Hilkka Syväniemi tuskailee jo nyt, osaako hän ostaa joulukuussa bussilipun Helsinkiin – ”Boomeri” kertoo nyt, millaista on elää jatkuvassa digipelossa - Kotimaa | HS.fi

Hilkka Syväniemi tuskailee jo nyt, osaako hän ostaa joulukuussa bussilipun Helsinkiin – ”Boomeri” kertoo nyt, millaista on elää jatkuvassa digipelossa

Sähköiset palvelut ovat monelle ikäihmiselle ensimmäinen asia, jossa he tarvitsevat ulkopuolista apua, sanoo professori ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen yksiköstä.

Tietokoneen käyttö on eläkkeellä olevalle pianonsoiton opettajalle Hilkka Syväniemelle välttämätön paha. Hän käyttää aikaansa paljon mieluummin luovaan toimintaan, kuten pianon soittamiseen, maalaamiseen tai keramiikan tekoon.

5.11.2021 2:00 | Päivitetty 5.11.2021 7:25

”Tämä kirjoitus olkoon hätähuuto yhteiskunnasta pudotettujen puolesta. Boomerit arvoon!”

Näin kirjoitti hämeenlinnalainen eläkeläinen Hilkka Syväniemi mielipidekirjoituksessaan, joka koski ikäihmisten turhautumista ja epätoivoa digitalisoituvassa Suomessa.

Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa, ja se oli hyvin luettu. Moni Syväniemen ikätoveri – ja nuorempikin – tunnisti hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa.

Lue lisää: Tämä on hätähuuto boomerien puolesta

HS tavoitti Hilkka Syväniemen puhelinhaastatteluun ja pyysi tätä kertomaan kokemuksistaan enemmän.

Syväniemellä on tietokone, jolla hän käyttää sähköpostia, verkkopankkia ja Omakantaa. Lisäksi hän lukee sen kautta uutisia ja siirtää digikamerasta valokuvia tietokoneelle veljen laatimien yksityiskohtaisten ohjeiden avulla.

Ongelmatilanteissa Syväniemi pyytää ja saa apua myös siskon vävyltä.

Silti sähköisten palveluiden käyttö tuntuu vaikealta ja monenlaista takkuilua tulee jatkuvasti. Syväniemi sanoo olevansa vihainen, turhautunut ja kurkkuaan myöten täynnä sähköisiä palveluita.

”Se on pakollinen häiriö elämässä. Kyllä minä olen sentään jotenkin pärjännyt, mutta on paljon minua heikommassa asemassa olevia ihmisiä.”

Älypuhelimenkin Syväniemi on hankkinut mutta ei ole vielä oppinut käyttämään sitä kunnolla.

”Nettiinkin sillä pääsee, mutta pientä pränttiä siellä tuntuu olevan. Kaikki minun ikäiseni ihmiset tuskailevat älypuhelimen kanssa. Kestää kauan vastata siihen, ja sitten puhelimesta kuuluu, että en tiedä, mikä tähän taas tuli, kun tämä ei toimi”, Syväniemi kuvailee.

”Mitä varten ei voida pitää yllä kaikkea vanhaa, hyvää ja helppoa? Kaikki eivät voi alkaa käyttää pelkästään digiä. Jos näitä [sähköisiä palveluita] on pakko käyttää, tarvitaan kärsivällisiä, kokeneita pedagogeja.”

Eläkkeellä oleva pianonsoitonopettaja muistuttaa, että iäkkäänä uusia asioita oppii hitaammin, eivätkä asiat jää aina pysyvästi mieleen. Se on huomioitava seniorien digiopetuksessa.

Opetus ei saa olla ainakaan sellaista, mitä Syväniemi itse sai kansalaisopiston tietokonekurssilla. Silloin opettaja – nuori mies – eteni opetuksessa niin vauhdilla, ettei Syväniemi pysynyt perässä.

”Annoin palautetta, että en saanut muistiinpanoistani mitään selvää. Lopetin kurssin.”

Ikäihmisten digitaitojen kirjo on suurta, sanoo apulaisprofessori Sakari Taipale Jyväskylän yliopiston ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköstä.

Mutta koska monet iäkkäät ikäluokat ovat suuria, Hilkka Syväniemen kuvaamat digivaikeudet koskevat isoa joukkoa ihmisiä.

Yhteiskunnan tavoitteena on pitää ikäihmiset itsenäisessä elämässä ja toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Digitalisaatio vaikuttaa joskus päinvastoin.

”Ihmiset tulevat riippuvaiseksi ulkopuolisesta avusta entistä aikaisemmin. Muuten toimintakykyiselle aktiivisella aikuiselle, jolla ei ole digitaitoja, tämä voi olla ensimmäinen paikka, jossa hän tarvitsee apua”, Taipale sanoo.

”Tähän ei helppoja ratkaisuja, koska digitalisaatio etenee.”

Korona-aikana monet ottivat digiloikkia. Taipaleen mukaan ikäihmisetkin käyttivät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa enemmän sähköisiä välineitä ja lisäsivät verkkopankkipalveluiden käyttöä.

”Mutta puhe isoista harppauksista ikäihmisten digitaitojen oppimisessa on vähän turhaa toiveajattelua. On huomattu, että taidot kehittyvät asteittain ja pikkuhiljaa.”

Taipaleen mukaan yhteiskunnassa tarvittaisiin systemaattisemmin rahoitettua ja järjestettyä digitaitojen valmennusta ikäihmisille. Nyt koulutus ja tuki on sirpaleista.

”Heille pitäisi olla luontevia paikkoja, joissa he voisivat omaksua teknologiaa ja taitoja omista elämänlähtökohdistaan niin, että pysyisivät kartalla.”

Jos digitaidot eivät kartu tai niitä ei halua opetella, Taipale muistuttaa, että välttämättömissä palveluissa täytyy olla myös vaihtoehtoja digipalveluille.

Hilkka Syväniemeä jännittää nyt joulukuinen konserttireissu Helsinkiin.

Ennen korona-aikaa Syväniemi kävi säännöllisesti Radion sinfoniaorkesterin konserteissa bussilla. Nyt hän on kuullut tuttavaltaan, ettei matkalipun ostaminen bussista enää onnistu.

”Mistähän minä sen lipun saan ostettua? Onko siellä enää Matkahuoltoakaan olemassa? Nyt jännitän, että osaanko netin kautta ostaa lippua.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat