Kuukausien etäopetus on saanut lukiolaiset oireilemaan huolestuttavalla tavalla: ”Täysin hyvin­voivaa nuorta ei ole näkynyt pitkään aikaan” - Kotimaa | HS.fi

Kuukausien etäopetus on saanut lukiolaiset oireilemaan huolestuttavalla tavalla: ”Täysin hyvin­voivaa nuorta ei ole näkynyt pitkään aikaan”

Vaikka etäopetuksesta luovutaan vähitellen, HS:n haastattelemat lukiolaiset ja asiantuntijat uskovat, että kauan jatkuneen etäopetusajan jäljet näkyvät nuorissa vielä pitkään.

Jotkut koronarajoitukset ovat tuntuneet Annasta epäreiluilta. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi ravintolat saivat pitää ovensa auki vielä pitkään sen jälkeen kun lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat oli määrätty etäopetukseen.­

12.4. 2:00 | Päivitetty 12.4. 7:22

Anna, 17, ei enää kunnolla muista, miltä moni hänen luokkakaverinsa näyttää.

Hän on yksi tuhansista pääkaupunkiseudun lukiolaisista, jotka ovat olleet lähiopetuksessa viimeksi yli neljä kuukautta sitten. Anna aloitti lukion viime syksynä ja hän on suorittanut puolet tähänastisista lukio-opinnoistaan etänä.

Tällä viikolla pääkaupunkiseudun lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat pääsevät takaisin osittaiseen lähiopetukseen. Anna odottaa eniten ihmisten tapaamista, sillä kuluneet kuukaudet ovat tuntuneet yksinäisiltä.

”Olen yksin huoneessa koko päivän. Se on raskasta. Tietokoneen ruudulla näen opettajan, jolla on yleensä kamera päällä. Muut kurssilaiset ovat nimiä ruudulla.”

Anna ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään. Hän ei halua tulla leimatuksi valittajaksi, mutta hän haluaa kertoa rehellisesti, millaisia kuluvat kuukaudet ovat hänen näkökulmastaan olleet. Hän kokee, ettei nuoria ole kylliksi kuultu eikä huomioitu korona-ajan päätöksenteossa.

”Joillakin tämä aika on sujunut jopa paremmin kuin tavallinen koulu, ja olen tosi iloinen heidän puolestaan. Mutta tuntuu, että poliitikot kuuntelevat mieluiten heitä.”

Anna näkee kaveripiirissään toisenlaisen todellisuuden. Moni kuukausia kotona ollut nuori on jaksamisensa äärirajoilla. Annasta tuntuu, että joka viikko etäopetuksessa on ollut edellistä rankempi.

17-vuotias Anna ei ole pandemia-aikana juuri tavannut kavereita, sillä koronatilanne pääkaupunkiseudulla on ollut pitkään vaikea. Hänestä tuntuu pahalta kantaa syytöksiä nuorten vastuuttomuudesta korona-aikana.­

Pääkaupunkiseudulla pitkään jatkunut etäopetus näkyy myös opiskeluterveydenhuollossa.

”Täysin hyvinvoivaa ja täysin oireetonta nuorta ei ole näkynyt pitkään aikaan”, kertoo Helsingin kaupungin opiskeluterveydenhuollossa työskentelevä terveydenhoitaja Soile Tanska.

Tanska kertoo, että vuosi sitten pandemian ensimmäisessä aallossa moni nuori vielä ihmetteli nopeita muutoksia ja totutteli uuteen tilanteeseen. Osa stressasi, pysyisikö mukana etäopetuksen tahdissa.

Epidemian pitkittyessä tapaamisten sävy on muuttunut. Nyt aiempaa useampi Tanskan tapaama nuori kokee masennuksen oireita, pitkittynyttä ahdistusta, toivottomuuden tunteita ja pelkoa siitä, pärjääkö tulevaisuudessa. Jotkut yrittävät hallita tilannetta rankaisemalla itseään esimerkiksi viiltelemällä ja rajoittamalla syömistään.

 ”Täysin hyvinvoivaa ja täysin oireetonta nuorta ei ole näkynyt pitkään aikaan.”

Tanskan kollega Tuulia Ahopelto työskentelee terveydenhoitajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Hän on huomannut nuorten päihteiden käytön ja arjenhallinnan ongelmien lisääntyneen.

”Nuorten voimavarat alkavat olla lopussa ja päivärytmissä ja itseohjauksessa on puutteita. Jos koulupäivä pääseekin alkuun, nuori voi lipsahtaa koneelle pelaamaan.”

Kaikilla nuorilla ei mennyt hyvin ennen pandemiaakaan, eivätkä kaikki nuoret välttämättä voi nyt huonosti, Tanska ja Ahopelto korostavat.

”Polarisoituminen siinä, kuka pärjää ja kuka ei, on nyt voimakkaampaa. Niillä, joilla ongelmia on, ongelmat voivat olla hyvin monimutkaisia”, Ahopelto sanoo.

Annakin pohtii, miten menee niillä nuorilla, joilla asiat olivat kotona huonosti jo ennen pandemiaa.

Hän tiedostaa, että hänen elämässään moni asia on hyvin. Opinnoissa häntä on auttanut eteenpäin haave korkeakouluopinnoista oikeustieteellisessä. Haave on edelleen olemassa, mutta se on alkanut tuntua kaukaiselta: Annalla on ollut vaikeuksia etenkin niissä oppiaineissa, joiden hyvistä ylioppilaskoearvosanoista olisi eniten hyötyä korkeakouluun haettaessa.

Vaikeudet taas nakertavat syksyllä rakennettua luottamusta omaan pärjäämiseen lukiossa. Kynnys tehtävien tekemiseen kasvaa korkeaksi, tehtävät kasautuvat ja tehtävien palautukset myöhästyvät. Se taas johtaa itsesyytöksiin.

”Tuntuu, että on laiska ja että on pelkästään omaa syytä, ettei koulu enää suju.”

Kynnys kysyä apua opettajilta on korkea, sillä kaikkia opettajiaan Anna ei ole tavannut koskaan kasvotusten. Hän päätyy herkästi ajattelemaan, että oppimattomuus on hänen omaa syytään ja asiat pitäisi jo osata. Koska ryhmäytyminen jäi syksyllä puolitiehen, ei kurssikavereiltakaan saa juuri vertaistukea tehtävien suorittamiseen.

Hänen vanhempansa ovat tukeneet häntä esimerkiksi ostamalla yksityistä matematiikan tukiopetusta. Tukiopetus ja sinnikäs pänttääminen koetta edeltävinä päivinä auttoivat Annan läpi ainakin yhdestä matematiikan kurssista tänä keväänä.

Anna kokee opinnoissaan riittämättömyyttä, eikä hän ole ainoa.

Riittämättömyyden kokemus on yksi koulu-uupumuksen tunnusmerkeistä, kertoo kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopistosta. Alustavien tulosten perusteella koulu-uupumus on pandemia-aikana jopa kaksinkertaistunut aiemmasta: noin 40 prosenttia lukiolaisista ilmoittaa kokevansa joko voimakasta koulu-uupumusta tai on riskissä uupua.

Uupumus voi näkyä riittämättömyyden kokemuksen lisäksi väsymyksenä, joka ei mene nukkumalla ohi. Kyynisyys ja negatiivinen suhtautuminen opiskeluun saattavat lisääntyä. Tähän liittyvät myös merkityksettömyyden kokemukset.

”Valitettavasti samaan aikaan kun koulu-uupumus on yleistynyt, lukiolaisten kouluinnostus on laskenut. Kun pahoinvointi lisääntyy ja hyvinvointi vähenee, lukiolaisten kuorma kasvaa entistä suuremmaksi”, Salmela-Aro sanoo.

Koulu-uupumus voi näkyä poissaoloina koulusta ja opinnoista. Lisäksi se kasvattaa riskiä jopa keskeyttää opinnot.

Professori Katariina Salmela-Aron mukaan lukiolaisten koulu-uupumus on korona-aikana lisääntynyt.­

Salmela-Aron mukaan etäopetuksessa pärjäämiseen vaaditaan itsesäätelytaitoja, kuten kykyä vastustaa häiriötekijöitä ja asettaa omalle toiminnalle tavoitteita, joissa pysyä.

”Monella perustarpeet, kuten ruoka, nukkuminen, ulkoilu ja liikunta jäävät täyttämättä. Silloin ei jaksa opiskellakaan.”

Lisäksi psykologisia tarpeita, erityisesti yhteisöllisyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia, voi olla vaikea täyttää etäyhteyksin. Salmela-Aron tutkimusten mukaan nuorten yhteisöllisyyden kokemukset ovat epidemian aikana jääneet vähiin.

”Nuoruus on ikä, jossa sosio-emotionaaliset taidot kehittyvät. Aikuisille yhteisöllisyyden merkitys ei ole välttämättä niin kriittinen kuin nuorille, joille on tärkeää jakaa tunteitaan ja kokemuksiaan ystäväpiirin kanssa.”

Turkulainen lukion ekaluokkalainen Eina Mäkelä, 17, on yrittänyt pitää yhteyttä kavereihin netin välityksellä.

”Koen, että silloin en ole ihan yksin. En tapaa kavereita kasvotusten edes ulkona, koska siinä tulisi fiilis, että tekisin jotain väärin.”

Mäkelä on ollut noin puolet lukioajastaan etäopetuksessa joko osittain tai vuoroviikoin. Opetuksesta on puuttunut vuorovaikutus, eikä opetuksen laatu yllä lähiopetuksen tasolle. Opettajat eivät tiedä, onko Mäkelä oikeasti paikalla oppitunneilla.

 ”En tapaa kavereita kasvotusten edes ulkona, koska siinä tulisi fiilis, että tekisin jotain väärin.”

Sinnikkääksi ja aktiiviseksi opiskelijaksi itseään kuvaileva Mäkelä on huomannut, että etäopetus on tuonut hänestä esiin toisenlaisia piirteitä. Läksyjä jää tekemättä ja opintoihin keskittyminen on vaikeaa.

Eina Mäkelän koulupäivät etäopetuksessa ovat kuluneet sängyssä. Aamuisin aamupalan syöminen unohtuu, mutta unirytmistä hän on pystynyt pitämään kiinni.­

Se näkyy myös arvosanoissa: syksyllä lähiopetuksessa Mäkelä sai yhdeksikköjä ja kahdeksikkoja, mutta keväällä arvosanat ovat laskeneet. Historiasta tuli viime jaksossa vitonen, pitkästä matematiikasta nelonen.

Mäkelä ymmärtää, että vuosi on ollut vaikea myös opettajille. Hän on mukana järjestötoiminnassa Suomen lukiolaisten liitossa, joka on vaatinut opettajille esimerkiksi lisää resursseja ja koulutusta etäopetuksen toteuttamiseen.

”Ja jos olisin päättäjä, en ensimmäisenä leikkaisi koulutuksesta.”

Koronaepidemia ei ole kohdellut eri puolilla maata opiskelevia nuoria tasaisesti. Esimerkiksi Kokkolassa ja Kajaanissa lukiolaiset ovat saaneet olla lähiopetuksessa koko kuluvan lukuvuoden, kun taas pääkaupunkiseudulla yhtäjaksoinen etäopetusaika mitataan jo kuukausissa.

Turussa tartuntaluvut kasvoivat nopeasti ennen joulua ja jäivät sen jälkeen pysyvästi korkealle tasolle. Eina Mäkelän onni on, että hän on käynyt lukiota Turun naapurikunnassa Naantalissa, jossa lukiolaisten etäopetuskäytännöt ovat olleet välillä Turkua löysemmät.

Pääsiäisen jälkeen moni kunta on alkanut purkaa toisen asteen etäopetusjärjestelyjä joko osittain tai kokonaan. Eina Mäkelä palaa tällä viikolla kokonaan lähiopetukseen, Anna taas osittaiseen lähiopetukseen.

Aiemmin Eina Mäkelän tavoite oli saada kursseista hyviä numeroita. ”Nykyään on niin, että katsotaan mitä tulee, toivottavasti pääsee läpi.”­

Paluu ei kuitenkaan poista niitä oppimisvajeita, joita pitkän etäopetusajan aikana on ehtinyt syntyä. Sekä Eina Mäkelä että Anna pelkäävät olevansa tulevaisuuden ylioppilaskirjoituksissa epäreilussa asemassa lähiopetuksessa olleisiin nähden.

Anna suhtautuu lähiopetukseen pääsyyn varauksella. Talvella päättäjät lupailivat, että osittaiseen lähiopetukseen päästäisiin hiihtoloman jälkeen. Pettymys oli suuri, kun pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä peruikin päätöksensä viime hetkillä.

Nyt Anna haluaisi odottaa, että tautitilanne pääkaupunkiseudulla olisi kunnolla hallinnassa ennen lähiopetukseen siirtymistä, jotta etäopetukseen ei taas pian jouduttaisi kokonaan. Myös ajatus taudin mahdollisesta levittämisestä pelottaa Annaa.

”Olen mieluummin kotona etäopetuksessa kuin olisin syy siihen, että joku joutuu tehohoitoon tai kuolee.”

Nuoret eivät ole immuuneja koulujen avaamisesta käydylle keskustelulle. Osa voi kokea syyllisyyttä puheenvuoroista, joissa lähiopetukseen paluuseen suhtaudutaan kriittisesti.

Katariina Salmela-Aro toivoo, että paluuseen liittyvistä tunteista keskusteltaisiin nuorten kanssa oppitunneilla.

”Nuoruus on aikaa, jossa arvot ja moraali kehittyvät. Kun nuoret ovat itse keskustelun kohteena, jotkut voivat kokea sen tosi voimakkaasti.”

 ”Moni nuori on elänyt pitkään epävarmuudessa.”

Salmela-Aron mukaan nuoret pitäisi ottaa mukaan suunnittelemaan strategiaa, jolla Suomi aikoo luopua koronarajoituksista.

”Nuorilla on hirveän hyviä ideoita, eikä heidän potentiaaliaan pidä väheksyä. Moni nuori on elänyt pitkään epävarmuudessa. Konkreettiset tavoitteet ja valonpilkahdukset olisivat tärkeitä, jotta tulevaisuus ei näyttäisi niin sumealta.”

Etäopetusaikana Eina Mäkelä on kokenut vaikeuksia erityisesti matikassa, ja tänä keväänä hän vaihtoi matematiikan oppimäärän pitkästä lyhyeen. Nyt tulevaisuus näyttää epävarmalta: aiemmin Mäkelä suunnitteli pyrkivänsä lukion jälkeen lääketieteelliseen, mutta lyhyellä matikalla sisäänpääsy olisi hankalaa.­

Anna arvelee, että pääkaupunkiseudulla lukioihin palaa joukko nuoria, jotka voivat huonommin kuin moni opettaja on ehkä huomannutkaan. Hän toivoo, että lukioiden ryhmänohjaajilla olisi aikaa kohdata kaikki ryhmänsä nuoret yksitellen ja kysyä, miten jokaisella oikeasti menee.

Anna itse huomasi helmikuussa tarvitsevansa ulkopuolista apua tilanteensa käsittelyyn. Aika koulupsykologille järjestyi viikossa sen jälkeen kun hän uskalsi pyytää apua.

”Kynnys lähettää viesti ryhmänohjaajalle ja pyytää apua oli tosi korkea. Kun kouluun palataan, toivon, että kaikissa kouluissa olisi tarpeeksi resursseja kuunnella nuoria ja tarjota aktiivisesti apua kaikille, jotka sitä tarvitsevat.”

Eina Mäkelä toivoo, että etäaikana nuoret olisivat oppineet arvostamaan tavallista kouluarkea.

”En itse ennen tajunnut, miten tärkeää vaikkapa kouluruoka on. Aiemmin pidin itsestäänselvyytenä sitä, että saan opiskella, mutta nyt olen huomannut, ettei niin olekaan.”

Eina Mäkelä pohtii, millaisia vaikutuksia etäopetusajalla on hänen sukupolveensa. Oppivatko nuoret, että kokeissa pärjää lunttaamalla? Kuinka moni syrjäytyy? Millaisia pettymyksiä tulee, jos lukioajan kohokohdat, kuten wanhojen tanssit, penkkarit ja ylioppilasjuhlat jäävät väliin?­

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat