Rikosten juurilla liberialaiskylissä - Kotimaa | HS.fi

Puolustusasianajaja Kaarle Gummerus ja valtionsyyttäjä Tom Laitinen Kiatahunin kylässä torstaina.­

Rikosten juurilla liberialaiskylissä

Pirkanmaan käräjäoikeus alkaa kuulla sotarikossyytteiden todistajia kansainvälisestikin poikkeuksellisessa jutussa alkuviikosta.


21.2. 2:00 | Päivitetty 21.2. 11:05

Lofa

Valtionsyyttäjä Tom Laitinen astuu ulos ilmastoidusta neli­vetoautosta keskelle länsiafrikkalaista pikkukylää. Kostea kuumuus hyökkää päälle. Ruosteenpunainen hiekka rahisee lenkkareissa.

Kiatahunin kylä on kaukana. Kaukana Suomesta, kaukana Liberian pääkaupungista Monro­viasta, kaukana kaikesta.

Ei puhelinverkkoa. Ei sähköä. Ei juoksevaa vettä.

Edellisenä päivänä on ajettu Voinjaman kaupunkiin Guinean rajalle.

Neljänsadan kilometrin matka on kestänyt 13 tuntia. Viiden auton saattue, tavaratilat täynnä retkimuonaa, taskulamppuja, vesipulloja, hyttysmyrkkyä. Vessatauot pusikossa. Mielessä uutiset Guinean puolella juuri löydetyistä ebolatapauksista.

Maantie on surkeassa kunnossa, vaikka sadekausi ei ole vielä edes alkanut.

Viimeiset kymmenet kilometrit on edetty hermostuttavan hitaasti pilkkopimeän sademetsän keskellä.

Aamulla matka on jatkunut, nyt kohti Sierra Leonen rajaa.

Tom Laitinen katselee kylää. Kaikkialla juoksentelee lapsia.

Kyläläiset katselevat Laitista ja hänen vierellään seisovaa aluesyyttäjää Matias Londenia. He katselevat Pirkanmaan käräjä­oikeuden neljää tuomaria.

Koko kylä on kerääntynyt todistamaan harvinaista vierailua.

Kymmenet katseet seuraavat Laitista, kun tämä sanoo:

”Tämä on yksi niistä kylistä, joista vietiin ja joista pakeni ihmisiä Kamatahun Hassalaan. Tästä kylästä ovat kotoisin ne ihmiset, jotka ovat joutuneet syytteissä kuvattujen tekojen kohteeksi.”

Käräjäoikeus on Kiatahunin kylässä tekemässä rikospaikkakatselmusta. Se haluaa nähdä tapahtumapaikat, ennen kuin alkaa ensi viikolla Monroviassa kuulla todistajia.

”Ehkä tämä alue hahmottuu nyt paremmin”, Laitinen sanoo.

”Samoin kuin se, millaisista kylistä on kysymys.”

Laitisen vieressä seisoo lippalakkipäinen mies. Hän on tamperelainen asianajaja Kaarle Gummerus. On Gummeruksen tehtävä puolustaa 51-vuotiasta tamperelaista Gibril Massaquoita, jota syytetään murhista, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Massaquoi on kiistänyt syytteet. Hänen mukaansa hän ei ole ollut Liberiassa, kun rikokset ovat tapahtuneet.

”Oliko sinulla Kaarle tähän jotain?” Laitinen kysyy.

Puolustus haluaa tietää, keitä muita alueella on käynyt puhuttamassa kyläläisiä ennen Suomen keskusrikospoliisia. Sisällissodasta on kulunut kohta 20 vuotta. Onko kylässä käynyt ihmisoikeusjärjestöjä? Liberian totuuskomission haastattelijoita?

Laitinen ei ole varma.

”Selvä”, Gummerus sanoo.

He kävelevät ohi maassa kuivuvien riisinjyvien takaisin autoihin. Sitten he ajavat syvien monttujen puhkomaa hiekkatietä parikymmentä kilometriä seuraavaan kylään.

Valtionsyyttäjä Tom Laitinen paikallisen median haastattelussa.­

Kamatahun Hassalan kylä on suurempi kuin Kiatahun. Talot näyttävät siltä, että ne on rakennettu kokonaan uudestaan sodan jälkeen.

Lofan piirikunnan pikkukylien asukkaat kokivat Liberian toisen sisällissodan suurimmat julmuudet. Elettiin 2000-luvun alkua. Presidentti Charles Taylorin joukot taistelivat LURD-kapinallisia vastaan. Hallituksen joukkojen tueksi saapui naapurimaasta Sierra Leonesta kapinallisjärjestö RUF:n taistelijoita.

RUF oli Taylorin vanha liittolainen.

Moniin kyliin hyökättiin useita kertoja. Siviilejä syytettiin LURD:n tukemisesta, ja heitä terrorisoitiin. Pojat pakotettiin kantajiksi tai lapsisotilaiksi. Tytöt määrättiin sotilaiden ”viidakkovaimoiksi” eli seksiorjiksi.

Sotilaat teloittivat ihmisiä mielivaltaisesti. Jotkut heistä söivät teloitettujen lihaa. Todistajien mukaan niin teki myös sierraleonelainen RUF-komentaja Gibril Massaquoi.

Tästäkään kylästä ei jäänyt jäljelle paljon.

Mutta jotkut pääsivät pakoon ja piileskelivät metsissä. Kylissä on ihmisiä, jotka näkivät, mitä tapahtui.

Näitä silminnäkijöitä keskusrikospoliisi etsi Lofan syrjäisistä kylistä kaksi vuotta.

Liberiassa sotarikoksia ei ole käsitelty oikeudessa. Ketään ei ole asetettu niistä syytteeseen.

Pirkanmaan käräjäoikeus on ensimmäinen tuomioistuin, jolle liberialaiset saavat kertoa, mitä he kokivat.

Valtionsyyttäjä Tom Laitinen esitteli käräjäoikeudelle Kamatahun Hassalan kylässä rikospaikkaa, josta todistajat olivat kertoneet krp:n tutkijoille.­

Syyttäjät johdattavat seurueen yhden talon eteen. Se on vasta maalattu. Uusi väri on häkellyttävän mintunvihreä.

Tämä on nyt se paikka, jonka takia he ovat tulleet tänne.

Tällä paikalla sijaitsi talo, josta useat todistajat kertoivat, kun keskusrikospoliisin tutkijat kuulustelivat heitä.

”Talo, johon ihmiset todistajien mukaan suljettiin ja joka sitten sytytettiin palamaan”, Laitinen sanoo.

Todistajien kertomusten mukaan uhreja oli vähintään toistakymmentä ja sotilaita johti Gibril Massaquoi.

Valtionsyyttäjä ohjaa seu­rueen mutterinmuotoisen paviljongin luo. Kylän naiset myyvät siellä okraa ja pieniä chilipippureita.

Sisällissodan aikana vuosina 1999–2003 tällä paikalla sijaitsi kylän keskuskeittiö. Todistajien mukaan Gibril Massaquoi määräsi keräämään lapset sinne.

Sitten lapset surmattiin tässä. Tässä on heidän hautansa.

Matias Londen seisoo paviljongin edessä. ”Sen, miten se sitten käytännössä tapahtui, tulemme kuulemaan oikeudessa”, hän sanoo.

Käräjätuomari Kirsi Kännö, valtionsyyttäjä Tom Laitinen, aluesyyttäjä Matias Londen ja tutkija Kerttu Henriksson krp:stä rikospaikkakatselmuksessa Kamatahun Hassalassa.­

Aurinko porottaa. Londenin ääni hukkuu lasten mekastukseen. Hiki valuu.

Laitinen viittoo jo kylän toiselle laidalle. Seurue kiipeää ylös rinnettä, ohi kyläsepän pajan, jossa seppä takoo veitsen pitkää terää. Paja on samalla paikalla kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Ohi savitiilisten talojen. Ohi rimojen päällä kuivuvan pyykin.

Käräjäoikeuden puheenjohtaja Juhani Paiho kääntyy valtionsyyttäjä Laitisen puoleen.

”Eli epäilty ei siis ole välttämättä itse jotain henkilökohtaisesti sytyttänyt?” hän kysyy.

”Esitutkinnassa todistajat ovat puhuneet siitä, että hänen komennossaan olleet sotilaat sytyttivät nämä”, Laitinen tarkentaa.

He pysähtyvät metsän reunaan tuuhean kalabassipuun luokse. Jossain tässä sijaitsi talo, jonne nuoria naisia vietiin sotilaiden raiskattaviksi. Aamulla heidät löydettiin surmattuina.

”Kaarle, haluatko tässä vaiheessa sanoa jotain?” Laitinen kysyy puolustukselta.

Gummerus ottaa mikrofonin. Rikospaikkakatselmus on virallinen osa oikeudenkäyntiä. Kaikki videoidaan.

”Puolustus ei ole missään vaiheessa oikeastaan kiistänyt näitä tapahtumia tällä alueella”, hän sanoo.

”Mutta se on sitten täysin eri kysymys, ketkä [sotilaat] täällä ovat olleet.”

HS julkaisee epäillyn nimen asian kansainvälisen merkittävyyden takia, vaikka syytteitä vasta käsitellään oikeudessa. Krp:n Liberia-tutkinnasta julkaistu laaja juttu on luettavissa osoitteessa HS.fi/kuukausiliite.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat