Turveala jatkaa voimakasta taistelua suomalaisen turvetuotannon puolesta näkyvällä lobbauksella. Turvetuotantoa ajetaan alas kansainvälisesti ilmastosyistä, ja samanlainen kehityssuunta on menossa Suomessakin. Rakennemuutos vaikuttaa monien turvepaikkakuntien elinkeinoihin ja työllisyyteen.
Vireillä olevassa Turve uusiutuvaksi -kansalaisaloitteessa vaaditaan, että turve luokitellaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Perusteina on muun muassa turpeen vuotuinen kasvu.
Tammikuussa perustettu kansalaisaloite oli perjantaihin iltapäivään mennessä saanut noin 46 000 kannatusilmoitusta. Aikaa saada aloitteelle lakikäsittelyn edellyttämät 50 000 kannattajaa on heinäkuun loppupuolelle.
Turvetuottajat julkaisivat tuotantoa puolustavan ilmoituksen HS:ssa sunnuntaina 9. toukokuuta.
Yksityiset turvetuottajat vauhdittavat kansalaisaloitetta ja puolustavat suomalaista turvetuotantoa muun muassa Helsingin Sanomissa ilmoituksellaan ”Turve on tulevaisuuden turva” tänään sunnuntaina.
”Turpeen käyttöä ei pidä lopettaa eikä vähentää, ennen kuin päästöttömät energialähteet ovat valmiit sen korvaajiksi”, turvetuottajat painottavat.
Ilmoituksessa esitetään väittämiä, jotka käsittelevät turvetuotannon eri puolia, muun muassa vaikutuksia ilmastoon ja vesistöihin, kansantalouteen ja huoltovarmuuteen sekä työllisyyteen.
HS kävi mainoksen keskeiset väitteet läpi asiantuntijoiden avulla. Selvisi, että useat väitteet ovat harhaanjohtavia ja tulkinnanvaraisia.
Väite 1: Turve on uusiutuvaa energiaa
Turvetuottajat korostavat, että turve on uusiutuva luonnonvara, koska se lisääntyy jatkuvasti ja enemmän kuin sitä vuosittain käytetään.
Väitteen merkitys riippuu siitä, mitä sillä halutaan perustella.
Sinänsä väite turpeen uusiutuvuudesta on totta, sillä turve on erittäin hitaasti, tuhansien vuosien kuluessa, uusiutuvaa. Turve uusiutuu hitaammin kuin sadassa vuodessa kasvava metsä mutta nopeammin kuin kivihiili, jonka uusiutuminen vie miljoonia vuosia.
Suolla kasvien kasvu sitoo ilmakehän hiilidioksidin hiiltä kasvien rakenteisiin. Kasvien kuoltua osa kuolleista kasvinosista hautautuu suon vedenpinnan alle, jossa niistä muodostuu turvetta.
Ojittamattomille soille kertyy jatkuvasti uutta turvetta. Suomessa ojitetuilta soilta kuitenkin häviää turvetta enemmän kuin sitä kertyy ojittamattomille soille.
Turpeen hyötykäyttö kohdistuu soiden syvempiin kerroksiin, joiden turvevarastot ovat kertyneet soihin tuhansien vuosien kuluessa. Kun tämän turpeen hiili hajoaa joko polton tai kasvuturpeen käytön seurauksena, se ei palaudu sinne seuraavien vuosikymmenten aikana. Siksi energiaturvetta ei luokitella uusiutuvaksi energiaksi vaan se rinnastetaan fossiilisiin energianlähteisiin.
Turpeen ilmastovaikutus ei liity uusiutuvuuteen vaan turpeen pysyvän hiilivaraston vapautumiseen. Siinä turve on samalla viivalla kuin fossiiliset kivihiili ja öljy.
Ilmoituksessa muistutetaan myös, että Ruotsissa turve on luokiteltu uusiutuvaksi energiaksi.
Ruotsissa ei kuitenkaan enää käytännössä käytetä energiaturvetta. Euroopassa Suomi ja Irlanti ovat ainoat maat, joissa energiaturvetta käytetään laajemmin. Irlanti on tehnyt päätöksen turpeen käytön lopettamisesta.
Kansainvälisesti kasvihuonekaasujen laskennassa turve luokitellaan fossiiliseksi polttoaineeksi kaikkialla. Siten kansallisella luokittelulla ei ole merkitystä.
Aktiivisessa turvetuotannossa on kaikkiaan noin 60 000 hehtaaria soita. Tuotanto on voimakkaasti keskittynyt tietyille alueille, muun muassa Pohjanmaalle. Kuvassa turvesuo Kauhajoella huhtikuussa 2021.
Väite 2: Turpeen poltosta luopuminen lisää Suomen ilmastopäästöjä
Turvetuottajien mukaan Suomen ilmastopäästöt lisääntyvät, jos turve korvataan lämpövoimaloissa puulla: ”Koska puun polton päästöt ovat piipun päästä mitattuna turpeen polttoa suuremmat, lisääntyvät Suomen ilmastopäästöt, jos turve vaihdetaan puuhun.”
Asiantuntijoiden mukaan väite pitää paikkansa polttohetkellä, sillä puun energiakäytön suorat päästöt ilmakehään tuotettua energiaa kohti ovat suuremmat kuin turpeella ja kivihiilellä.
Tämän jälkeen väitteen paikkansapitävyys riippuu siitä, miten puunkorjuu muuttaa puuston ja maaperän hiilivarastoja.
Metsästä korjatun puun tilalle alkaa kasvaa uutta puuta, ja se sitoo poltosta vapautunutta hiilidioksidia takaisin biomassaan. Hiilitaseen palautumisen nopeus riippuu muun muassa siitä, mitä puuta metsästä korjataan.
Puun energiakäytön lisäys ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on pienimmillään, jos energiaksi käytetään nopeasti lahoavaa puuta tai puunosia ja suurimmillaan, jos energiaksi korjataan hyvässä kasvussa olevaa runkopuuta.
Puun elinkaariset päästöt voivat olla ainakin joidenkin vuosikymmenten ajan turpeen elinkaarisia päästöjä suuremmat, jos energiaksi korjataan runkopuuta ja korjuun vuoksi menetetään hiilensidontaa metsässä.
Nopeasti lahoavien metsätähteiden kohdalla elinkaariset päästöt ovat jo muutaman vuoden kuluttua turpeen päästöjä alhaisemmat ja sadan vuoden tarkastelujaksolla huomattavasti niitä alhaisemmat.
Turpeen energiakäytön korvaaminen ei kuitenkaan tapahdu pelkästään puuta polttamalla. Nykyisin suuntana ovat polttoon perustumattomat ratkaisut, kuten lämmön sähköistyminen muun muassa teollisten lämpöpumppujen, hukkalämmön hyödyntämisen ja maalämmön lämmön varastoinnin avulla.
Väite 3: Poliittisilla päätöksillä on kotimainen turve hinnoiteltu kannattamattomaksi energiaksi
Väite on tulkinnanvarainen.
Turpeen kilpailukyvyn heikkeneminen johtuu EU:n ilmastopolitiikan vahvistumisesta, joka näkyy korkeana päästöoikeusmaksuna. Tämä on tehnyt turpeen polttamisesta kallista.
Suomessa turpeen energiaveron kaksinkertaistaminen on vauhdittanut turpeen kilpailukyvyn heikkenemistä.
Poliittiset päätökset ovat kuitenkin pitkälti teknologianeutraaleja. Päätökset eivät kohdistu turpeeseen vaan ilmastopäästöihin. Niitä turpeesta syntyy.
Väite 4: Turve on tärkeää huoltovarmuudelle
Turvetuottajien mukaan vuosiakin varastoituna säilyvä turve on tärkeää Suomen huoltovarmuudelle.
Väite pitää paikkansa.
Kaikesta Suomen käyttämästä energiasta 30 prosenttia on kotimaista. Loput tuodaan ulkomailta, lähinnä Venäjältä.
Jos jokin kriisi estää energian saannin ulkomailta, turve on monelle paikkakunnalle hyvin tärkeä.
Turvetta käytetään ennen kaikkea kaupunkien lämmitykseen, ja sillä on suuri merkitys huoltovarmuuteen monella paikkakunnalla. Siksi turvetta ei voida heti poistaa keinovalikoimasta.
Vaihtoehtoja kuitenkin kehitellään. Niitä ovat esimerkiksi puu ja lämpövarastot. Kotimaisena vaihtoehtona metsäenergian ongelmia ovat nykyisin suhdanneriippuvuus ja siitä johtuva saatavuus, sillä energiantuotannossa käytetään enimmäkseen metsäteollisuuden sivujakeita.
Turpeen hyötyjä ovat puuta parempi energiasisältö sekä pitkä säilyvyys ja varastoitavuus.
Väite 5: Turvetuotannon osuus Suomen soista on 0,7 prosenttia
Väite pitää paikkansa aktiivisen turvetuotannon kohdalla. Kun otetaan huomioon turvetuotannosta poistuneet suoalueet, jotka eivät ole vielä siirtyneet tilastoissa toiseen maankäyttöluokkaan, turvetuotannon piirissä on 1,2 prosenttia Suomen soista.
Suomen nykyinen turvemaiden ala on noin yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Se on pienentynyt 1950-luvulta lähtien noin 1,2 miljoonan hehtaarin verran, kun osa ojitetuista aloista on menettänyt turvekerroksensa kokonaan.
Suurin osa Suomen soista on ojitettu. Ojittamattomien soiden osuus koko alasta on noin 45 prosenttia. Suometsien pinta-ala on noin 5 miljoonaa hehtaaria, peltojen 0,25 miljoonaa hehtaaria ja turvetuotannon 0,1 miljoonaa hehtaaria.
Tilastokeskuksen mukaan aktiivisessa turvetuotannossa on noin 60 000 hehtaaria, ja turvetuotantoon varattuja alueita on noin 2 000 hehtaaria. Lisäksi on noin 50 000 hehtaaria turvetuotannosta poistunutta aluetta, joka ei vielä ole siirtynyt toiseen maankäyttömuotoon.
Väite 6: Turpeenpolton osuus Suomen ilmastopäästöistä on 5 prosenttia
Väite on harhaanjohtava.
Turve tuottaa runsaasti päästöjä suhteessa sen rooliin energiantuotannossa.
Vuonna 2018 turpeen polttaminen energiaksi aiheutti noin 11,5 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.
Sen sijaan turpeen osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 vain noin 4 prosenttia.
Energiaturpeen käyttö aiheuttaa myös maankäytön eli niin sanotun Lulucf-sektorin päästöjä. Niitä ei lueta perinteisiin Suomen kokonaispäästöihin, mutta ne ovat verrattavissa fossiilisiin ilmastopäästöihin.
Turvetuottajien laskelmassa mukana ovat myös puunpolton päästöt ja tuontisähkön osuus, jolloin turpeenpolton osuus on saatu 5 prosentiksi. Tuontisähkön tuotanto ei kuitenkaan kuulu Suomen päästöihin. Puunpolton päästöjä ei lasketa mukaan Suomen kokonaispäästöihin, mutta niiden aiheuttama metsänielua vähentävä vaikutus luetaan maankäyttösektorin päästöihin.
Väite 7: Turve on elintärkeä kasvualusta kotimaisessa ruuantuotannossa
”Turve on elintärkeä kasvualusta kotimaisten vihannesten ja kasvisten viljelyssä sekä kotieläinten kuivikkeena. Turvetuotannon loppuminen voi olla kuolinisku monille kotimaisen ruuan tuottajille”, turvetuottajat kertovat.
Väite on harhaanjohtava.
Turpeella on hyvät ominaisuudet kasvualustaksi ja kuivikkeeksi, mutta vaihtoehtoja on. Esimerkiksi ruokohelpi ja järviruoko sopivat samaan tarkoitukseen, ja niistä on jo kehitetty vastaavia tuotteita.
Vaihtoehtojen kehittäminen on kuitenkin jäänyt taka-alalle, koska turve on kasvualustana hyvää ja halpaa.
Turvetuotannosta luopumisen siirtymäaika turvaa kasvuturpeen tuotannon. Tulevaisuudessa energiaturpeen tuotannosta vapautuvilla alueilla voidaan ryhtyä tuottamaan raaka-aineita vaihtoehtoisiin tuotteisiin, mikä edistäisi myös vihreää siirtymää ja turvetuottajien uudelleen työllistymistä.
Turvetuotannon loppuminen ei siis tarkoita kuoliniskua kotimaisen ruuan tuotannolle.
Useat maat ovat päättäneet lopettaa kasvuturpeen käytön siirtymäajan jälkeen.
Väite 8. Turvetuotanto ei aiheuta vesistöjen tilan huononemista
Turveyrittäjien mukaan sedimenttimittauksissa ja kuormitusmittauksissa ei ole löytynyt perusteita sille, että turvetuotanto aiheuttaisi vesistöjen tilan huononemista.
Väite on tulkinnanvarainen.
Useissa tutkimuksissa, muun muassa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) selvityksissä on todettu turvetuotannon aiheuttavan vesistön tilan huononemista.
Suurimmat vaikutukset ovat lähimpänä päästölähdettä ja näkyvät ennen kaikkea nuhraantumisena.
Typen, fosforin ja kiintoaineen päästöt näkyvät vesistöissä sekä turvetuotantoalueiden että metsäojitettujen alueiden lähistöllä. Metsäojitetuilla alueilla turvetuotannon sekä maa- ja metsätalouden vaikutuksia on kuitenkin vaikea eritellä, koska ne sekoittuvat keskenään ja suoalueet ovat yleisesti laajalti ojitettuja.
GTK:n tutkimusten mukaan järvisyvänteissä ei näy eroa turvetuotantoalueiden ja vertailualueiden välillä. Syvänteet eivät ole täyttyneet kiintoaineesta. Sedimenttitutkimuksessa kuitenkin huomautetaan, että tulokset eivät ole yleistettävissä.
Järvillä turvetuotannon vaikutukset näkyvät paikallisesti ja ennen kaikkea rantavyöhykkeillä, joille kulkeutuu irtonaista ainesta. Muutosta on hyvin vaikea tieteellisesti mitata, ja se perustuu usein kansalaisten havaintoihin.
Yleisesti ottaen turvetuotannon vesistönsuojelutoimet ovat nykyisin tehokkaita ja säänneltyjä. Uusilla tuotantoalueilla iso osa kuormituksesta saadaan estettyä. Vanhoilla, pienillä turvetuotantoalueilla vaikutukset ovat näkyvämpiä.
Ylivoimaisesti eniten Suomen vesistöjä ovat kuormittaneet maa- ja metsätalous, koska niitä harjoitetaan laajalla alueella.
Turvetuotanto on monilla paikkakunnilla suurin työllistäjä.
Väite 9. Turvetuotanto on merkittävä maaseudun työllistäjänä
Turvetuottajien mukaan turvetuotanto siihen tarvittavien koneiden rakentajineen työllistää suoraan noin 3 000 ihmistä. Turvetuotannon loppumisen vaarana olisi myös kuntalaisia palvelevien toimintojen, kuten kauppojen, pankkien, postien ja monien muiden palvelujen, väheneminen tai loppuminen.
Työllisyysvaikutus on totta, luvut tulkinnanvaraisia.
Kyse on pitkällä aikavälillä tapahtuvasta rakennemuutoksesta. Se muuttaa aluerakennetta ja aiheuttaa kerrannaisvaikutuksia etenkin työllisyyteen mutta todennäköisesti myös maaseudun palveluihin. Paljon riippuu siitä, mitä tulee tilalle.
Turpeen käytön vähentäminen näkyisi taloudessa merkittävimmin paikallisella tasolla, kertoo Pellervon taloustutkimus PTT:n tuore selvitys. Sen mukaan turvetoimiala työllistää suoraan 1 400 ja koko Suomessa arvoketjussa noin 2 500 henkilötyövuotta.
Monessa kunnassa turvetuotanto on ainoa suuri työllistäjä, joten heijastusvaikutukset ovat suuret. Suhteessa alueen kokoon ylivoimaisesti suurin merkitys turvetoimialalla on maakunnista Etelä-Pohjanmaalla ja seutukunnista Luoteis-Pirkanmaalla ja Haapavesi-Siikalatvalla.
Koko maan tasolla turve korvautuu muilla energian lähteillä, ja talous sopeutuu uuteen tilanteeseen. Korvaavat työpaikat eivät kuitenkaan välttämättä synny samoille aloille kuin turpeen arvoketjusta katoavat, joten vaikutukset paikallisesti voivat jäädä pitkäaikaisiksi.
Lähteet: Professori Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus (Syke), Suomen ilmastopaneelin jäsen; kehittämispäällikkö Seppo Hellsten, Syke; toimitusjohtaja Aki Kangasharju, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla); toimitusjohtaja Jukka Leskelä, Energiateollisuus ry; tutkija Paavo Ojanen, Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus (Luke); tutkimusprofessori Kristiina Regina, Luke, ilmastopaneelin jäsen; ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio, Syke; metsäekonomisti Matti Valonen, Pellervon taloustutkimus (PTT); tutkimusprofessori Timo Vesala, Helsingin yliopisto, ilmastopaneelin jäsen; Sitra, Tilastokeskus. Oikaisu 12.5. klo 13.52 Jutussa turvetuottajien ilmoituksen otsikon kerrottiin virheellisesti olevan ”Turve on tulevaisuuden ala”. Todellisuudessa otsikko on ”Turve on tulevaisuuden turva.”
