Suolistotutkija Mikael Niku jakaa koronatietoaan sarjakuvin: ”Muuten sen tekee joku, jolla ei ole asioista mitään hajua” - Kotimaa | HS.fi

Suolistotutkija Mikael Niku jakaa koronatietoaan sarjakuvin: ”Muuten sen tekee joku, jolla ei ole asioista mitään hajua”

Viime keväänä sosiaalinen media täyttyi epäpätevistä korona-asiantuntijoista. Eläinlääkäriopiskelijoita Helsingin yliopistossa opettava Mikael Niku taas on tutkija, jolla on tutkimukseen perustuvaa sanottavaa epidemiasta.

Yliopistonlehtori Mikael Niku on tehnyt Olipa kerran elämä -piirrettyä jäljitteleviä sarjakuvia. 1980-luvulla on ilmestynyt sarja on Nikun mukaan tuttu myös 2020-luvulla opintonsa aloittaville eläinlääkäriopiskelijoille.­

8.3. 2:00 | Päivitetty 8.3. 8:27

Etenkin 1980- ja 1990-luvulla kasvaneet saattavat muistaa Olipa kerran elämä -piirretyt. Ranskalaisen Albert Barillén luomus selitti lukuisille koululaisille, miten muun muassa aivot, luusto, hemoglobiini ja ruuansulatusjärjestelmä toimivat.

Vuodenvaihteen tienoilla Twitteriin ilmestyi kaksi sarjakuvaa, jotka kumarsivat Barillén suuntaan. Olipa kerran rna-rokote ja Olipa kerran immuniteetti -sarjakuvat selittävät huumorin keinoin, miten elimistön vastustuskyky toimii sekä miten koronarokotteissa käytettävä rna-tekniikka puree virukseen.

Niiden takana on Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Mikael Niku. Hän törmäsi loppuvuodesta Twitterissä leikkimieliseen englanninkieliseen vuoropuheluun koronarokotteen toiminnasta.

”Se oli aika hyvä, mutta immunologin näkökulmasta ei kuitenkaan kauhean hyvä. Tein siitä sitten paremman version suomeksi”, Niku kertoo.

Niku haluaa jakaa asiantuntemustaan niin, että tieto taatusti ymmärretään.

Mikroskooppisen anatomian dosentti on tutkinut naudan suoliston immuunijärjestelmän kehitystä, joka ”kiinnosti maailmassa ehkä 50 ihmistä”. Nyt Niku tutkii mikrobien vaikutusta immuunijärjestelmän kehitykseen. Se kiinnostaa hänen mukaansa jo huomattavasti useampaa.

Niku ei ole lääkäri tai virologi, mutta toteaa, että parikymmentä vuotta immunologiaa antaa valmiudet hahmottaa koronakenttää laaja-alaisesti. Pandemia on tehnyt hänen asiantuntemuksestaan oleellisempaa.

Eritoten viime keväänä sosiaalinen media täyttyi oman elämänsä korona-asiantuntijoista. Niku taas on esimerkki epidemia-ajan asiantuntijasta, jonka leipälaji ei ole koronavirus, mutta jolla on tutkimukseen perustuvaa sanottavaa asiasta. Tällaiset asiantuntijat ovat aktivoituneet sosiaalisessa mediassa, jotta viruksesta ei leviäisi väärää tai jopa kohtalokasta tietoa.

Niku on jakanut tietoaan Twitterissä. Viestejä on kertynyt tähän mennessä yli 15 000.

”Vähän on sellainen fiilis, että olen tehnyt 25 vuotta tiedettä, mutta kun tein pari sarjakuvaa, niin yhtäkkiä olenkin kiinnostava”, Niku hymähtää.

”En tiedä, kokevatko kaikki tutkijat näin, mutta onhan se kivaa, kun joku kiinnostuu samoista asioista kuin itse on kiinnostunut.”

Niku kokee, että tutkijana hänellä on lähes velvollisuus kertoa tietämistään asioista julkisesti. Sitä pitäisi hänen mukaansa tehdä laajemmin kuin vain omasta ydinalastaan.

”Jos jotain asiaa pystyy kommentoimaan valistuneemmin kuin satunnainen kulkija, se kuuluisi tehdä. Muuten sen tekee joku, jolla ei ole asioista mitään hajua”, Niku toteaa.

Kaikki tutkijat eivät halua jakaa asiantuntemustaan sosiaalisessa mediassa. Sen Nikukin ymmärtää.

”Kuitenkin veronmaksajat elättävät meitä tutkijoita, joten siitä on kiva saada vastineeksi jotain muutakin kuin julkaisuja suljetuissa ulkomaalaisissa tiedelehdissä.”

Twitterissä Niku pyrkii tuomaan esiin myös tieteellisen tiedon luonnetta. Montaa asiaa ei voida sanoa varmaksi, ja tiede korjaa itseään matkan varrella, hän toteaa. Se, että Mika Salminen sanoi helmikuussa 2020 noin ja nyt näin, ei Nikusta ole ihmeellistä.

”Itselleni se on tutkijana itsestäänselvää, että käsitykset muuttuvat ja saattavat aluksi olla ihan pielessä. Mutta ymmärrän, että voi jonkun mielestä olla pöyristyttävää, kun asiantuntija on sanonut jotain, joka nyt tuntuu typerältä.”

Niku osallistui keskiviikkona etäkurssille eläinlääketieteellisen tiedekunnan tyhjässä luentosalissa Viikissä.­

Omalla toiminnallaan hän haluaa myös keventää lähikollegoidensa taakkaa. Esimerkiksi uhkaavien virustautien apulaisprofessori Tarja Sironen ja zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti tietävät koronavirukseen liittyvistä asioista enemmän kuin Niku, mutta heillä on Nikun mukaan parempaakin tekemistä kuin ”notkua Twitterissä”.

”Koen, että viestimällä voin kantaa korteni kekoon yhteiseen asiaan”, Niku toteaa.

Rento ja helposti lähestyttävä. Mieluummin tasapainottava kuin polarisoiva keskustelija. Näin Niku itse kuvailee omaa viestintäänsä Twitterissä. Palvelun rajattu merkkimäärä pakottaa myös yksinkertaistamaan viestiä.

”Se on itseasiassa ihan hauska kirjallisuuden laji. Huomaan nauttivani siitä, kun pitää muotoilla isompi ajatus useamman twiitin sarjaksi, jossa viestit toimivat myös itsenäisinä.”

Twitterissä Nikun roolit vaihtelevat. Välillä hän on asiantuntija, jolta pyydetään lausuntoja, toisinaan taas vain yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut kansalainen.

”Ajattelen, että saan sanoa asioita, vaikka en nyt olisikaan niissä asiantuntija”, Niku toteaa.

Hän kuitenkin painottaa, että vetää selvät rajat siihen, milloin voi toimia asiantuntijana, milloin taas vain hieman valistuneempana kommentoijana.

”En halua esiintyä asiantuntijana silloin, kun en ole sitä.”

Korona-aikana asiantuntijat kohtaavat usein alatyylistä kommentointia, pahimmillaan solvauksia ja häirintää. Myös Niku on saanut siitä osansa.

Se ei kuitenkaan ole mennyt ihon alle, hän sanoo. Kenties siksi, että korona-asiat eivät ole hänen ydinalaansa, jolloin alatyylistä kommentointia ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Silloin kommentit on myös helpompi sivuuttaa.

”Sivustakatsottuna tuntuu pahalta, kun terveydenhuollon asiantuntijoita syytetään jopa kansanmurhaajiksi tai tahallisiksi viruksen levittäjiksi”, Niku sanoo.

”Itse on vaikea olla kommentoimatta, jos joltain näkyvältä henkilöltä tulee vaikka törkeää rokotevastaista juttua, jonka koen oikeasti vahingolliseksi.”

Koronasarjakuvat syntyivät Nikun joululomalla. Apuna oli Biorender-sovellus, jossa on valmiina solujen ja muiden tarvittavien elementtien kuvia.

Sarjakuvien aiheet tulivat Nikulta selkäytimestä, mutta ne on myös ”vertaisarvioitu”: Niku pyysi muutamaa immunologikollegaansa tarkistamaan, ettei sarjakuvissa ollut virheitä.

”Pari päivää sitten tuli vielä eräältä professorilta viesti, että sarjakuvassa on pieni virhe. Siitä käytiin hyvässä hengessä keskustelua”, Niku kertoo.

Visuaalisuus on Nikulle entuudestaan tuttua. Eläinlääkäriopiskelijoita opettava yliopistonlehtori on tavannut kuvittaa luentomateriaalejaan ”hieman paremmin kuin välttämättä olisi tarpeen”. Ylipäätään mikroskooppista anatomiaa ja kehitysbiologiaa on hankala opettaa ilman kuvia.

”Jos materiaaleihin saa pientä koukkua mukaan, se on vielä hauskempaa, ainakin itsestäni”, Niku toteaa.

Mikael Niku saattaa tulevaisuudessakin tehdä sarjakuvia kansantajuistamaan vaikeita asioita. ”Jos koronahommista puhutaan, niin en tekisi sarjakuvaa esimerkiksi infektioepidemiologiasta, koska en tiedä siitä tarpeeksi.”­

Tällä erää sarjakuvia ei ole tulossa lisää.

”Minulla on taipumusta siihen, että teen asioita niin kauan kuin se huvittaa. Kun kyllästyn, pitää keksiä jotain muuta”, Niku sanoo.

”Mutta olen korvat höröllä, jos vastaan tulee jokin ilmiselvä aihe. Sen pitää kuitenkin olla selvästi omaa alaani.”

Yksi aihe voisi olla pcr-diagnostiikka, Niku pohtii. Se on kuitenkin kinkkinen kuvitettava, sillä molekyylien personointi on soluihin verrattuna vaikeampaa.

Jos sarjakuvia vielä syntyy, ne ovat sisäisen motivaation tuotosta.

”Töissä on riittävästi velvollisuuksia, joten jos teen jotain ylimääräistä, se saa luvan olla hauskaa.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat