Sammuneen raiskaamista ei nähty ongelmana Hanna-Maria Sepän lapsuudessa – nyt rikosasianajaja ajaa politiikkaa, jossa huomio olisi rikosten ennaltaehkäisyssä - Kotimaa | HS.fi

Sammuneen raiskaamista ei nähty ongelmana Hanna-Maria Sepän lapsuudessa – nyt rikos­asianajaja ajaa politiikkaa, jossa huomio olisi rikosten ennalta­ehkäisyssä

Uhrien asemaa auttaisi parhaiten rikosten ennaltaehkäisy, ja se on tutkimusten mukaan mahdollista, sanoo asianajaja Hanna-Maria Seppä.

Asianajaja Hanna-Marian Sepän mukaan turvallinen yhteiskunta ei synny tiedusteluoikeuksien lisäämisestä ja rangaistusten koventamista. ”Se syntyy ennalta estävistä toimista.”

21.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 10:38

Rikosasianajajan voisi kuvitella olevan tyytyväinen, kun yhteiskunnassa on paljon rikoksia. Nehän tuovat leikkeleet hänen leivälleen.

Mutta ei. Asianajaja Hanna-Maria Seppä on suorastaan raivoissaan nykyisestä kriminaalipolitiikasta.

Hän on saanut äänensä kuuluviin, vaikka juristin ura ei ole kestänyt kymmentäkään vuotta. Pari vuotta sitten Asianajajaliitto nosti hänet 100-vuotisjuhlassaan sadan oikeusvaikuttajan joukkoon. Seppä palkittiin nuorten asianajajien sarjan parhaana. Perusteena oli alan tärkeiden arvojen vienti raikkaasti eteenpäin.

Kriminaalipolitiikan pitäisi Sepän mielestä perustua tutkittuun tietoon, ei ”musta tuntuu” -asenteisiin ja poliittisten irtopisteiden keräämiseen. Silloin rikokset vähenisivät, kärsimyksiltä vältyttäisiin ja rahaakin säästyisi.

”Keskiluokkaiselle äänestäjälle on myyty hyvin pelkopolitiikka. Yhteiskunnan pitää kuitenkin pystyä sietämään sitä, että meillä on aina tietty määrä rikollisuutta. Ei voida aina vaatia lisää tiedusteluoikeuksia ja kovempia rangaistuksia. Ei turvallinen yhteiskunta synny niistä. Se syntyy ennalta estävistä toimista.”

Tutkittu tieto. Se sanapari toistuu Sepän puheissa usein. Hänellä on haastattelussa mukanaan vihko, johon hän on siistillä käsialalla koonnut muistiinpanonsa haastattelun teemasta. Faktojen on oltava kohdillaan.

Seppää vaivaa, että niin moni ongelma pyritään ratkaisemaan rikosoikeuden avulla. Ongelmien kuvitellaan poistuvan, kunhan vain säädetään ikävät teot rikoksiksi ja rangaistukset mielellään koviksi. Kuitenkin muilla keinoilla voidaan päästä lähemmäksi maalia.

Seppä ottaa esimerkiksi lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Muissa maissa saadun alustavan tutkimusnäytön mukaan rikoksia voidaan estää, jos tarjolla on ennalta ehkäiseviä palveluita ihmisille, joilla on lapsiin kohdistuvia seksuaalisia haluja.

Suomessa mikään viranomainen ei kuitenkaan tarjoa näitä matalan kynnyksen palveluita, vaan avunsaanti on kokonaan kansalaisjärjestöjen harteilla.

”Miten on mahdollista, että meillä on järjestön tehtävänä tällainen lastensuojelullinen työ, jonka tarkoituksena on estää, että yksikään lapsi ei joutuisi seksuaalirikoksen uhriksi? Rahoituksen saaminen tähän oli kansalaisjärjestöille lähes mahdotonta. Moni oli sitä mieltä, että asia on hyvä ja tärkeä, mutta me emme lähde rahoittamaan pedofiileja. Onhan toi nyt sairasta!”

”Onhan se irvokasta, että täytyy tehdä rikos ennen kuin saa apua.”

Vankiloissa on ohjelmia lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomituille, mutta kuntoutusohjelmien tulokset eivät ole olleet yksinomaan kannustavia. Joka tapauksessa asetelma on Sepän mielestä outo.

”Onhan se irvokasta, että täytyy tehdä rikos ennen kuin saa apua.”

Kyse ei ole mistään pienestä ryhmästä, Seppä huomauttaa. Suomessa on arvioiden mukaan 40 000–50 000 ihmistä, joiden seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin. Kansalaisjärjestöjen hankkeet ovat osoittaneet, että nämä ihmiset ovat valmiita hakemaan apua.

Lisäksi kannattaisi panostaa uhripalveluihin, Seppä sanoo. Laajan kansainvälisen koontitutkimuksen mukaan jopa puolet seksuaalisen väkivallan uhreista joutuu uudelleen uhreiksi. Moni lasten hyväksikäyttäjistä on itse joutunut hyväksikäytetyksi ja kaltoin kohdelluksi lapsena.

”Meillähän on tässä pyörä, kun uhrit uhriutuvat uudelleen ja alkavat mahdollisesti itse tehdä rikoksia.”

Uhrien kohtelussa on Sepän mielestä edistytty. Poliisikuulustelut on lähes poikkeuksetta toteutettu inhimillisesti ja ammattitaitoisesti, ja varsinkin pääkaupunkiseudulla uhreille on tarjolla muutakin apua.

Oikeusministeriö on valmistelemassa seksuaalirikossäännösten uudistamista. Muutosehdotukset on tarkoitus antaa eduskuntaan ensi vuoden alussa.

Lue lisää: Seksi ilman suostumusta on jatkossa raiskaus ja lapsen­raiskaajien rangaistukset kiristyvät – työryhmä haluaa kiristää seksuaali­rikoksia koskevaa lakia, näin laki muuttuisi

Puhutuin uudistus koskee raiskaussäännöksen muuttamista. Jatkossa olennaista olisi suostumuksen puute, ei niinkään väkivalta tai sen uhka.

Seppä kertoo kääntäneensä takkia tässä asiassa. Aiemmin hän ajatteli, että suostumuksen tuominen raiskauksen tunnusmerkistöön olisi näytöllisesti hankalaa. Muutoksen aika on hänen mielestään kuitenkin nyt.

Kuilu nykyisen ja uuden lain välillä ei lopulta ole kovin suuri, Seppä arvioi. Oikeuskäytännössä operoidaan jo tällä hetkellä suostumuksen kanssa, eikä väkivallan tarvitse olla kovaa. Esimerkiksi kiinni pitäminen tai sängylle tönäiseminen katsotaan jo nyt lainkohdan tarkoittamaksi väkivallaksi.

Rikoslain uudistaminen ei Sepän mielestä itsessään johda muutokseen. Hän panostaisi seksuaalikasvatukseen kouluissa.

Omaa kouluaikaista seksuaalikasvatustaan Seppä kuvailee pelottelevaksi: jos ikinä harrastat seksiä, tulet raskaaksi ja saat hiv:n.

Koko seksuaalikasvatus on hänen mielestään perustunut ajatukseen, että nainen antaa seksiä ja mies on toimija. Nainen on nähty vain miehen seksuaalisten halujen kohteena, ei toimijana omassa asiassaan. Tämä on valtava tasa-arvokysymys, Seppä sanoo.

”Yleisargumentti uutta raiskaussäännöstä vastaan on se, että täytyykö sitten jatkossa olla kirjallinen suostumus seksiin, miten minä voin tietää. No vittu kysy!”

Oho. Sieltä se tuli. Etenkin miespuoliset kollegat ovat huomautelleet, että Seppä kiroilee kuin vanha merimies. Sepällä ”palaa ihan kokonaan kiinni”, kun joku ojentaa häntä asiasta.

Nykyisin hän kiroilee vapautuneesti vanhempiensakin edessä, koska hän jo niin vanha, 33-vuotias. Sovimme kuitenkin, että haastattelusta enimmät kiroilut siivotaan pois.

Sepän mielestä nuoret voivat päätyä raiskaustilanteisiin osin ymmärtämättömyyttään. Tunnetaidot ovat vajavaiset, mutta on kova tarve olla seksuaalisesti kokenut. Kännipäissä sitten tapahtuu.

”On ihan hirveää, jos yhteiskunta ei tarjoa nuorille koulussa sellaista seksuaali- ja tunnekasvatusta, että he ylipäätään voisivat toimia oikein ja vastuullisesti.”

Seppä vaatii muutosta asenteisiin. Kun hän vietti nuoruuttaan Luvialla, kolmen ja puolen tuhannen asukkaan paikkakunnalla, esimerkiksi sammuneen raiskausta ei ymmärretty rikokseksi – tai edes moraalisesti tuomittavaksi. Tästä hänen tuttavapiirissään on paljon kokemuksia.

Sepästä on kiinnostavaa pohtia, miksi jotkut joutuvat uhreiksi monta kertaa. Hän on huomannut, että varsinkin lapsiin kohdistuneissa teoissa näkyy uhrien huono-osaisuus.

”Jos lapsi ei saa rakkautta ja hyväksyntää ja kiintymystä kotoa, hän on aika haavoittuva epäterveelle suhteelle. Tämä näkyy meidän työssämme.”

”Kohta olen sellainen upgreidattu kyökkipsykologi.”

Seppä myöntää olevansa kaukana omalta kotikentältään, juridiikasta. Ihmisen psyyke kuitenkin kiehtoo niin paljon, että hän on parhaillaan Åbo Akademin koordinoimassa kaksivuotisessa oikeuspsykologian erikoistumiskoulutuksessa.

”Kohta olen sellainen upgreidattu kyökkipsykologi, että voin tulla huutelemaan tänne näitä juttuja!”

Seppä halusi opiskella oikeustieteellisessä tiedekunnassa nimenomaan rikosoikeutta, sillä marginaalit ovat kiehtoneet häntä aina.

Akateeminen ura ei ollut Sepälle itsestäänselvyys. Kouluaikana hän ei tiennyt siitä maailmasta mitään.

Perushoitajaäiti ja maanviljelijäisä ovat tosin kertoneet, että jo alle kouluikäisenä Seppä oli sanonut haluavansa juristiksi. Tyttö ei saletisti tiedä, mitä se tarkoittaa, vanhemmat päättelivät.

Koulussa Seppä oli hyvä ja kunnianhimoinen oppilas. Hän meni hyvään lukioon Poriin ja päätyi kaveripiiriin, josta mentiin yliopistoon. Se ratkaisi hänen suuntansa.

Arvottuaan hetken valtiotieteellisen ja oikeustieteellisen välillä Seppä päätyi hakemaan oikeustieteelliseen. Ainakin hän tiesi siinä vaiheessa, mitä juristi tekee.

Seppä halusi opiskella nimenomaan rikosoikeutta, sillä marginaalit ovat kiehtoneet häntä aina.

Pienenä hänen lempiohjelmansa oli Poliisi-TV. Vanhemmat eivät antaneet katsoa sitä, mutta Seppä oppi, minä viikonpäivänä se tulee. Silloin hän meni samassa pihapiirissä asuneen mummonsa luo yökylään. Mummo antoi katsoa Poliisi-TV:tä.

Mummo myös kehuskeli aikoinaan myytyä Hota-pulveria, joka oli parantanut taudin kuin taudin. Vuonna 1952 Helsingin Sanomissa julkaistun mainoksen mukaan pulveri oli Suomen suosituin särkylääke. Hota lupasi parantaa hammassäryn, päänsäryn, hermokivun, reumatismin, iskiaksen ja kihdin.

Harva tietää, että 1950-luvulla Hota-pulveri sisälsi amfetamiinia.

”Eivät huumeet ole mikään uusi paha”, Seppä sanoo.

"Nyt huumeisiin kielteisesti suhtautuvat kansanedustajat ovat suurelta osin sitä ikäpolvea, että heidän isovanhempansa ovat hyvinkin saattaneet olla pahassa huumekoukussa.”

Sotien jälkeen Suomessa todella käytettiin paljon huumeita. Rajoittava huumepolitiikka alkoi vasta 1960-luvulla. Kannabis kriminalisoitiin vuonna 1966, ja erityisen paljon kiisteltiin siitä, pitäisikö oman käytön olla rangaistavaa.

Samaa keskustelua käydään edelleen.

Seppä ei näe perustetta sille, että huumeiden käyttö on rangaistavaa. Huumeiden, samoin kuin muiden päihteiden, käyttö vahingoittaa lähinnä käyttäjää itseään, eikä itsensä vahingoittamista ole perusteltua säätää rangaistavaksi.

Kannabiksen käytön rangaistavuus syö Sepän mielestä koko rikosoikeusjärjestelmän arvovaltaa. Tutkimusten mukaan noin puolet nuorista kokeilee kannabista jossain elämänsä vaiheessa. Onko siis järkeä säätää rangaistavaksi teko, johon puolet ihmisistä syyllistyy?

”Kun on yhdessä asiassa syyllistynyt rikokseen, joidenkin näkemysten mukaan se alentaa kynnystä rikkoa lakia uudelleen.”

Kannabiksen käytön dekriminalisointi ei riitä, vaan Seppä poistaisi rangaistavuuden kaikelta huumeiden käytöltä.

Suurimmalla osalla kannabiksen käyttäjiä on mahdollisuus valita, syyllistyvätkö he rikokseen vai eivät, mutta kovien huumeiden käyttäjillä tätä mahdollisuutta ei ole, hän perustelee.

”Jos ihmisellä on sairaus nimeltä päihderiippuvuus, hän ei voi valita toisin. Me ajamme nämä ihmiset entistä enemmän marginaaliin, jos salonkikelpoinen kannabiksen polttelu olisi ok, mutta suonensisäisiä huumeita käyttävien asemaa huononnettaisiin entisestään. He ovat nytkin yhteiskunnan huono-osaisimpia.”

Seppä ymmärtää huumeriippuvaisten läheisten hädän, mutta rikosoikeus ei siihen auta.

”Olemme puuttuneet todella kovalla kädellä huumeisiin, ja lopputulos on se, että huumeiden käyttö on koko ajan lisääntynyt ja valtavirtaistunut. On hälyttävää, että nuorten huumekuolemat lisääntyvät koko ajan. En voi käsittää, ettei tälle asialle tehdä jotain. Nämä ovat ihmishenkiä.”

Seppä haluaisi Suomeen esimerkiksi käyttöhuoneet, kuten Tanskassa.

Lue lisää: Juha-Pekka Pääskysaari käytti joka päivä heroiinia mutta pääsi kuiville – Nyt hän toivoo, että Helsinki ottaa mallia Kööpenhaminan käyttöhuoneista

Lisäksi kannattaisi seurata tarkkaan Portugalia. Se on jo dekriminalisoinut kaikkien huumeiden käytön. Näyttää siltä, ettei dekriminalisointi ole Portugalissa lisännyt huumeiden suosiota, mutta sen sijaan huumekuolemat ja narkomaanien hiv-tartunnat ovat vähentyneet selvästi.

Dekriminalisoinnilla saattaa olla haittapuolia, Seppä sanoo. Yksi voi olla kannabiksen liittyvien huumepsykoosien lisääntyminen.

Sepän mielestä pitää kuitenkin hyväksyä se, että pelissä ei välttämättä ole pelkkiä voittajia. Jos huumeiden käytön dekriminalisointi aiheuttaa vuodessa vaikka viisi psykoosia lisää, sitä pitää peilata siihen, että nyt meillä kuolee ihmisiä kadulle.

”Meidän täytyy tehdä arvopunnintaa. Eivät nämä asiat ole sellaisia, jotka ratkeavat tekemällä yksi taikatemppu.”

Hanna-Maria Seppä

  • Syntyi vuonna 1988 Luvialla.

  • Pääsi ylioppilaaksi vuonna 2007 Porin suomalaisen yhteislyseon lukiosta.

  • Valmistui oikeustieteen maisteriksi vuonna 2012 Turun yliopistosta.

  • Asianajaja vuodesta 2017.

  • Sai Asianajajaliiton oikeusvaikuttajapalkinnon vuonna 2019.

  • Asianajajaliiton hallituksen varajäsen sekä rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän jäsen.

  • Lakimiesliiton valtuuskunnan jäsen.

  • Harrastuksiin kuuluvat Mauno-kissa ja vesiurheilu, viimeisimpänä perhosuintikurssi.

  • Seppä on myös Vanha-Sepän sukutilan 15. jatkaja yhdessä sisarustensa kanssa. Tila on ollut todennetusti suvun hallussa ainakin vuodesta 1616.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat