Vantaalaiskoulun lapset opiskelevat perjantain ulkona säällä kuin säällä – Tällainen on lasten koulupäivä metsässä - Kotimaa | HS.fi

Metsä muodostaa monipuolisen oppimisympäristön.

Ulos oppimaan

Vantaalaisen Vierumäen koulun ensimmäisen luokan oppilaat viettävät joka perjantai koulupäivän ulkona säästä riippumatta. Kyseessä on opettajan pedagoginen valinta, joka on yleistymässä.


3.6. 2:00 | Päivitetty 3.6. 11:27

Paljonko on 10 + 9? Sen on tietysti 19.

Anas Osman syöksyy hakemaan lapulla olevaa vastausta ja tuo sen parilleen Anastasija Rogozinalle.

Rogozina näyttää ratkaisua luokanopettaja Johanna Timoselle.

Oikein!

On käynnissä vantaalaisen Vierumäen ensimmäisen luokan matematiikan tunti. Sen sijaan, että yhteenlaskuja tehtäisiin luokassa pulpetissa istuen, laskut lasketaan ulkona metsässä.

Matematiikan yhteenlaskuja voi opetella myös ulkona.

Vierumäen ensimmäisen luokan oppilaat opiskelevat laskuja kahteenkymmeneen.

Koronaepidemian myötä Suomen peruskoulussa ei ole tapahtunut pelkästään digiloikkaa vaan myös ulkona opettaminen on alkanut yleistyä.

Esimerkiksi vuosi sitten keväällä Opetushallitus suositti opetusryhmille koronaepidemian vuoksi retkiä lähikohteisiin ja liikkumista luonnossa sekä ulkotunteja.

Vantaalaisen Vierumäen luokanopettajalle Johanna Timoselle ulkoluokkatoiminta oli tuttua jo ennen koronaepidemiaakin.

Timonen tutustui ulkona oppimisen pedagogiikkaan jo edellisessä työpaikassaan Helsingin Pihlajamäen koulussa.

”Olen aina ollut innostunut toiminnallisesta opettamisesta, ja silloinen esimieheni rohkaisi kokeilemaan”, Timonen kertoo.

Siirryttyään Vierumäen kouluun vuosi sitten elokuussa hän varmisti heti rehtorilta, onnistuisiko se, että osa viikosta opiskeltaisiin kokonaan ulkona. Rehtori näytti vihreää valoa.

Timosen innostamana kaikki koulun kolme ensimmäistä luokkaa viettävät nyt ulkoluokkapäivää joka perjantai.

Hän itse opiskelee töiden ohella ympäristökasvattajaksi Suomen ympäristöopisto Syklin koulutusohjelmassa.

Ulkona koulupäivä rakennetaan yleensä samalla tavalla joka viikko: Päivä aloitetaan sisällä, jonne jätetään puhelimet ja avaimet. Mukaan otetaan eväsreppu, ja sitten suunnataan ulos.

Koska kouluruokailu on ulkoluokkapäivinä hieman myöhemmin, vanhempien kanssa on sovittu, että oppilaiden mukaan pakataan eväät. Eväs on kuitenkin vapaaehtoinen.

”Se voi olla vesipullo ja esimerkiksi yksi hedelmä”, Timonen kertoo.

Luokanopettaja Johanna Timonen näyttää pyykkipojalla, mihin sanavälit tulevat.

Elli Jämsä opettelee yhdyssanoja Enni Suon reppuselässä.

Suomen kielen tehtävässä piti etsiä riimipareja.

Koulunkäyntiavustaja Kirsi Saarelainen yrittää arvata, mitä eläintä hänen otsallaan oleva kortti esittää.

Tällä kertaa Timosen apuna on myös koulunkäyntiavustaja Kirsi Saarelainen. Ulkona oppiminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi useampaa käsiparia.

"Hyvä puoli ulko-opetuksessa on sen joustavuus. Ulkoluokkapäivinä emme ole niin sidottuja koulun kellon soittoon tai muuhun aikatauluun”, Timonen sanoo.

Ulkoluokkatoiminta ei myöskään rajoitu vain tiettyihin oppiaineisiin, kuten biologiaan tai ympäristötietoon. Ulkona opetellaan niin matematiikan yhteenlaskuja kuin suomen kieltäkin.

Myös ulkona on tärkeää, että tuntien välissä on välitunti, jolloin saa leikkiä.

Valtaosassa päiväkoteja luontoretket ovat arkea. Myös erilaiset ulkopäiväkodit, metsäesikoulut tai metsäryhmät, joissa kaikki toiminta järjestetään ulkona, ovat yleistyneet. Siirtymä koulun puolelle on usein kuitenkin tarkoittanut lapsille pepun pistämistä penkkiin.

Uusien opetussuunnitelmien myötä perinteinen opettajajohtoinen oppiminen on kokenut murroksen. Opetusmenetelmät ovat toiminnallistuneet ja erilaisten oppimisympäristöjen käyttö monipuolistunut. Asioihin tutustutaan ilmiömäisesti, monialaisesti ja kokemuksellisesti.

Samaan aikaan kestävä kehitys on nostettu yhdeksi kantavaksi teemaksi läpi opetussuunnitelmien.

Tähän kaikkeen ulkona oppiminen on antanut hyvän tarttumapinnan, sanoo Suomen ympäristöopisto Syklin asiantuntija Ulla Myllyniemi.

Luokanopettajana ja erityisopettajana toiminut Myllyniemi on yksi ulkona opettamisen pioneereista ja kouluttaa parhaillaan opettajia ulkopedagogiikasta.

Myllyniemi itse alkoi viedä oppilaitaan aikoinaan ulos oppimaan sairastuttuaan astmaan.

Lisämotivaatiota toiminnalleen hän sai, kun hän huomasi oppilaidensa luontosuhteen myös paranevan.

”Oli upeaa huomata, miten heistä kasvoi uteliaita ja innokkaita luonnontutkijoita.”

Metsävälitunnilla on aikaa tarkkailla luontoa. Kasper Kuitunen kiikaroi.

Vertti Ketonen näyttää, miten luupilla voi tutkia sammalta.

Sinänsä ulkoluokkatoiminnassa ei ole mitään uutta, Myllyniemi sanoo. Kouluissa on tehty retkiä aina ja pidetty erilaisia teemapäiviä.

Mikä sitten tekee ulkona oppimisesta ulkopedagogiikkaa tai ulkoluokkatoimintaa?

”Kyse on säännönmukaisesta ja suunnitellusta toiminnasta, jossa opettaminen sisällä ja ulkona vuorottelevat”, Myllyniemi kertoo.

Hän puhuu sisään ja ulos hengittämisestä. ”Ei voi hengittää vain sisään, vaan pitää puhaltaa myös ulos”, hän vertaa.

Ulkona opettamisessa on monia hyviä puolia, Myllyniemi toteaa.

”Ulos lähteminen pakottaa liikkeelle. Ulkona on vähemmän melua. Asiat painuvat mieleen paremmin, kun niitä tekee koko kehollaan. ”

Motoriset taidot paranevat kuten myös ryhmätyötaidot ja sosiaaliset taidot sekä kyky tehdä havaintoja.

Ulkona oppiminen sopii myös niille, joille perinteisessä luokkahuoneopetuksessa on hankalampaa olla.

Kuinka paljon ulkona oppimista tai ulkoluokkatoimintaa koulussa toteutetaan, riippuu koulusta – ja aika paljon yksittäisestä opettajasta.

Myllyniemi laskeskelee, että Ulko-opet ry:llä on alueellista toimintaa parilla kymmenellä paikkakunnalla sekä pari sataa jäsentä. Syklin ympäristökasvatuksen koulutuksen ulkona oppimisen painotuksella puolestaan on suorittanut yli 300 opettajaa.

”Tämän lisäksi moni toteuttaa ulkona oppimista satunnaisesti tai ajoittain ilman erityistä koulutusta”, Myllyniemi kertoo.

Olennaista onkin Myllyniemen mukaan hoksaaminen: ulkona mistä tahansa voi rakentaa oppimisympäristön.

”Sen ei tarvitse olla metsä, myös kaupunkiolosuhteissa voi toteuttaa ulkona oppimista vaikka koulun pihalla”, Myllyniemi sanoo.

Vierumäen koulun ensimmäisen luokan oppilaille ulkoluokkatoiminta on tavallinen osa jokaista kouluviikkoa.

He ovat opiskelleet ulkona osan viikosta koko tähänastisen koulutaipaleensa, eivätkä he tiedä, että toisinkin voisi olla.

Anas Osman (oik.) näyttää välipalatauolla, kuinka pulu lentää. Vertti Ketonen (vas.) ja Sola Salakka seuraavat.

Kasper Pelkola ja Nikolai Lakhanskiy (oik.) kertovat, että ulkona on hauskempi oppia.

Kysyttäessä he kuitenkin kertovat siitä ajatuksiaan:

"Ulkona voi tutkia kaikkia asioita tarkemmin”, Sola Salakka, 8, sanoo.

”Metsässä voi tehdä enemmän asioita kuin luokassa.Täällä on enemmän tilaa”, Vertti Ketonen, 7, lisää.

Muut oppilaat nyökyttelevät. Asiasta ollaan samaa mieltä.

”Mun äiti sanoo, että se on ylpeä musta, kun me käydään luokan kanssa metsässä”, Lilli Hannila, 7, kertoo.

”Me ei perheen kanssa niin usein mennä metsään, paitsi lenkittämään joskus koiraa”, Enni Suo, 8, sanoo.

Mitään huonoa sanottavaa kukaan ei keksi. Paitsi ehkä se, kun oppilaiden lempileikki metsäpiilo pitää lopettaa ja lähteä takaisin koululle.

”Se harmittaa, kun leikki pitää lopettaa”, sanoo Julius Lehto, 7, ja laittaa yhden helmen oranssiin purkkiin.

Helmipurkki on Timosen tapa toteuttaa päivän päätteeksi myös arviointi yhdessä oppilaiden kanssa.

”On tärkeää, että jokainen tulee kuulluksi ja saa kertoa kokemuksensa ja miten päivä sujui”, hän sanoo.

Päivän päätteeksi jokainen oppilas saa laittaa helmen siihen purkkiin, joka kuvaa heidän sen hetkistä tunnettaan parhaiten.

Ulkona harjoitellaan myös vuorovaikutustaitoja. Elli Jämsä ja Lilli Hannila (oik.) kaulakkain.

Johanna Timoselle on tärkeää, että jokainen oppilas kokee olevansa tärkeä. Hän puhuttelee oppilaitaan tämän tästä sanoilla ”rakas” tai ”muru”. Timosen kainalossa Enni Suo (vas.) ja Lilli Hannila.

Vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen tapahtuukin ulkona muun oppimisen lomassa: välillä suljetaan silmät ja kuunnellaan metsän ääniä.

Kun joku oppilaista kertoo tekemiään havaintojaan, muut kuuntelevat. Välillä keskustellaan siitä, miten metsässä kuuluu käyttäytyä.

Ensimmäisessä vanhempainillassa Timosen piti aluksi hieman avata harjoittamaansa pedagogiikkaa oppilaiden perheille, mutta sen jälkeen myös vanhemmat ovat olleet siitä innoissaan, hän kertoo.

Vaikka koululla on myös varavaatteita ja joitain tarvikkeita, on jokaviikkoinen ulkoluokkatoiminta vaatinut sen, että perheet myös huomioivat lapsen pukeutumisessa, että ulkona ollaan myös talvipakkasella.

”Tosin sekin on taito, mikä on hyvä oppia, että miten pukeudutaan säänmukaisesti”, Timonen sanoo.

Hän muistuttaa, että aikuiset näyttävät siinä lapsille esimerkkiä.

”Joskus joku on sadesäällä kysynyt, että onko kaikilla muillakin tänään kumpparit. Siihen olen vastannut, että kaikilla on kumpparit, myös opella”, Timonen kertoo.

Metsäpiilo on kaikkien suosikkileikki. Vertti Ketonen (vas.) ja Mila Sipponen piilossa.

Metsä tarjoaa myös hyvää harjoittelua motoriikalle.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat