Syyttäjä nosti kolmea Helsingin Sanomien toimittajaa vastaan syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisesta - Kotimaa | HS.fi

Syyttäjä nosti kolmea Helsingin Sanomien toimittajaa vastaan syytteet turvallisuus­salaisuuden paljastamisesta

HS julkaisi Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsittelevän uutisen joulukuussa 2017. HS:n toimittajat kiistävät syyllistyneensä rikokseen. HS:n asianajaja näkee syytekokonaisuudessa viitteitä ennakkosensuurista.

Puolustusvoimien viestikoekeskus on sijainnut Tikkakoskella Jyväskylän ja Uuraisten rajalla.

29.10. 10:34 | Päivitetty 29.10. 15:43

Syyttäjä on päättänyt nostaa syytteitä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä kolmea Helsingin Sanomien työntekijää vastaan. Kahden rikoksesta epäillyn osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä on tehnyt päätökset syyttämättä jättämisestä.

Rikoksesta on epäilty Helsingin Sanomien vastaavaa päätoimittajaa Kaius Niemeä, toimituspäällikkö Esa Mäkistä sekä kolmea muuta toimittajaa. Syyttämättä­jättämispäätökset koskevat Niemeä ja Mäkistä. Syytteitä nostettiin kahta toimittajaa ja yhtä vt. esihenkilönä toiminutta vastaan.

Rikosepäilyt liittyvät HS:n vuonna 2017 ilmestyneeseen artikkeliin, joka käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta sekä laajemmin sotilastiedustelua ja maanpuolustusta. Puolustusvoimat teki poliisille tutkintapyynnön kirjoituksen julkaisemisen jälkeen.

Syyttäjä kertoi syytteiden perusteista tiedotteessaan hyvin niukasti.

”Syyte liittyy Helsingin Sanomissa 16.12.2017 julkaistuun artikkeliin ja sen jälkeen julkaistavaksi aiottuun artikkelikokonaisuuteen”, tiedotteessa kerrotaan.

Helsingin Sanomien toimittajat kiistävät syyllistyneensä rikokseen.

HS on perustellut Viestikoekeskusta käsittelevän jutun julkaisemista kansalaisten oikeudella ymmärtää jutun käsittelemiä asioita tilanteessa, jossa oltiin säätämässä kansalaisten perusoikeuksiin voimakkaasti liittyviä tiedustelulakeja. Tämä edellytti perustuslain muutosta, joka yleensä vaatii kahden eduskunnan hyväksynnän, mutta tässä tapauksessa edettiin nopeutetussa järjestyksessä.

”Uutisemme käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta, joka on saamassa uusien tiedustelulakien myötä selkeästi nykyistä laajemmat valtuudet muun muassa internetliikenteen seurantaan. Laajoihin valtuuksiin nähden kansalaiset ja jopa poliitikot tietävät laitoksesta hyvin vähän”, päätoimittaja Niemi sanoi uutisen julkaisun taustoista vuonna 2017.

Helsingin Sanomia edustava asianajaja Kai Kotiranta sanoo, että hän on asiassa syyttäjän tiedotteen varassa. Kotiranta sanoo, että hänen huomionsa kiinnittyy kuitenkin tiedotteessa erityisesti syytteeseen turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä.

”Siinä on vahvasti viitteitä ennakkosensuuriin tai sen kaltaiseen ajatukseen ennakkosensuurista. Ja se on pelottava ajatus”, Kotiranta sanoo.

Kotirannan tulkinnan mukaan syyttäjän tiedotteen perusteella näyttää siltä, että jo journalistinen harkinta esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävän turvaluokitellun tiedon käyttämisestä uutistyössä on syyttäjän mielestä rikollista.

”Sehän tarkoittaa, että tällaisten asioiden käsittely tässä yhteiskunnassa estetään. Se on todella pelottava ajatus.”

Samaan aikaan kun toimituksellinen harkinta uutisen tekemisestä näyttää Kotirannan silmin syyttäjän tiedotteessa rikolliselta, nimenomaan toimituksen johto vapautui rikosepäilyistä. Kotiranta sanoo, että hän tarkastelee näin ollen kokonaisuutta suurella kiinnostuksella.

”Kyllä tämä on kansallisen ja kansainvälisenkin lehdistönvapauden näkökulmasta erittäin paljon ajatuksia herättävä tilanne”, hän sanoo.

Onko normisto ja sen soveltaminen syytettyjen puolustuksen näkökulmasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukainen?

”Minun käsitykseni mukaan asetelma missä nyt ollaan, on nimenomaisesti EIT:n ratkaisukäytännön vastainen. Ja sellainen asetelma on erittäin jännitteinen, missä demokraattisessa yhteiskunnassa kriminalisoidaan yhteiskunnallisesti merkittävän keskustelun käyminen ja siitä tiedon välittäminen kansalaisille”, Kotiranta sanoo.

Syyteratkaisun asiassa teki apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe.

Hänen mukaansa tapaus on oikeudellisesti hyvin vaikea. Oikeudenkäynnissä tulee harkittavaksi muun muassa se, minkä sotilastiedustelua koskevien tietojen julkaisu on mahdollisesti ollut kiellettyä ja onko tietoja ollut saatavilla julkisista lähteistä.

”Tämä on hyvin erikoinen asia ja rikosnimike on äärimmäisen harvinainen. Tiedossani ei ole mitään aikaisempaa vastaavaa tapausta”, Rappe sanoo.

Rappe huomauttaa, että lakipykälä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta koskee tietojen oikeudetonta julkaisemista. Jos tiedotusväline paljastaisi esimerkiksi merkittäviä väärinkäytöksiä, kyse ei välttämättä olisi oikeudettomasta julkaisusta.

”Tässä keississä ei nähdäkseni ole sellaista piirrettä. Ei ole tullut ilmi mitään sellaista, että sotilastiedustelussa olisi toimittu lainvastaisesti”, Rappe sanoo.

Rikosepäilyt laajenivat syyteharkintavaiheessa turvallisuussalaisuuden paljastamisen lisäksi myös sen yritykseen. Rappen mukaan turvallisuussalaisuuden paljastamisen yritys tuli rikosnimikkeenä mukaan, koska esitutkinnan perusteella on syytä epäillä, että toimituksessa oli yrityksen asteelle edennyt aikomus julkaista lisää salassa pidettäväksi katsottuja tietoja.

Päätoimittaja ja toimituspäällikkö vapautuivat Rappen mukaan rikosepäilyistä, koska ”mielestäni ei ollut selvitystä siitä, että he olisivat osallistuneet salassa pidettäväksi katsotun tiedon julkistamiseen”.

Syytteet kohdistuvat vain kahteen toimittajaan ja tuolloiseen vt. esihenkilöön, koska heidän epäillään omalla toiminnallaan aktiivisesti osallistuneen tietojen julkaisemiseen.

Lakipykälä kieltää myös ulkoisen turvallisuuden vuoksi salattujen tietojen julkistamisen ohella niiden välittämisen ja luovuttamisen eteenpäin. Rappe sanoo, että syyteratkaisu koski tietojen saattamista julkisuuteen mutta ei niiden välittämistä toimituksen sisällä.

”Sen perkaaminen olisi tuntunut hedelmättömältä”, Rappe sanoi.

Vielä ei ole tiedossa, milloin oikeudenkäynti alkaa. Rappen mukaan oikeudenkäsittely tullee olemaan tapauksen luonteen vuoksi suurelta osin salainen. Syyttäjät ovat kuitenkin rakentaneet haastehakemuksen niin, että se voitaisiin julkistaa oikeudenkäynnissä lukuun ottamatta liitteenä olevia salaisia asioita.

Syyttäjän julkisiksi tulleissa syyttämättä­jättämispäätöksissä kerrotaan, että vastaava päätoimittaja Niemi kiisti esitutkinnassa syyllistyneensä epäiltyihin rikoksiin. Päätöksen mukaan hän käytti oikeuttaan olla myötävaikuttamatta itseensä kohdistuneen rikosepäilyn selvittämiseen ja kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä päätteli, ettei Niemi tiennyt jutusta ennen sen julkaisua. Näkemyksensä Niemen tiedoista syyttäjä perusti erään toimittajan viesteihin ja kertomukseen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän käsityksen mukaan Niemi olisi estänyt jatkoartikkeleiden julkaisemisen ensimmäisen jutun jälkeen. HS on kuitenkin julkaissut myös ensimmäisen jutun jälkeen tiedustelulakeihin liittyviä kirjoituksia.

Myös Mäkinen kieltäytyi kommentoimasta asiaa esitutkinnassa samoilla perusteilla kun Niemi. Mäkinen toimi jutun julkaisun aikaan niin sanottuna johdon takapäivystäjänä.

Syyttäjän mukaan Mäkisen mahdolliset tiedot asiasta jäivät esitutkinnassa epäselväksi.

HS:n vastaava päätoimittaja Niemi pitää yhä kiinni siitä, että vuonna 2017 julkaistulle jutulle oli painavat perusteet tilanteessa, jossa Suomeen oli tulossa yksilön oikeuksia ja yksityisyyden suojaa kaventavaa lainsäädäntöä. Hän ottaa yhä esiin myös sen, että perustuslakia muutettiin tavallista nopeutetummassa järjestyksessä.

”Jos lainvastaisuus olisi ainoa kriteeri [kyseisen materiaalin] oikeutetulle käytölle, niin kyllä se vetäisi riman journalismin tekemiselle aivan liian korkealle.”

Niemi pitää täysin poikkeuksellisena, että syyttäjän tiedotteen perusteella syyte näyttää liittyvän myös julkaisemattomien artikkeleiden valmisteluun.

”Silloin se merkitsee ennakkosensuuria. Emmehän me pysty työskentelemään journalisteina, jos sitä rajaa ei vedetä julkaisupäätökseen”, Niemi sanoo.

Niemi näkee riskinä, että päätös alkaa tahallisesti tai tahattomasti vaikuttamaan itsesensuurin lailla toimitusten työskentelyyn. Hän kuitenkin sanoo, että Helsingin Sanomat toimii riippumattomana sanomalehtenä samalla tavalla kuin tähänkin saakka.

”Emme anna tämän meneillään olevan oikeusprosessin vaikuttaa meidän työskentelyymme ollenkaan sillä tavalla, että yleisön tiedonsaanti heikentyisi”, hän sanoo.

Niemi myös kertoo, että hän oli hämmentynyt syyteratkaisusta.

”Vastaava päätoimittaja vastaa aina lehden sisällöstä juridisesti. Ja tämän jutun osalta Helsingin Sanomien toimituksessa on toimittu normaalisti toimituksellisten prosessien mukaan. Ja tämä sisältää myös normaalin esimiesvastuun, joka koskee minua.”

Niemi kertoi aiemmin myös Sanoman tiedotteessa, että hän on pettynyt syyteratkaisuun.

”Kolmikko ei ole paljastanut turvallisuussalaisuuksia. Kaikki jutusta löytyvät tiedot löytyvät julkisista lähteistä”, hän sanoi tiedotteessa.

”Länsimaisessa avoimessa demokratiassa on kestämätöntä, että toimitustyö pyritään tällä tavoin kriminalisoimaan. Seisomme täysimittaisesti toimittajiemme takana”, hän jatkoi.

Rikosepäily mediaan liittyvästä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta on Suomessa täysin poikkeuksellinen.

Turvallisuussalaisuuden paljastamisen tunnusmerkistöksi kerrotaan rikoslaissa muun muassa Suomen ulkoisen turvallisuuden kannalta salassa pidettävien tietojen oikeudeton julkistaminen. Vaihtoehtoisesti kyse voi olla tällaisen tiedon oikeudettomasta hankkimisesta tai toiselle välittämisestä, luovuttamisesta tai ilmaisemisesta julkistamistarkoituksessa.

Turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää tahallisuutta mutta ei pyrkimystä hyödyttää vierasta valtiota tai vahingoittaa Suomea. Turvallisuussalaisuuden paljastamisesta rangaistus on neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta.

Teko kuuluu rikoslaissa maanpetosrikosten luokkaan, eikä tuohon luokkaan liittyviä syytteitä ole Suomessa median uutisoinnista juuri nostettu. Vuonna 1940 oikeus tuomitsi muun muassa STT:n silloisen päätoimittajan kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen maanpetoksesta rauhanehtoihin liittyvästä uutisoinnista. Kyse oli talvisodan loppupäivien uutisesta, jossa kerrottiin ennenaikaisesti ulkoasianvaliokunnan hyväksyneen Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot.

Tutkinta Helsingin Sanomien uutisoinnista alkoi joulukuussa 2017 ja valmistui joulukuussa 2020.

Keskusrikospoliisi kertoi esitutkinnan päättyessä, että henkilöitä koskeva rikosepäily liittyy Puolustusvoimien sotilastiedustelua ja maanpuolustusta koskevien salassa pidettävien turvallisuusluokiteltujen tietojen oikeudettomaan ilmaisemiseen, välittämiseen ja julkaisemiseen. Esitutkinnan aikana oli kuitenkin poliisin mukaan selvinnyt, että toimittajien ei epäillä hankkineen salassa pidettävää tietoa lainvastaisilla keinoilla.

Keskusrikospoliisi jatkaa edelleen esitutkintaa jutun toisesta haarasta, joka koskee tietojen päätymistä Helsingin Sanomille.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat