Eroisä Lauri Häyrynen esittelee kymmenen säännön menetelmän, jolla elo kahden kodin välillä alkoi sujua - Kotimaa | HS.fi

Eroisä Lauri Häyrynen esittelee kymmenen säännön menetelmän, jolla elo kahden kodin välillä alkoi sujua

On tutkittu, että isien aktiivisuudessa eron jälkeen on tapahtunut iso muutos vuosikymmenessä. Monet isät haluavat lisätä yhteisen ajan määrää lastensa kanssa.

Lauri Häyrynen leikki lastensa Ronin ja Pinjan kanssa kotonaan Oulun Metsokankaalla.

14.11.2021 2:00 | Päivitetty 14.11.2021 11:34

Aluksi tuli pelko lasten menettämisestä. Lauri Häyrynen, 42, uskoo, että tunne on tuttu lähes kaikille eroaville vanhemmille.

”Jo varhain saimme sovittua, että aika jaetaan puoliksi. Mieli oli sen jälkeen rauhallinen”, oululainen Häyrynen kertoo nyt, kun erosta on kulunut kolme ja puoli vuotta.

Vaikka ero ei ollut helppo, nykyään arki pyörii sujuvasti lasten Ronin, 11, ja Pinjan, 8, vaihtaessa kotia vuoroviikoin äidin luota isän luo ja takaisin.

”Olin jo ennen eroa paljon lasten kanssa, joten arkirutiinien pyörittäminen ei ollut uutta. Kokonaisvastuu tuli tietenkin laajemmaksi, ja juttelusuhde lasten kanssa kasvoi eri luokkaan kuin aiemmin”, Häyrynen kuvaa.

Tutkimuksissa on huomattu isien aktiivisuudessa eron jälkeen iso muutos viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Monet isät haluavat lisätä lastensa kanssa vietettävän ajan määrää, ja entistä useamman tavoitteena on ajan jakautuminen tasan vanhempien kesken.

Ilmiö tuli voimakkaasti esiin Jyväskylän yliopiston Vanhemmuus eron jälkeen -tutkimushankkeessa, jonka tuloksia kirjoitetaan parhaillaan.

”Tuloksista välittyy se, kuinka isyydestä on tullut iso osa miehen identiteettiä ja hyvinvointia”, sanoo perhe- ja isyystutkimuksen dosentti Johanna Terävä.

Terävä katsoo nykyisten isien havahtumisen olleen ”isyyskehityksen” ansiota.

”Nykypäivän pienten lasten isät ovat eläneet jo varsin osallistuvan ja hoivaavan isyyden ilmapiirissä, mikä on ollut omiaan tuottamaan entistä sitoutuneempaa isyyttä.”

”Isyys on todellakin miehen hyvinvointia ja onnellisuutta lisäävä tekijä. Miksi tämä onni suotaisiin vain äideille?”

Uudesta isyydestä alettiin puhua 1970-luvulla. Siitä lähtien valistus ja muuttunut isyysihanne ovat Terävän mukaan kasvattaneet poikia ja miehiä. Miehet ovat saaneet enemmän tietoa siitä, mikä merkitys isyydellä on niin lapselle kuin isälle itselleenkin.

”Isyys on todellakin miehen hyvinvointia ja onnellisuutta lisäävä tekijä. Miksi tämä onni suotaisiin vain äideille?”

Lauri Häyrynen sanoo oman isäsuhteensa olleen hyvä, mutta isä oli reissutyössä, mikä määritti paljon ajankäyttöä.

”Ei hirveän paljon tehty yhdessä arkisia asioita, joskus viikonloppuisin. Minulle reissutyö ei ollut vaihtoehto, kun lapset syntyivät. Ajattelen, että työt joustavat lasten eteen.”

Kun nuorempi lapsi oli pieni, Häyrynen oli viisi kuukautta hoitovapaalla. Arjen koko paletin pyörittäminen kävi tutuksi.

Asioista sopiminen eron jälkeen on silti vaatinut kovaakin vääntöä.

”Ulkopuolista keskustelun johdattajaa tarvittiin siihen, että saatiin pääasiat sovittua. Nopeasti pääsimme siihen, että pystyimme keskustelussa irrottamaan tunteet asioista, joista puhuttiin.”

Lauri Häyrynen oppi paljon arjen pyörittämisestä ollessaan viisi kuukautta hoitovapaalla.

Ratkaisevin hetki oli, kun yhdessä lasten kanssa laadittiin paperille kymmenen sääntöä, joista on pidetty kiinni molemmissa kodeissa.

”Kaikki arjen perusrutiinit – nukkumaan­meno­ajat, karkkipäivät, viikkorahat, harrastus- ja kaveriajat – jotka pätevät molemmissa kodeissa, sovittiin yhdessä lasten kanssa. Sen jälkeen arki on helpottunut.”

Terävä muistuttaa, että vaikka moni isä tavoittelee nykyään eron jälkeen tasapuolista vuorottelua, osa isistä jää silti yhä marginaaliin ja häipyy hiljaa maisemista.

Osa heistä kokee tulleensa suljetuksi ulkopuolelle, osa taas tekee päätöksen itse, koska toistuva tunnekuohuun joutuminen olisi liian rankkaa itselle ja lapselle.

Mikä sitten ennustaa hyvän isyyden toteutumista eron jälkeen?

”Jos lapsella ja isällä on ollut emotionaalisesti läheinen suhde jo ennen eroa, usein se jatkuu eron jälkeen”, Terävä sanoo.

Hänen mukaansa on yleistä sekin, että isä herää isyytensä merkitykseen vasta eron jälkeen eli silloin kun isyys uhataan viedä.

”Tällöin voi myös käydä niin, että koska äiti on vastannut siihen mennessä perheen tunne- ja hoivataloudesta, sitä voi olla vaikea siirtää yhtäkkiä isälle. Isän vaatiessa omaa puolikastaan voi lapsen huoltajuus- ja asumiskiista olla valmis.”

Tasan äidille ja isälle jaettu vuoroasuminen yleistyy voimakkaasti.

Lapsiperheen erotilanteessa sovitaan nykyään lähes aina yhteishuoltajuudesta.

”Se, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, on eri asia”, Terävä toteaa.

”Yleinen käytäntö on, että lapset asuvat lähivanhemmallaan eli äidillä ja ovat isällään yhden arkipäivän kerran viikossa sekä joka toinen viikonloppu ja puolet lomista.”

Tasan äidille ja isälle jaettu vuoroasuminen yleistyy kuitenkin voimakkaasti. Kun vuoroasumisen laajuutta selvitettiin viime vuonna Kelan sekä Turun ja Tampereen yliopistojen yhteistyönä ensimmäistä kertaa, todettiin, että kolmannes eroperheiden lapsista asuu kahdessa kodissa vuorotellen. Useimmiten lasten vuoroasumiseen päätyvät korkeakoulutetut ja suurituloiset vanhemmat.

Selvityksessä vuoroasuminen määriteltiin siten, että lapsi asuu toisen vanhemman luona vähintään 40 prosenttia asumisajasta eli vähintään 12 yötä kuukaudessa.

”Toki osa isistä on tyytyväinen siihen, että lapset ovat pääosin äidillään. Näyttää siltä, että olemme kuitenkin menossa isien entistä suurempaan vastuunottoon eron jälkeenkin – varsinkin kun nykypäivän yhteis­vanhemmuutta kokeneista lapsista tulee itse vanhempia”, Terävä arvioi.

Tutkimuksessa eräs isä kertoi, ettei lähde vaatimaan lisää aikaa, vaikka haluaisikin.

Mun harras toiveeni olis sellainen, että voi kunpa voiskin olla fifty-fifty nää tapaamisajat. [– –] ton ikäsen lapsen kohdalla se on kai ihan ymmärrettävää, että äidin luona ollaan enempi. Enkä mä nyt silleen rupee tollasista asioista vaatimaankaan sen enempää.

Tutkijana Terävä on huomannut äitien usein haraavan isän saaman ajan kasvattamista vastaan.

”Itsekin uusperheen äitinä ymmärrän, että päävastuusta on vaikea luopua.”

Toisaalta hän ajattelee, että myös äidit haluavat jakaa vanhemmuutensa eron jälkeen – varsinkin kun pahin erotuska on ohi.

”Lähivanhemman tehtävä on raskas ilman toista vanhempaa. Vastuun jakamiseen vaaditaan kuitenkin paljon ’näyttöä’ ja varmuutta siitä, että lapsella on hyvä olla toisen vanhemman luona.”

Jos erokuvioon liittyy ongelmia esimerkiksi väkivallan ja riippuvuuksien kanssa, tilanne tietysti hankaloituu, hän muistuttaa.

Tutkimuksessa moni isä koki erosta seuranneen myös myönteisiä asioita. Osa kertoi esimerkiksi löytäneensä eron myötä uudenlaisen vastuun lapsista ja kodista.

No tavallaan nyt kun ei oo siinä ketään päsmäröimässä ikään kuin, ni sit on ottanut enemmän sitä vastuuta kotiasioista, arvioi yksi isä.

Toinen kertoi tehneensä lasten kanssa eron jälkeen asioita, jotka ovat parantaneet suhdetta. Ennen eroa niitä ei tullut tehtyä.

Ero ei oo ainakaan heikentänyt sitä [isyyttä], päinvastoin, se jopa on vahvistanut sitä. Kyllä se on niin kun tiivistäny meidän välejä oikeestaan. Ollaan tehty paljon juttuja, mitä me ei olla tehty aiemmin. Vaikkakin siihen varmaan ois helpommin ollu aikaa [aiemmin], mut nyt se on niin paljon selkeempi se roolitus, että kun tässä päässä on yks aikuinen.

Tutkimuksessa moni isä luonnehti eroa rankaksi, mutta omanlaisen isyyden löytyminen oli tuonut lohtua.

Lauri Häyryselle oli selvää, että vanhemmuutta aletaan eron jälkeen rakentaa niin että molemmat osallistuvat yhtä paljon. Häyrynen on nyt lähivanhempi, eli lasten virallinen osoite on hänen luonaan.

”Ensin kokeiltiin sitä, että lapsilla oli yksi koti ja vanhemmat muuttivat. Vanhempien rauhallisuus kärsi siinä muuttamisessa, joten nopeasti päädyttiin siihen, että lapset vaihtavat kotia.”

Tutkimuksessa moni isä luonnehti eroa rankaksi, mutta omanlaisen isyyden löytyminen oli tuonut lohtua.

Pyrin antamaan miehen mallia, esimerkkiä, johon voi tukeutua, tarjota sellasen turvallisen ympäristön ja jolle voi avautua ja olla oma ittensä siinä, kertoi yksi isistä.

Toinen kuvasi matkan olleen yhteistä oppimista lapsen kanssa.

Mä en ikinä kuuna päivänä pysty opettaan lapselleni asioita niin paljon kuin hän opettaa mulle isänä. Koen olevani [– –] opiskelija tässä vielä isänä.

Häyrynen pyrkii isänä aina siihen, että lapset voivat tulla puhumaan kaikesta – oli asia vaikea tai helppo.

”Tekemisen suunnitelmallisuus on myös tärkeää, ettei vain mennä ja tulla. Se rauhoittaa arkirytmiä.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat