Hopearuutana on levinnyt vimmalla Suomen rehevissä merenlahdissa, ja se jopa kloonaa itseään – ”Jos petokalat eivät pidä hopearuutanaa kurissa, kalastajien pitäisi” - Kotimaa | HS.fi

Hopearuutana on levinnyt vimmalla Suomen rehevissä merenlahdissa, ja se jopa kloonaa itseään – ”Jos petokalat eivät pidä hopearuutanaa kurissa, kalastajien pitäisi”

Suomeen 2000-luvun alussa tullut vieraslaji lisääntyy tehokkaasti ja on levittäytynyt rannikolta sisävesiinkin. Itämerelle on asettunut kymmenittäin vieraslajeja. Ne valtaavat elintilaa ja syrjäyttävät alkuperäistä lajistoa.

Hopearuutana on suurisuomuinen särkikala. Se voi kasvaa jopa 50 sentin pituiseksi ja 3,5 kilon painoiseksi. Kuvan 40-senttinen kala on pyydetty Laajalahdelta Helsingin ja Espoon rajalta maaliskuussa 2021.­

8.4. 2:00 | Päivitetty 8.4. 6:17

Verkosta nouseva kala on pullea ja vankkasuomuinen. Hopeakylkinen otus erottuu selvästi lahnojen joukosta. Asiantuntijan tarkastelussa se varmistuu hopearuutanaksi, vieraslajiksi, joka on levinnyt laajalti Suomenlahden rannikon reheviin lahtiin.

Hopearuutanoita löytyi kalaporukan verkoista Laajalahdelta Helsingin ja Espoon rajalta tänä talvena useita. Saaliiksi tuli jopa yli kaksikiloinen yksilö. Huomattavasti pienemmässä, vajaan kilon painoisessa, kalasta löytyi mätiotoksesta arvioituna noin 163 000 mätimunaa.

Hopearuutana on tehokas lisääntyjä. Se menestyy mainiosti Itämeren rehevissä lahdissa, joista se valtaa vimmalla elintilaa muilta lajeilta. Kotiuduttuaan hopearuutana muuttaa lahden tai lammen oloja radikaalisti syöden kaikkea pinnalta pohjaan ja – lisääntyy.

Hopearuutana voi kutea monta kertaa kesässä. Sopivissa oloissa naaraat pystyvät tuottamaan poikasia jopa suvuttomasti kloonaamalla itseään.

Kun hopearuutana on vallannut alueen, muut asukkaat jäävät vähemmälle: vesi samenee, kalat vähenevät, eivätkä linnutkaan viihdy. Haittavaikutusten vuoksi hopearuutanan, kuten muidenkin vieraslajien, leviäminen tulisikin estää.

Laajalahden hopearuutanat, joita oli talviverkoissa 13, eivät olleet itseään monistavaa tyyppiä, kertoo kalaa tutkinut eläkkeellä oleva kalabiologi Jussi Pennanen.

”Saaliissa oli mukana sekä koiraita että naaraita, jotka todennäköisesti lisääntyvät keskenään”, Pennanen sanoo.

Sen sijaan Helsingin Viikistä löytyy Pennasen mukaan lampi, jossa on itseään kloonaava naaraspopulaatio. Se on lähes täyttänyt lammen viime vuosina. Viikin lammen aikuiset naaraat voivat tuottaa 20 000–30 000 mätimunaa kesässä, ja munat selviävät hyvin myös poikasiksi asti.

”Jos petokalat eivät pidä hopearuutanaa kurissa, kalastajien pitäisi. Sitä ei saa päästää takaisin veteen eikä siirtää mihinkään, vaan se pitää tappaa”, Pennanen sanoo.

Helsinkiläiset Tiina Sandberg (vas.) ja Outi Setälä kalastamassa Laajalahdella maaliskuussa 2021. Verkoista löytyi talven aikana muun muassa kuoretta, kuhaa, siikaa, lahnoja ja hopearuutanoita.­

Suomessa hopearuutanoita ei juuri hyödynnetä ihmisravintona, mutta sitä syödään esimerkiksi Aasiassa sekä monin paikoin Venäjällä ja Baltian maissa.

”Hopearuutana on yksi maailman viljellyimmistä kaloista, ja sitä viljellään laajasti etenkin Aasiassa”, kertoo erikoistutkija Lauri Urho Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Suomen alkuperäiseen lajistoon hopearuutana ei kuulu. Laji siirrettiin 1900-luvun alussa Neuvostoliiton halki Baltiaan, jossa sitä istutettiin useisiin vesiin. Karkulaisena se päätyi Itämereen 1980-luvun puolivälissä ja runsastui nopeasti Viron rannikolla.

Suomeen hopearuutana tuli 2000-luvun alussa.

Kuultuaan Viron rannikolle levinneestä lajista Lauri Urho lähti ongelle Helsingin Vanhankaupunginlahdelle vuonna 2005 ja sai kuin saikin saaliiksi hopearuutanan. Se tilastoitiin ensimmäiseksi havainnoksi.

Havaintoja on sittemmin tullut pitkin Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämerenkin rannikkoa.

”Havaintoja on tullut Suomen merialueelta itärajalta Uuteenkaupunkiin asti. Laji on levinnyt paikoin myös sisävesiin”, Urho kertoo.

”Laji lisääntyy todella tehokkaasti lammissa, jotka ovat yhteydessä mereen. Se muuttaa olot itselleen sopiviksi ja syrjäyttää kilpailussa jopa ruutanan”, Urho sanoo.

Pohjaeläimiä, eläinplanktonia ja vesikasveja syövä särkikala tulee hyvin toimeen rehevissä vesissä. Se pärjää talvella myös niukkahappisissa oloissa. Lajin hävittäminen on erittäin vaikeaa sen sitkeyden ja naaraskloonien suunnattoman lisääntymispotentiaalin takia.

Hopearuutana on kehittänyt suojan myös vihollisiaan, esimerkiksi haikaroita, vastaan. Se muuttaa meressä kasvutyyliään ja kasvattaa korkeutta niin, etteivät linnut ja petokalat pääse syömään sitä.

Urho muistuttaa, että lajin leviämistä tulisikin rajoittaa kaikin tavoin. Hopearuutanaa ei tule siirtää uusiin paikkoihin eikä sitä saa käyttää täkykalana.

Hopearuutana poikkeaa Suomen merellisistä vieraslajeista siinä, että se on tullut Suomeen todennäköisesti uimalla itse. Viroon se on kuitenkin tarkoituksella tuotu kasvatuskalaksi, ja lammikoista laji on päässyt leviämään.

Useimmat Itämeren vieraslajit ovat matkanneet valtamerten yli laivojen painolastitankkien uumenissa tai runkoon kiinnittyneenä.

”Laivaliikenne on merkittävä merellisten vieraslajien levittäjä”, kertoo tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Itämereen on päässyt kaikkiaan noin 140 vieraslajia, joista Suomessa on noin 30. Yli puolet on tullut painolastivesien mukana: kaloja, rapuja, selkärangattomia, planktonia, leviä...

Vieraslajit voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa meriympäristölle, ihmisten terveydelle ja merellisille elinkeinoille, kuten kalastukselle ja turismille.

Lue lisää: Karvatupsuinen villasaksirapu ja monet muut vieraslajit matkaavat valtamerten yli laivojen kyydissä – osa aiheuttaa myös tuhoja

Merellisten vieraslajien torjunnassa tärkeintä on Lehtiniemen mukaan niiden saapumisen estäminen. ”Olennaisinta on painolastivesiasetuksen voimaantulo ja noudattaminen.”

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on hyväksynyt painolastivesisopimuksen, joka kieltää käsittelemättömien painolastivesien purun mereen. Vedet on joko puhdistettava tai jätettävä satamaan käsiteltäviksi. Tarkoitus on ehkäistä haitallisten vieraslajien leviäminen merialueilta toisille.

Sopimus hyväksyttiin jo vuonna 2004, mutta sen toteutuminen on viivästynyt. Suomessa sopimus tuli voimaan syksyllä 2017. Meneillään on siirtymäaika. Ulkomaanliikenteessä kulkeviin laivoihin tulee asentaa painolastivesien käsittelylaitteistot tai niiden on haettava vapautusta viimeistään vuonna 2024.

Seuraava ongelma Lehtiniemen mukaan ovat laivojen runkoon kiinnittyvät lajit, kuten merirokko, vaeltajasimpukka ja valesinisimpukka. Rungon mukana uusille alueille kulkevat myös liejutaskurapu sekä mustatäplätokko, joka voi laskea mätimunansa rungossa oleviin koloihin.

Lue myös: ”Olemme pelonsekaisesti odottaneet, milloin laji leviää Suomenlahdelle” – Haittaa aiheuttavan liejutaskuravun leviäminen on varmistunut

Huviveneilijät voivat tehdä osansa pitämällä veneen rungon puhtaana niin, että vieraslajit eivät pääse leviämään.

”Osa uusista myrkyttömistä maaleista vaatii harjaamista. Harjattu materiaali olisi hyvä saada talteen esimerkiksi puhdistamalla veneen pohja kuivalla maalla tai siihen varatussa pesupaikassa. Niitä on Suomessa kuitenkin toistaiseksi vain yksi, Hangossa”, Lehtiniemi sanoo.

Kalojen ja muiden vesieliöiden kohdalla tärkeää on, ettei vieraslajeja päästä takaisin veteen. Niin hopearuutana ja mustatäplätokko kuin villasaksirapu ja liejutaskurapu pitäisi ottaa talteen ja vaikkapa syödä tai kompostoida.

”Tärkeää on myös, ettei vieraslajeja siirrä toiseen paikkaan”, Lehtiniemi sanoo.

Hopearuutanan kohdalla torjunnasta on hyviäkin kokemuksia. Vanhankaupunginlahden suojelualueen Pornaistenniemen lampareesta on jo useana vuonna poistettu suuria määriä hopearuutanoita, jotka rohmusivat ravinnon vesilinnuilta.

”Viime vuonna tilanne vaikutti jo paremmalta. Pohjaeläimistö on ilmeisesti elpymässä, ja lintujakin oli runsaammin”, kalabiologi Jussi Pennanen kertoo.

Suomessa noin 30 merellistä vieraslajia

Vieraslaji on kasvi, eläin tai eliölaji, jonka ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella tuonut uuteen paikkaan.

Laji on ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston, ihmisen myötävaikutuksella.

Osa vieraslajeista on haitallisia. Ne uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja voivat aiheuttaa vakavaa vahinkoa alkuperäislajeille, taloudelle ja ihmisten terveydelle.

Itämerellä on noin 140 vieraslajia.

Suomen merialueilla on havaittu noin 30 vieraslajia, joista 28 pystyy lisääntymään uudessa elinympäristössään.

Ilmoitukset vieraslajeista: vieraslajit.fi

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat