Suomen rannikkovedet ovat kehnossa kunnossa, murheenkryyninä pahoin rehevöitynyt Saaristomeri - Kotimaa | HS.fi

Suomen rannikkovedet ovat kehnossa kunnossa, murheenkryyninä pahoin rehevöitynyt Saaristomeri

Tuoreen selvityksen mukaan rannikkovesiä ei saada hyvään kuntoon nykytoimilla vuoteen 2027 mennessä. Ongelmana on erityisesti maatalouden ravinnekuormitus sekä ilmastonmuutos.

Suomen rannikkovesissä on niukasti laajoja rakkohaurukasvustoja, jotka kertovat veden hyvästä tilasta. Kuvassa rakkohaurua Saaristomerellä Korppoon saaristossa kesällä 2010.­

5.3. 9:14

Suomen rannikkovedet ovat kehnossa kunnossa. Pohjat – ja pohjaeläimet – ovat laajalti kuolleet, rehevöityminen ja kesäiset leväkukinnot vaivaavat. Hyvässä kunnossa olevia rannikkovesiä ei juuri ole, vaan ne ovat korkeintaan tyydyttävässä ekologisessa tilassa.

Vaikka maalta tuleva kuormitus on vähentynyt ja maataloudessa tehdyt ravinnekuormaa keventävät toimet etenevät, jo nyt tiedetään, että nykytoimilla rannikkovesiä ei saada elinvoimaisiksi merenhoidon tavoitevuoteen 2027 mennessä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan rannikkovesien hyvää tilaa ei kyetä saavuttamaan laajoillakaan toimilla kuudessa vuodessa.

Myös pidemmällä aikavälillä Itämeren valuma-alueella tehtävät toimenpiteet vaikuttavat myönteisesti lähinnä kevätkauden tilanteeseen, kun taas kesäisissä levämäärissä tulokset näkyvät pitkällä viiveellä. Näin todetaan perjantaina julkistetussa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Ilmatieteen laitoksen toteuttamassa tutkimuksessa Rannikkovesiemme vedenlaadun ja rehevöitymistilan tulevaisuus ja sen arvioiminen.

Tilanne on vaikea, sanoo vanhempi tutkija Antti Räike Sykestä.

”Rannikkovedet ovat pääosin huonossa tilassa, parantumista ei ole havaittavissa.”

Murheenkryyni on Saaristomeri, jonka tila on entisestään heikentynyt. Myös rehevöittävä ja leväkukintoja kasvattava ravinnekuormitus on voimistunut.

Saaristomeren maatalous on Suomen ainoa jäljellä oleva hot spot -kohde Itämeren suojelukomissio Helcomin pahimpien kuormittajien listalla, ja sieltä Saaristomeri haluttaisiin pois.

”Toistaiseksi ennusmerkit eivät ole hyvät, sillä Saaristomerellä ei ole nähty hyvää kehitystä”, Räike sanoo.

”Leudot talvet ovat olleet myrkkyä Saaristomeren kuormituskehitykselle. Ne ovat vaikuttaneet ennen kaikkea fosforikuormitukseen, kun kiintoainetta valuu pelloilta.”

Viime talvena Saaristomereen valui ennätysmäärä rehevöittäviä ravinteita, mikä heikensi tilannetta entisestään.

Lue myös: Talvisateet huuhtoivat Itämereen ennätyksiä hipovan määrän rehevöittäviä ravinteita – onko luvassa karmea sinileväkesä?

Toivo on laitettu kipsiin, jonka on todettu pidättävän fosforia pellossa niin, etteivät rehevöittävät ravinteet valu jokiin ja edelleen mereen.

Rannikon tila -selvityksen mukaan vesiensuojelun ravinnekuormituskatot on mahdollista saavuttaa fosforin osalta vain toteuttamalla maatalouden suojelutoimet kaikessa laajuudessaan, kipsikäsittely mukaan lukien.

”Hajakuormituksen vähentyminen ei näy vielä jokien ainevirtaamissa. Se kestää kauan. Kipsikäsittelyn toivotaan nopeuttavan prosessia”, Räike sanoo.

Myös Selkämeren tila on muuttunut huonompaan suuntaan. Merentutkimusalus Arandan seurantamatkan perusteella Itämeren hapettomuus on laajaa ja rehevöitymistä ylläpitävät fosforipitoisuudet kasvavat myös Saaristomerellä ja Selkämerellä.

Lue myös: Itämeren syvänteistä virtaa ravinteikasta vettä Saaristomerelle ja Selkämerelle saakka sinileväkukintoja ruokkimaan

Suomenlahteen vaikuttaa yhä enemmän Itämeren pääaltaan huono tila. Pääaltaan syvänteiden hapettomuus on vain laajentunut viime vuosina. Se vaikuttaa myös Suomenlahteen, jonka rehevyystaso on noin vuosikymmenen kestäneen laskun jälkeen kääntynyt uudelleen nousuun.

”Suomen omassakin kuormituksessa on vielä tekemistä, jossa Suomenlahden sisemmät rannikkovedet saadaan hyvään tilaan”, Räike toteaa.

Suomenlahden ja Saaristomeren rannikonläheisillä merialueilla merenpohjat kärsivät paikoin hapettomuudesta ja pohjaeläinyhteisöt ovat heikentyneessä tilassa.

Toistuvien hapettomien jaksojen riskin odotetaan kasvavan vuoteen 2027 mennessä osassa lounaista sisäsaaristoa valuma-alueilla tehdyistä toimenpiteistä huolimatta.

Itämeren rehevöityminen on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta kuormituksesta. Suomessa suurin yksittäinen rehevöitymisen aiheuttaja on maatalous, jonka osuus mereen päätyvästä rehevöittävästä fosforista on merkittävä.

Itämereen päätyi Suomesta vuosina 2010–2019 keskimäärin 3 400 tonnia fosforia ja 81 000 tonnia typpeä vuodessa. Näistä ravinteista suuri osa on peräisin ihmisen toiminnasta.

Valuma-alueilta Suomen merialueille tulevassa fosforin ja typen kokonaiskuormituksessa on lievästi laskenut vuosina 1995−2019. Laskeva suuntaus johtuu pääasiassa pistekuormituksen, eli kaupunkien ja teollisuuden jätevesikuormituksen, vähenemisestä.

Fosforin hajakuormituksessa ei sen sijaan ole havaittu merkittävää vähentymistä.

Rannikon tila -tutkimus mallinsi rannikkovesien tilaa vuosina 2027, 2040 ja 2070 valuma-alueella tehtävien vesiensuojelutoimien valossa. Ne eivät riitä Helcomin toimintaohjelmassa ja kansallisessa merenhoidossa tavoitellun kuormituskaton saavuttamiseksi.

Selvityksen mukaan nykytoimia jatkettaessa fosforikuormitus ylittää vesiensuojelussa asetetun kuormituskaton lähes kaikilla merialueilla ja hajakuormituksen arvioidaan edelleen lisääntyvän. Siihen vaikuttaa muun muassa ilmastonmuutos.

Maalta tulevan kuormituksen lisäksi rannikkovesiä kuormittaa pohjasta vapautuvan fosforin aiheuttama sisäinen kuormitus sekä avomereltä rannikkovesiin tuleva ulkopuolinen ravinnevuo.

Niihin ei voida vaikuttaa välittömästi kansallisin toimenpitein, mutta pitkällä tähtäimellä ainoa keino niiden vähentämiseksi on ulkoisen eli haja- ja pistekuormituksen vähentäminen, selvityksessä todetaan.

Maataloudessa tehdyt toimet vaikuttavat myönteisesti erityisesti kevätkauden tilanteeseen. Sen sijaan kesällä vaikutus on heikompi, ja rannikkovesien tilan odotetaan lyhyellä aikavälillä jopa heikkenevän entisestään ja kesäisen levämäärän paikoin lisääntyvän.

Ilmastonmuutos lisää valuma-alueilta tulevaa kuormitusta, kun talviset vesisateet yleistyvät. Myös happikadon vaara rannikkovesissä suurenee, kun pintavedet lämpenevät.

”Vaikutukset näkyvät kymmenien vuosien päästä, kun talvitulvat ja valumat sekä vesiin päätyvien ravinteiden määrät lisääntyvät”, sanoo johtava tutkija Harri Kuosa Sykestä.

Vaikka muutos ei näy heti meren tilassa, se pitää ottaa ajoissa huomioon, Kuosa huomauttaa. Muutos tuo paineita muun muassa rannikkoalueiden suunnittelulle.

”Joudumme ottamaan ilmastonmuutoksen huomioon etupainotteisesti, koska muutokset ovat hitaita. Niihin pitää varautua, ennen kuin on liian myöhäistä”, Kuosa sanoo.

Itämeren syväveden lämpötilassa on tutkimusten mukaan havaittavissa 20–30 viime vuoden aikajaksolla jopa 2–3 asteen nousu.

Merentutkimusalus Arandan tammikuisen seurantamatkan aikana mitattiin paikoin ennätyksellisen korkeita lämpötiloja Suomenlahdella, Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella. Ahvenanmeren syvänteessä lämpötila oli 250 metrin syvyydellä yli seitsemän astetta ensimmäistä kertaa 57 vuoden mittaushistorian aikana.

Veden lämmetessä hapenkulutus syvänteissä kiihtyy. Kun happi loppuu, merenpohjasta alkaa vapautua fosforia, mikä voimistaa muun muassa sinileväkukintoja. Meri ikään kuin ruokkii itse itseään.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat