Uhanalaista suoluontoa elvytetään palauttamalla ennätysmäärä ojitettuja soita takaisin luonnontilaan - Kotimaa | HS.fi

Uhanalaista suoluontoa elvytetään palauttamalla ennätysmäärä ojitettuja soita takaisin luonnontilaan

Metsähallitus ennallisti viime vuonna yli 3 000 hehtaaria soita. Luontokadon pysäyttämiseen pyrkivän Helmi-elinympäristöohjelman tulokset olivat merkittävät juuri soilla. Silti jopa puolet Suomen suoluontotyypeistä on uhanalaisia.

Varsinais-Suomessa Kurjenrahkan kansallispuistossa on ennallistettu yli 30 hehtaaria keidasrämeen laiteita. Hyötyjiä ovat esimerkiksi suolinnut ja perhoset. Kuvassa 1970-luvulla ojitetun suon ojalinja.­

16.2. 11:52

Suomen suoluonto on ahdingossa. Etelä-Suomessa koskemattomista soista on enää rippeet jäljellä, ja koko maassa jopa puolet suoluontotyypeistä on uhanalaisia.

Luontokatoa yritetään torjua ennallistamalla eli palauttamalla ojitettuja soita takaisin luonnontilaan. Siinä on tekemistä, sillä yli puolet Suomen suoalasta on ojitettu muun muassa pellonraivausta, metsänkasvatusta tai turpeenottoa varten.

Juuri ojittaminen on merkittävä syy suoluonnon uhanalaistumiseen. Nyt korjataan takavuosien tekoja ja tukitaan ojia, jotta suosta tulee taas suo.

Metsähallitus ennallisti viime vuonna suojelualueiden ojitettuja soita ennätystahtiin, yli 3 000 hehtaaria. Se on neljä kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Tavoitteena on ennallistaa kaikkiaan noin 15 000 suohehtaaria vuosina 2020–2023.

Ennallistaminen on saanut vauhtia vuonna 2020 aloitetusta Helmi-elinympäristöohjelmasta, jonka yksi tavoite on luonnon köyhtymisen pysäyttäminen.

Tavoite ei ole vaatimaton, sillä luontokato on entisestään kiihtynyt ja monimuotoisuus vähentynyt. Suunnan kääntämiseksi luonnonsuojelu sai viime vuonna historiallisen suuren lisärahoituksen, sata miljoonaa euroa.

Tärkein lisärahoituksella käynnistetty hanke on Helmi, joka sai potista 42 miljoonaa euroa.

Lue myös: Luonnonsuojelu sai sadan miljoonan euron ”lottovoiton”, ja rahareikiä Suomen köyhtyvässä luonnossa kyllä löytyy, vakuuttavat asiantuntijat

Helmin painopisteet ovat soiden suojelu ja ennallistaminen, lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen, perinneympäristöjen hoito, metsäisten elinympäristöjen hoito sekä vesi- ja rantaluonnon kunnostus.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr) nimittää vuotta 2020 Suomen luonnonsuojelun supervuodeksi nimenomaan lisärahoituksen ja Helmi-ohjelman ansiosta.

”Rahoituksen avulla päästiin konkreettisiin toimenpiteisiin luonnon köyhtymisen torjumiseksi varsinkin soilla. Pitkään lähes pysähdyksissä ollut soidensuojelu saatiin hyvään vauhtiin ja soiden ennallistaminen ylsi uuteen ennätykseen”, Mikkonen sanoo.

”Olen iloinen, että Helmi-ohjelmalla saatiin paljon aikaan jo ensimmäisenä vuonna.”

Vauhtiin päästiin erityisesti soilla, koska suojelua kaipaavat alueet oli jo valmiiksi kartoitettu soidensuojelun täydennysohjelmassa, joka laitettiin jäihin vuonna 2014.

”Kun alueet ja niiden myyjätkin olivat valmiina, päästiin heti tekemään kauppoja ja ostamaan alueita valtiolle”, Mikkonen toteaa.

Tänä vuonna ohjelman toteutus laajenee toden teolla muun muassa lintuvesiin, kosteikkoihin ja perinnebiotooppeihin, kun kunnostussuunnitelmat saadaan valmiiksi. Vuoteen 2030 ulottuvat laadulliset ja määrälliset tavoitteet asetetaan kevään aikana.

Luonnonsuojelun lisärahoituksella on päästy hyvään vauhtiin erityisesti soilla. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen mukaan Helmi-ohjelman toteutus laajenee tänä vuonna todenteolla muun muassa lintuvesiin ja kosteikkoihin. Kuva Espoon Laajalahdesta toukokuussa 2020.­

Soista uhanalaisimpia ovat Etelä-Suomen rehevät letot. Soilla eläviä uhanalaisia eliölajeja on noin 120, ja jopa 80 prosenttia soilla elävistä linnuista on uhanalaisia. Joitain lajeja on hävinnyt kokonaan.

Soita ennallistetaan ennen kaikkea luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Lajien uhanalaistuminen on sidoksissa niiden elinympäristöjen uhanalaistumiseen eli ennallistamisella parannetaan lajien elinympäristöjä.

Metsätalouden tarpeisiin aikoinaan kuivatettu Kirkkolamminsuo ennallistettiin 2000-luvun alussa. Nyt Liesjärven kansallispuistoon kuuluva alue on taas suota.­

”Monimuotoisuushyötyjä saadaan, kun autetaan uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä. Ennallistamisella voidaan vähentää myös soiden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja parantaa vesien laatua, kun suot saadaan taas pidättämään ravinteita”, kertoo luonnon ja kulttuuriperinnön suojelusta vastaava päällikkö Tuula Kurikka Metsähallituksen Luontopalveluista.

Luonnollisen vesitalouden palauttamisella on Kurikan mukaan myös tulvia tasoittavia vaikutuksia, sillä turve on kuin vettä imevä sieni. Luonnontilaiset suot myös sitovat ja varastoivat merkittäviä määriä hiiltä.

”Pitkällä aikavälillä ennallistamisella on hyötyä myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä”, Kurikka sanoo.

Aikaa myöten rehevöittävien ravinteiden valuminen soilta vesistöihin vähenee ja lajisto palaa ennallistetulle alueelle.

”Ennallistamisella on myös tärkeä virkistyskäyttömerkitys, kun suolla voi ulkoilla ja marjastaa. Suolinnutkin palaavat hiljalleen alueelle”, Kurikka sanoo.

Vaikka tarve on suurin Etelä-Suomessa, supervuoden suuri ennallistamiskohde on Lapissa. Tervolan Kalhuaavan 823 hehtaarista on ennallistetu 156 hehtaaria täyttämällä 1960–1970-luvuilla kaivetut ojat.

Ennallistamisesta hyötyviä lajeja ovat kämmekät, yleensä rehevällä suolla viihtyvät lettolajit, esimerkiksi lettosammalet, riekko ja suokahlaajalinnut.

Lapissa laaja ennallistamiskohde on Tervolan Kalhuaapa, jossa on täytetty 1960–1970-luvuilla kaivetut ojat. Pehmeimmillä ja upottavimmilla paikoilla työt, kuten aapasuolle tehty pato, tehtiin lumen ja jäätyneen maan aikaan.­

Ennallistamisen yhteydessä täytettyä ojaa Pyhä-Häkin kansallispuistossa.­

Metsähallitus ennallistaa soita myös EU:n Life-rahoituksella.

Yksi kohteista on Saarijärvellä Pyhä-Häkin kansallispuisto, jossa vuorottelevat avosuot, rämeet, vanhat kangasmetsät, männiköt ja korvet. Soiden luonnontilaisuus on muuttunut metsäojitusten takia.

Kymenlaaksossa Valkmusan kansallispuistossa on ennallistettu metsittynyttä Munasuota: Kansallispuistoa kaatuu nyt järeillä keinoilla, jotta 1980-luvulla kadotettu suo saadaan takaisin

Suomi on ollut ojitusten luvattu maa. Yli puolet suoalasta on ojitettu metsänkasvatusta varten. Myös turpeenotto, vesirakentaminen ja muu rakentaminen ovat vähentäneet luonnontilaisia soita.

Pellonraivaus on muuttanut suoluontoa jo vanhastaan, mutta 1960-luvulla soita alettiin ojittaa vimmaisesti metsätalousmaaksi. Suota pidettiin hukkamaana, joka haluttiin saada tuottavaksi. Valtio maksoi tästä korvauksia.

Nyt samoja ojia tukitaan niin ikään valtion tuella.

Suomen maapinta-alasta vajaa kolmannes on suota. Alun perin soita on ollut yli kymmenen miljoonaa hehtaaria. Nykyisin soita ja ojitettuja turvemaita on 8,8 miljoonaa hehtaaria. Ojittamattomia soita on enää noin neljä miljoonaa hehtaaria, valtaosa Pohjois-Suomessa.

Metsätalouden tarpeisiin on ojitettu 55 prosenttia alkuperäisestä suoalasta. Uudisojitus on käytännössä loppunut, mutta soiden kuivuminen jatkuu.

Ojitus vaikuttaa suon vesitalouteen ja saa aikaan muutoksia, jotka johtavat suokasvillisuuden häviämiseen ja turpeenmuodostuksen loppumiseen. Alkuperäinen kasvilajisto alkaa korvautua metsälajeilla.

Suokukko on soiden uhanalainen laji, joka hyötyy ennallistamisesta.­

Suot ovat uhanalaisen verikämmekän elinympäristöä.­

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat