Hävittäjäkauppa sai oudon käänteen - Kotimaa | HS.fi

Hävittäjäkauppa sai oudon käänteen

Kolme asekauppiasta salailee tarjouksensa tietoja, mikä luo varjon HX-hankkeen päälle, kirjoittaa HS:n toimittaja Jarmo Huhtanen.

Amerikkalainen F-35-hävittäjä lentää kuvassa hiukan alle äänen nopeudella.­

30.4. 15:18

Suomen kaikkien aikojen suurin asekauppa sai tällä viikolla perin merkillisen luonteen.

Torstaina oli viimeinen päivä, jolloin hävittäjäkauppiaat saivat jättää lopullisen tarjouksensa Suomen nykyisten Hornetien seuraajaksi.

Pöytään piti lyödä ”best and final offer”, kuten kauppiaat tuppaavat asian tiivistämään. Paras ja lopullinen tarjous.

Tuskin mitään suomalaista asekauppaa on seurattu niin tarkkaan kuin tätä niin kutsuttua HX-hanketta.

Suomi sai viisi tarjousta kuten HS oli jo aiemmin uutisoinut.

Vaan suuri oli HX-hanketta seuranneiden hämmästys, kun kukaan tarjoajista ei aikonut julkaista torstaina tietoja siitä, kuinka monta konetta heidän tarjouksensa sisältää.

Hävittäjien lukumäärän merkityksestä voidaan keskustella loputtomiin, mutta tosiasia on se, että juuri lukumäärä on se, joka ihmisiä kiinnostaa. Siis niitä ihmisiä, jotka maksavat koko kymmenen miljardin euron lystin.

Sitä paitsi määrällä on merkitystä, se on sodan luonne.

Viidestä asekauppiaasta vain Saab ilmoitti kertovansa tarjouksensa sisältämän konemäärän ja muutenkin avaavansa tarjoamaansa pakettia tarkemmin. Yhtiö täytti lupauksensa perjantaina aamupäivällä.

Saab tarjoaa Suomelle pakettia, jossa on 64 uutta Gripeniä ja kaksi tutkavalvontakonetta. Se myös nimesi asejärjestelmät, jotka ovat sen tarjouksessa mukana.

Itse asiassa vain Eurofighter-hävittäjän myyjät pitivät torstaina edes tiedotustilaisuuden, mutta senkin painopiste oli teollisessa yhteistyössä.

Tilaisuudessa väitettiin brittiministerin suulla, ettei Suomelle tarjottavien hävittäjien määrää kerrota, koska suomalaiset olisivat toivoneet näin. Väite ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.

HX-hankeorganisaatio nimittäin kielsi kieltäneensä.

Suomalaisten hävittäjävalmistajille antamassa ohjeessa lukee selvällä englannin kielellä, että ”the main systems, sub-systems and their types may be published as well as the quantities of the same”.

Tiivistettynä: koneiden lukumäärän saa kertoa. Nyt näyttää siltä, että siihen olisi pitänyt lisätä vielä toinen lause, jossa myyjiä olisi velvoitettu kertomaan.

HS:n tiedon mukaan HX-hankeorganisaatio lähetti vielä torstaina varmuuden vuoksi hävittäjämyyjille muistutuksen siitä, mitä ne saavat kertoa julkisuuteen ja mitä eivät.

Organisaatio halusi katkaista nopeasti siivet puheilta, että se haluaisi salailla lukumäärätietoja. Näin se itse asiassa siirsi selityksen paikan takaisin sinne, minne se kuuluu, eli hävittäjäkauppiaille.

Ainoastaan amerikkalainen asejätti Boeing reagoi lopulta torstaina ihmettelyyn ja tiedotti iltapäivällä, että sen tarjous sisältää 50 Super Hornet -hävittäjää ja 14 Growleria. Growler on elektronisen sodankäynnin versio varsinaisesta Super Hornetista.

Suomessa ollaan nyt erikoisessa tilanteessa. Kolme kansainvälistä asejättiä haluaa tehdä miljardikaupan Suomen kanssa kertomatta kaupan todellisille maksajille, mitä ja miten paljon he tarkkaan ottaen myyvät.

Ranskalaisen Dassaultin, amerikkalaisen Lockheed Martinin ja yhteiseurooppalaisen Eurofighter-konsortion päätös on käsittämätön.

Aika vaikea on käydä kansalaiskeskustelua historiallisesta kaupasta, jos ei edes tiedä, mitä on itse asiassa kaupan.

Hyvänä esimerkkinä on viime vuosina monia länsimaisia hävittäjäkilpailutuksia voittanut F-35-kone. Se on varmasti maailman kiistellyin hävittäjä. Onko siinä syy Lockheed Martinin vaiteliaisuuteen? Muitakin syitä on helppo keksiä.

Suomen HX-hanketta on viety eteenpäin poikkeuksellisen avoimessa ilmapiirissä. Se on ollut ainoa oikea tapa, koska kyse on pienelle maalle niin isosta ja niin tärkeästä hankkeesta. Siitä pitää olla laaja yksimielisyys.

HX-hankkeen etenemisestä on kerrottu kansalaisille oikeastaan kaikki se, mikä voidaan. Kaikkea ei voi kertoa. Joistain yksityiskohdista voidaan sitten keskustella.

On asioita, jotka ovat liikesalaisuuksia ja on asioita, jotka ovat sotasalaisuuksia. Koneiden lukumäärä ja niiden aseistuksen tyyppi yleisellä tasolla eivät ole kumpiakaan.

Olisiko tullut hetki kysyä, miksi Suomen puolustusministeriö sulattaa toiminnan, joka heittää varjon koko hankkeen päälle?

Olisiko jo aika, että ministeriö tempaa aloitteen ja tiedottaa tarjousten sisällöstä kaiken sen, jonka on jo kerrottu olevan julkista?

Ministeriön on turha vedota esimerkiksi liikesalaisuuksiin, koska on selvää, ettei tämän kokoluokan kilpailutuksiin osallistuta kertomatta tarjottua määrää.

Ei ainakaan Suomen kaltaisessa avoimessa yhteiskunnassa, jonka maanpuolustus perustuu aitoon kansan armeijaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat