Vuoden odotetuin halaus - Kotimaa | HS.fi

Mummi Anja-Kaisa Luoto ja lapsenlapsi Mikael halaavat lämpimästi.­

Vuoden odotetuin halaus

Suuri helpotus valtasi 10-vuotiaan Mikaelin, kun isovanhemmat saivat rokotteen.


19.4. 2:00 | Päivitetty 19.4. 10:17

Kun viisari värähtää kellossa maaliskuisena perjantaina kello kahteen, 10-vuotias Mikael Valta pääsee koulusta. Tällä kertaa hän ei lähdekään suoraan kotiin.

Tiedossa on kauan odotettu tapaaminen mummin ja vaarin kanssa.

Tapaaminen on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista sen jälkeen, kun isovanhemmat saivat koronavirukselle vastustuskykyä antavat rokotteet.

Kymmenen viikkoa sitten perjantaina, 5. helmikuuta Anja-Kaisa Luoto, 83, ja Esko Luoto, 87, saivat ensimmäisen korona­rokote­annoksensa.

Kuukauden päästä tästä he saivat vielä toisen rokotuksen.

Mikael Vallan isovanhemmat ovat nyt osa yli miljoonan suomalaisen joukkoa, joka on saanut korona­virusrokotteen.

Vaikka epidemia vielä jatkuukin, oli rokote tärkeä etappi.

”Se oli semmoinen käännekohta, että se helpotti oloa, vaikka mikään ei ulkoisesti muuttunutkaan”, pohtii Esko Luoto. ”Toimimme yhä kuten aiemminkin. Kuitenkin asenne koko ongelmaan muuttui ja keveni. On puhuttu tunnelista – me pää­simme tunnelista läpi.”

Anja-Kaisa Luoto jatkaa, että helpotus oli suuri monella tapaa, vaikka täysin huolettomaksi ei voi vieläkään heittäytyä.

Siitä oli 85 yötä aikaa, kun Mikael­ Valta viimeksi tapasi iso­vanhempansa fyysisesti.

Silloin oli joulu. Se tullaan muistamaan erilaisena kuin muut joulut: glögit nautittiin turvallisin välimatkoin ulkona eikä halata saanut.

Joulun jälkeen Mikael Valta ja isovanhemmat alkoivat soitella toisilleen päivittäin.

Se on ollut tapa pysyä yhteydessä ja lievittää kovaa ikävää korona­epidemian aikana.

”Olen lukenut Mikaelille Kalevalan tarinoita puhelimen välityksellä. Mikael on hyvä kirjoittamaan tarinoita”, sanoo ylpeä isoäiti, entinen äidinkielen opet­taja.

Mikael Valta on Anja-Kaisa ja Esko Luodon kuudes ja nuorimmaisin lapsenlapsi.

Heillä on muidenkin lastenlapsiensa kanssa erityisen läheinen suhde.

”Lapsenlapsista ei ole samalla tavalla vastuussa kuin omista lapsista, joten suhde heihin on hieman erilainen”, Anja-Kaisa Luoto pohtii.

Samaan aikaan, kun Mikael Valta on matkalla koulusta isovanhempiensa luokse Espoon Tapiolaan, hänen isovanhempansa ovat laittaneet kaiken valmiiksi.

Isoäiti on leiponut mantelikakun ja omenatäytteisiä leivoksia. Isoisä kurkkii ikkunasta, milloin Mikael mahtaa tulla.

Vaari Esko katsoo ikkunasta ulos, jos Mikaelia näkyisi.­

Ulko-ovi aukeaa, ja sisään astuu viime kerrasta pituutta kasvanut lapsenlapsi.

Mummi ehtii kaapata hänet lämpimään syliinsä ennen vaaria, ja huoneen täyttää syvä hiljaisuus. Sitten on vaarin vuoro halata.

Kyyneleet nousevat isovanhempien silmäkulmiin.

”Siitä on niin hirveän pitkä aika, kun edellisen kerran on tuolla tavalla halattu”, Anja-Kaisa Luoto pohtii ääni väristen.

Halaukset olivat Mikael Vallallekin tärkeitä.

”Tuntuu siltä, että on ollut pitkään taakka harteilla ja olen saanut sen laskettua maahan.”

Sitten tärkein kysymys: miksi isovanhemmat ovat rakkaita?

”Ensinnäkin, ilman heitä ei olisi minua. Mummilla ja vaarilla on myös paljon elämän­kokemusta ja heidän kanssaan on kiva jutella”, Valta tietää.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat