Maanpuolustuskorkeakoulun välille.

Maanpuolustuskorkeakoulussa Pynnöniemi toimii Venäjä-tutkimusryhmässä, joka tutkii Venäjän asevoimia ja sotilaspolitiikkaa. Ryhmä järjestää muun muassa vuosittaisen Venäjä-seminaarin, joka tänä vuonna pidetään virtuaalisesti tällä ja ensi viikolla.

Apulaisprofessori Katri Pynnöniemi on erikoistunut Venäjän turvallisuus- ja ulkopolitiikkaan.­

Pynnöniemi myöntää kyllä miettineensä sitä, miten todennäköisesti Putin lähtisi nyt lietsomaan ongelmia rajojensa ulkopuolelle ja hakemaan suosiota Krimin miehityksen tapaan.

”Muissa maissa mietitään, lähteekö Venäjä rakentamaan ongelmia ulkomaille. Mielestäni tutkijat ovat sen aika hyvin osoittaneet, että Krimin euforia tai kansan sille sotilasoperaatiolle antama tuki oli lopulta aika lyhytaikainen”, hän sanoo.

”Olen sitä miettinyt, että jotenkin tuntuisi vaikealta nähdä, että he yrittäisivät samaa temppua tässä tilanteessa uudelleen, mutta ei se tietenkään mahdotonta ole.”

Pynnöniemi kertoo juuri käyneensä opiskelijoidensa kanssa läpi Krimin vuoden 2014 sotilasoperaation aikajanaa.

”Jälkikäteen voi osoittaa vaikka 4. päivän maaliskuuta, jolloin oli Putinin tiedotustilaisuus. Siinä hän väkevästi kielsi, että mitään joukkoja on missään”, Pynnöniemi sanoo.

”Se on minulle jäänyt mieleen esimerkkinä: jos siinä vain toisti Putinin sanoman, että kiellämme, niin metsäänhän se meni.”

Moskovassa osoitettiin mieltä viime lauantaina oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin vangitsemista vastaan.­

Demokraattisissa yhteiskunnissa nähdään nopeasti sen läpi, että joku yrittää kalastella suosiota ulkoisen uhan avulla. Pynnöniemen mukaan näin ei ole Venäjällä, jossa poliittisella kentällä ei yksinkertaisesti ole tilaa tasa-arvoiselle keskustelulle.

Pynnöniemi nostaa esille venäläisen tutkijan ja journalistin Aleksandr Baunovin analyysin, jossa on hänestä avattu hyvin se, mistä nyt on kyse.

”Tässä on tiettyjä uusia piirteitä, kuten väkivalta. Nyt ei puhuta enää vain siitä, onko hylätty ääniä, vaan yllykkeenä on korruptio ja murhayritys. Jossain on se raja, miten paljon saa varastaa tai loukata ihmisoikeuksia.”

Pynnöniemen mukaan Venäjä-tutkijoilta on tullut hyvin yhtenäistä viestiä siitä, että mielenosoitukset olivat sävyltään erilaisia.

”Baunov kirjoitti hyvin olennaisesti, että mielenosoituksissa on nyt kyse todella regiimin vastustamisesta.”

Onko Putinin hallinto ollut näin tiukassa paikassa aikaisemmin?

”Kyllä vähän vaikuttaisi, että aika tiukka paikka on”, Pynnöniemi sanoo.

Hänestä tähän viittaa myös se, että Putin on joutunut selittelemään julkisesti Aleksei Navalnyin tukijoiden internetissä julkaisemaa videota Mustanmeren rannikolla olevasta Putinin palatsista. Putin väittää, ettei kyse ole hänen omistuksessaan olevasta rakennuksesta.

Pynnöniemelle Putinin puheet ovat tuoneet mieleen tunnetun amerikkalaisen kylmän sodan ajan diplomaatin ja tutkijan George Kennanin analyysin neuvostoajan valehtelusta.

Kennanin mukaan Neuvostoliiton vallanpitäjät viljelivät politiikassaan niin paljon valheellisuutta, että he alkoivat osin jopa itse uskoa siihen.

Tämä vaikeutti neuvostoliittolaisten sanomisten puntarointia, koska oli vaikea arvioida, luulivatko he puhuvansa totta vai oliko taustalla tietoinen vääristely.

”Kun on kyse tällaisesta autoritaarisesta regiimistä, joka käyttää valheita osana sen strategista kommunikaatiota, silloin on vaikea välillä päätellä, milloin on kyse tarkoituksenmukaisesta valehtelusta ja milloin siitä, että puhuja on niin sisäistänyt valheellisen tarinan, että itse uskoo siihen ja toimii sen mukaisesti”, Pynnöniemi sanoo.

Hän muistuttaa, että sillä on väliä, käytetäänkö valhetta taktisesti jonkin operaation osana vai osana tiettyä maailmankuvaa.

”Tätä soveltaen: kun Putin on lausunut, ettei hän omista sitä linnaa, hän ei koe valehtelevansa, koska asia on toteutettu niin, ettei hän todellakaan omista siitä mitään. Ei se silti tarkoita, etteikö kyseessä olisi Putinin linna.”

Sosiaalisessa mediassa välitettiin viime viikonlopun mielenosoituksista videoita, joissa venäläinen mellakkapoliisi oli suorastaan alakynnessä mielenosoittajien keskellä.

Harvinainen tilanne on saanut monet pohtimaan, joutuiko Putinin hallinto jopa yllätetyksi. Pynnöniemi myöntää ajatelleensa samaa.

Hänestä vaikuttaa siltä, että Putinin hallinto on menettänyt nuorison.

”Ei sen tyyppisesti, että nuoriso voisi olla itsessään ainoa muutosvoima tai että huomenna tapahtuisi jotain radikaalia. Tilannetta mutkistaa se, ettei hallinto näytä halukkaalta kompromisseihin.”

Taustalla on myös yksinkertaisesti kyllästymistä Putiniin, mikä on ollut Pynnöniemen ja muiden tutkijoiden mukaan näkyvissä pitkään.

Pynnöniemi arvelee, että Putinin siirtymiselle syrjään on haettu erilaisia vaihtoehtoja.

”Kyllä keskustelu perustuslain muutoksesta käytiin osittain siinä kontekstissa, että rakennetaan eri vaihtoehtoja, joilla joku muu voisi tulla niin sanotusti kärkipaikalle. Mutta voi olla, että tämä on vain teoreettinen mahdollisuus.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat