Tapio Penttilä omistaa ikivanhan metsän, jonne ei metsäkoneilla ja moottorisahoilla ole mitään asiaa – rahapulan takia kaikki eivät saa metsäänsä suojeluohjelmaan - Kotimaa | HS.fi

Tapio Penttilän metsä on nyt toista kertaa kymmenen vuoden suojelun kohteena.

Miettimisaikaa seuraavalle sukupolvelle

Metsänomistaja Tapio Penttilä valitsi määräaikaisen suojelun jälkipolvien takia. Osa metsänomistajista ei saa metsäänsä suojelun piiriin ministeriön rahapulan takia.


20.11. 2:00 | Päivitetty 20.11. 7:53

Noin satavuotiaassa kangasmetsässä ei näy ihmiskäden kosketusta. Paksujen kuusien lomassa makaa lahopuita sekä joitain tuulen maasta repimiä juuria. Valkohäntäpeura säikähtää metsässä liikkujia ja säntää karkuun.

Metsän keskellä kulkee jyrkkäreunainen Halliniitunoja. Metsänomistaja Tapio Penttilä samoili puron lähettyvillä jo pikkupoikana.

”Puron uoma on vaihdellut kulkureittiään vuosikymmenien aikana, mutta nyt uoma on pysynyt samalla paikalla jo kohtuullisen pitkään”, Penttilä kertoo.

Kahdenkymmenen hehtaarin metsä sijaitsee Koskella Varsinais-Suomessa. Luomuviljelijänä työskentelevä Penttilä sai metsän ennakkoperintönä veljensä kanssa 2000-luvun alussa. He eivät halunneet siirtää metsää talouskäyttöön.

”Metsästä pitää nousta muitakin arvoja kuin taloudellinen arvo. Haluan säästää tämän alueen yhtä hyvänä tai parempana jälkipolville”, Penttilä kertoo.

Penttilän metsä on nyt toisen kerran mukana metsien suojeluhanke Metsossa. Valtio maksaa kymmenen vuoden suojelusta maanomistajalle kertakorvauksen, joka perustuu puuston arvoon. Korvaus on muutamia satoja euroja hehtaarilta.

Läheskään kaikki tarjolla olevat metsät eivät pääse kymmenen vuoden määräaikaiseksi suojelualueeksi eli ympäristötukikohteeksi.

Luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että ympäristötuen kysyntä on ollut suurempaa kuin mitä maa- ja metsätalousministeriö pystyy metsäkeskukselle varoja ohjaamaan.

”Nyt näyttää vahvasti siltä, että emme pääse Metso-ohjelman kokonaistavoitteeseen. Meillä ei ole riittävästi resursseja valmistelutöihin, eikä meillä ole riittävästi resursseja maksaa maanomistajille korvauksia”, Raatikainen kertoo.

Kun ympäristötukivarat ovat kortilla, rahoitusehtoja on jouduttu kiristämään. Kymmenen vuotta sitten Suomen metsäkeskus pystyi rahoittamaan suojeluun sopivia metsiä väljemmin.

”Nyt kriteerejä on kiristetty, ja kohdemetsässä pitää olla esimerkiksi riittävästi lahopuuta, että se voidaan ottaa ohjelmaan”, Raatikainen kertoo.

Metsien suojeluohjelma Metso-hanke käynnistyi vuonna 2008, ja sen vastuut jaettiin kahdelle ministeriölle eli ympäristö­ministeriölle (YM) ja maa- ja metsätalousministeriölle (MMM). Hankkeen ideana oli tarjota metsänomistajille riittävästi houkuttelevia vaihtoehtoja metsän suojeluun.

Ympäristöministeriöllä on ollut käytössään eniten rahaa ja pysyviä suojelukeinoja. Niitä ovat metsien ostaminen, pysyvien luonnonsuojelualueiden perustaminen ja 20 vuoden määräaikaisten suojelualueiden perustaminen.

Näitä keinoja ovat täydentäneet MMM:n keinot, kuten kymmenen vuoden ympäristötuki sekä erilaiset luonnonhoitohankkeet.

Hankkeen merkittävyys on kiistaton.

”Metsien suojelu on meillä luonnonsuojelun ykköskysymys sekä metsien luontotyyppien että metsissä elävien uhanalaisten lajien takia”, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta sanoo.

Metson tavoitteena on saada varsinkin Etelä-Suomesta riittävä määrä metsiä suojelun piiriin. Metso on päättymässä vuonna 2025, mutta sen jatkosta on tehty jo periaatepäätös.

”Etelä-Suomen luontokatoa ei nykyisen Metson aikana ratkaista, vaan sitä on ehdottomasti jatkettava tulevien hallitusten aikana, ja rahoitus tulee moninkertaistaa”, Veistola sanoo.

”Alueet ovat kartalla hajallaan kuin varpusparvi.” – Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto

Mitä merkitystä määräaikaisten suojelualueiden perustamisella on? Eikö tarkoituksena olisi saada metsät pystyvästi suojeltua? Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Ville Schildt kertoo, että vastaavia äänenpainoja on kuulunut koko Metso-hankkeen ajan.

”Kritisoidaan sitä, että kymmenen vuotta on niin pieni aika, että kannattaako sitä maksaa. Suomalaiset metsänomistajat ovat kuitenkin usein yli 60-vuotiaita, ja omistajuudessa lähestyy sukupolvenvaihdos. Omistajat eivät halua sitoa seuraavan sukupolven käsiä, ja ympäristötuki antaa heille kymmenen vuotta mietintäaikaa”, Schildt sanoo.

Tapio Penttilä ei ole halunnut tehdä metsälleen pysyvää suojelupäätöstä, sillä ratkaisu sitoisi samalla jälkipolvien kädet.

”Tietenkin toivon, että tyttäreni jatkaa suojelua, mutta päätös on hänen”, Penttilä sanoo.

Määräaikainen suojelu johtaa usein metsän pysyvään suojeluratkaisuun.

Metsällä on omistajalleen tunnearvoa, ja suojeluratkaisu tehdään monesti kymmenen vuoden ympäristötuen ja yksityisen suojelualueen perustamisen välillä. Molemmissa kun omistusoikeus jää metsänomistajalle.

”Usein kymmenen vuoden jälkeen omistaja päättää perustaa yksityisen luonnonsuojelualueen tai tekee uuden kymmenen vuoden sopimuksen”, Schildt sanoo.

Riitta Raatikainen harmittelee, että nykyinen rahoitustilanne vaikuttaa myös metsänomistajien asenteisiin. Osa metsänomistajista, joilla on noussut orastava kiinnostus luonnonsuojeluun, on menettänyt kiinnostuksensa, kun oma metsä ei ole kelvannut Metsoon. Osa suojeluarvoja sisältävistä metsistä on päätynyt taloudelliseen hyötykäyttöön.

”Se harmittaa henkilökohtaisesti, sillä tiedän, että kun metsänomistaja lähtee harkitsemaan suojelutoimia ja ajattelee, että ’minäkin voisin suojella’, senhetkistä herkkyyttä ei saisi menettää”, Raatikainen sanoo.

Ympäristöministeriön puolella Metso-hanke on aivan eri asennossa, sillä nykyhallitus on kohentanut rahoitusta.

Ylitarkastaja Esa Pynnönen kertoo, että Metson nykytavoitteeseen päästään hyvin todennäköisesti. Ympäristöministeriön tavoite on 96 000 suojeluhehtaaria, ja jo nyt mukana on 82 000 hehtaaria.

Metson kautta suojeltavien metsien keskikoko on kymmenen hehtaarin luokkaa, ja tästä syystä suojelualueet eivät ole yhtenäisiä. Huoli suojelun rikkonaisuudesta nostettiin esiin Metson väliraportissa pari vuotta sitten.

Luonnonsuojeluliiton Veistola painottaa, että rikkonaisuus on seurausta siitä, että Etelä-Suomessa ei ole enää laajoja yhtenäisiä luonnonmetsäkokonaisuuksia.

”Alueet ovat kartalla hajallaan kuin varpusparvi. Ne pitää ajan mittaan yhdistää suojelemalla ja ennallistamisella”, Veistola sanoo.

Pynnönen korostaa, että suojeltujen metsien runkona ovat ennen Metsoa perustetut laajat suojelualueet.

”Kaikkien suojelualueiden ei mielestäni tarvitse olla suuria, jos ne kohdentuvat hyvin”, Pynnönen korostaa.

Suurimmat Metson avulla suojellut metsät ovat parinsadan hehtaarin luokkaa. Valtaosa on pienempiä, sillä metsänomistajista kaksi kolmasosaa on yksityisiä. Mukaan on lähtenyt myös suurmetsänomistajia. Kemiönsaarella toimiva yhdistys Föreningen Konstsamfundet oli vielä kuutisen vuotta sitten otsikoissa avohakkuidensa vuoksi.

Nyt yhdistys on perustanut Metson avulla jo toisen yksityisen luonnonsuojelualueen. Ensimmäinen, 200 hehtaarin alue perustettiin pari vuotta sitten Kemiönsaarelle. Tänä syksynä yhdistys suojelee Kemiönsaaren Bergö-saarella 64 hehtaaria. Saarella on huomattavia luontoarvoja, kuten lehto- ja metsäluhtakohteita sekä aarniomaista metsää.

Pysyvästä suojelusta yhdistys sai noin 200 000 euron korvauksen, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ely-keskus) laski alueen puuston arvon mukaan.

Halliniitunojaan laskee kymmeniä vuosia vanha ojitus.

Söderlångvikin kartanon metsävastaava Siv Vesterlund-Karlsson kertoo, että Föreningen Konstsamfundet laajentaa näkemystänsä metsätaloudestaan.

”Hakkuutavat monipuolistuvat, sillä metsän ekologiset ja sosiaaliset arvot ovat nousseet yhtä tärkeiksi kuin metsän taloudellinen arvo. Virkistyskäyttö on nousussa, kun ihmiset nauttivat luonnossa liikkumisesta”, Vesterlund-Karlsson kertoo.

Konstsamfundet omistaa noin 7 000 hehtaaria metsämaata, josta Metso-alueita on nyt alle neljä prosenttia. Yhdistys on laatimassa luontoselvitystä, jolla selvitetään suojelumahdollisuuksien määrä.

”Meillä ei ole mitään prosenttimäärää tiedossa, mutta luontoinventoinnin jälkeen olemme paljon viisaampia”, Vesterlund-Karlsson sanoo.

Etelä-Suomen metsien suojelutilanne on haasteellinen, ja niiden suojeluaste on edelleen Metson jälkeen pieni. Tulevaisuudessa siintävät myös EU:n todennäköiset suojelutavoitteet.

”EU:n tavoitteena on saada metsistä kymmenen prosenttia tiukkaan suojeluun. Laajasti tarkasteltuna tavoite toteutuu Suomessa, mutta suojelukohteet sijoittuvat suurelta osin Pohjois-Suomeen”, Esa Pynnönen toteaa.

EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyy tavoite saada 30 prosenttia EU:n maa- ja sisävesialueista suojeluun.

Etelä-Suomen metsien tilanne on historiallista perua. Metsäteollisuus ja puunhankinta ovat aiheuttaneet sen, että huippukohteita ei ole tarjolla siihen malliin kuin pohjoisessa.

”Etelä-Suomessa on enemmän kilpailevia maankäyttömuotoja varsinkin, kun tullaan isompien kaupunkien läheisyyteen”, Pynnönen kertoo.

Tapio Penttilän metsän kohtalo vaikuttaa turvatulta, sillä metsän tuleva omistaja, Penttilän kuusivuotias tytär on jo varsin kokenut metsänkävijä. Penttilä näyttää ylpeänä kännykkänsä näytöltä kuvaa tyttärestään, joka halaa jättimäistä kuusta.

”Toivoisin, että Etelä-Suomen metsien monipuolisuus olisi pysyvää eivätkä kaikki metsät muuttuisi puupelloiksi. On harmi, että nykylapset eivät esimerkiksi osaa tehdä kaarnaveneitä, kun sopivia kilpikaarnamäntyjä ei enää löydy lasten elinpiiristä”, Penttilä sanoo.

Metson toinen puoli sakkaa

Ympäristötukikohteiden rajat merkittiin aiemmin metallipannalla.

  • Ympäristöministeriö on saanut laajennettua metsien suojelualueverkostoa Metso-hankkeen avulla vuosina 2008–2020 runsaalla 79 000 hehtaarilla. Rahaa toimiin on käytetty noin 324 miljoonaa euroa.

  • Viime vuoden aikana ely-keskukset tekivät Metso-sopimuksia metsänomistajien kanssa noin 5 500 hehtaarin alalta. Suurin osa eli 3 500 hehtaaria perustettiin yksityisiä luonnonsuojelualueita, valtiolle ostettiin 1 700 hehtaaria ja määräaikaisesti rauhoitettiin 286 hehtaaria. Ely-keskukset käyttivät viime vuonna 35 miljoonaa euroa Metso-kohteisiin.

  • Maa- ja metsätalousministeriö on käyttänyt Metso-kohteisiin vuosien 2008–2020 aikana noin 85 miljoonaa euroa. Suomen metsäkeskus on solminut vuosien aikana ympäristötukisopimuksia noin 46 000 hehtaarille ja toteuttanut luonnonhoitohankkeita 5 000 hehtaarilla. Metso-ohjelman tavoite on 82 000 hehtaaria vuoden 2025 loppuun mennessä.

  • Tänä vuonna Suomen metsäkeskuksella on käytettävissä Metso-kohteisiin noin 9,3 miljoonaa euroa. Tavoitteeseen päästäkseen keskuksella pitäisi olla käytössä 16,5 miljoonaa euroa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat