Vain 20 minuutin päässä Rauman keskustasta kaivetaan maailman vaarallisinta hautaa – Pian luolastossa kulkevat vain robotit ja kauko-ohjattavat laitteet kapseloimassa tappavaa materiaalia - Kotimaa | HS.fi

Maailman vaarallisin hauta

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitustunneleita louhitaan nyt Olkiluodossa 400 metrin syvyydessä. HS kävi tutustumassa tunneleihin ja maanpinnalle valmistuvaan puolen miljardin euron hintaiseen uraanin kapselointilaitokseen.

Loppusijoitustunneli kaivetaan 350 metrin pituiseksi. Siihen haudataan 30 ydinjätekapselia.


24.12.2021 2:00 | Päivitetty 24.12.2021 13:54

Pimeää tunnelia valaisevat vain muutamat taskulamput. Saimme ne noin tuntia aiemmin 500 metriä ylempänä maanpinnalla turvakoulutuksessa. Samalla saimme kannettavat hengityslaitteet ja pään yli vedettävät suojahuput. Varmuuden vuoksi.

Turvasaappaamme loiskivat lätäköissä mutaista maata, kun kuljemme noin kymmenen metriä leveää keskustunnelia. Olemme maan alla tutustumassa ensimmäisiin ydinpolttoaineen loppusijoitustunneleihin. Niiden louhiminen alkoi toukokuussa.

Olemme ydinjätehaudassa, maailman ensimmäisessä loppusijoituspaikassa Eurajoen Olkiluodossa: Onkalossa.

Ensimmäiset viisi loppusijoitustunnelia haarautuvat keskustunnelista. Kartalla keskustunneli näyttää paksulta oksalta, josta haarautuu pienempiä loppusijoitustunnelioksia.

Yhden tunnelin perältä näkyy valoa ja liikettä. Viiden rakentajan työviikko on takana. Heitä lukuun ottamatta olemme viimeiset ihmiset seitsemän kilometrin pituisessa tunnelistossa.

Vierailijat pääsevät tunneleihin enää harvoin ja yleensä työpäivän jälkeen, jotta rakennustyöt häiriintyisivät mahdollisimman vähän.

Kävelemme keskustunnelin päähän, sillä tunnelin viimeinen haara jää muutaman vuoden kuluttua historiaan. Siitä avautuvaan tunneliin sijoitetaan ensimmäiset korkea-aktiivisen ydinjätteen kapselit reilun kolmen vuoden kuluttua. Nyt tunneli on vasta sadan metrin pituinen, mutta kolmen vuoden kuluttua sillä on pituutta 350 metriä.

Vuonna 2025 näissä tunneleissa ei enää liiku ihmisiä vaan ainoastaan kauko-ohjattavia trukkeja. Kupariin kapseloidut uraaniniput ovat ihmiselle vieläkin vaarallisia, vaikka niitä käytettiin ydinvoimalan polttoaineena jopa 40 vuotta sitten.

Kapselin sisällä oleva ydinjäte säteilee vielä niin paljon, että sen vieressä oleva henkilö saisi kuudessa minuutissa vuoden taustasäteilyä vastaavan annoksen säteilyä. Reilussa vuorokaudessa henkilö saisi säteilysairauden ja todennäköisesti kuolisi.

Luolan rakennuttajan Posivan geologi Antti Mustonen ja viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaa kierrättävät meitä yli 400 metrin syvyydessä. Tunneleita on louhittu vuodesta 2004, ja ensimmäisen ydinjäte-erän hautaaminen lähestyy.

Geologi Antti Mustonen esittelee paikkoja yli 400 metrin syvyydessä ydinjätteen loppusijoitustunnelissa Olkiluodossa.

Työt täällä eivät ole kolmen vuoden kuluttua läheskään valmiit, sillä vain ensimmäiset loppusijoitustunnelit ja 500 metriä tunneleiden yläpuolelle rakennettava kapselointilaitos valmistuvat lähivuosina.

Tunneleita louhitaan ja räjäytetään vielä sadan vuoden ajan, kunnes tunneleihin mahtuu kaikki käytetty ydinpolttoaine Suomen viidestä ydinreaktorista.

Reaktoreista kolme sijaitsee samaisella saarella kuin Onkalo, noin puolen kilometrin päässä. Niistä kolmas eli Olkiluoto 3 on Suomen kallein rakennus, jonka kustannukset ovat ainakin 8,4 miljardia euroa.

Lue lisää: Ranskalainen Areva maksaa 600 miljoonaa euroa lisää Olkiluoto 3:n rakennustöiden loppuun saattamiseksi

OIkiluodon ydinvoimalan ydinjätteitä säilytetään välivarastossa, joka on vasemmanpuoleisin rakennus. Valkokattoinen rakennus sen oikealla puolella on Olkiluoto 3, joka liitetään valtakunnan sähköverkkoon alkuvuonna.

Mutainen tunneli ei kalpene Olkiluoto 3:n rinnalla, sillä käynnistyessään Onkalon rakentamiskustannukset ovat noin kaksi miljardia euroa. Luolaston lopulliset kustannukset tiedetään vasta sadan vuoden kuluttua.

Ydinjätteen loppusijoitusta varten perustettiin yli 30 vuotta sitten Valtion ydinjätehuoltorahasto, johon ydinlaitosyhtiöt ovat maksaneet varoja vuosikymmenten ajan.

”Pieni kustannus siitä, että ydinvoimalat ovat tuottaneet Suomen sähköstä noin neljänneksen 40 vuoden ajan”, Pasi Tuohimaa toteaa.

Onkaloon kerätään rahaa vielä vuosikymmeniä. Muutenkin Posivan tulevaisuudensuunnitelmat poikkeavat normaaleista yhtiöistä. Matkalla alas ohitimme tunnelinpätkän, jota aiotaan jatkaa vasta vuonna 2080. Kaksi keskustunnelia taas saavat lisää pituutta joskus 20 vuoden kuluttua.

Ihmettelen keskustunnelin lattian kosteutta geologi Mustoselle. Hän neuvoo katsomaan vettä tarkemmin taskulampulla.

Vesi on vihertävää.

”Kaivauksissa käytettävä vesi värjätään vihreäksi, jotta sen alkuperä tunnistetaan. Valvomme erittäin tarkasti veden virtaamaa tunneleissa”, Mustonen kertoo.

Nyt tunneleissa virtaa vettä noin 30 litraa minuutissa, kun raja-arvona on 120 litraa minuutissa. Sitä suurempi virtaama saattaisi häiritä kallioperän luontaista pohjaveden virtausta. Ei vuoden tai sadan, vaan ehkä tuhansien vuosien kuluttua.

Ydinjätteen loppusijoittamisessa puhutaan pitkän aikavälin turvallisuudesta, johon kuuluvat kallioperän kunnon lisäksi niin jätteen pakkausmenetelmä kuin tunneleiden täyttämisessä käytettävä vettä imevä bentoniitti.

Jos rakentamissuunnitelmien vuosikymmenien aikataulu ihmetyttää, turvallisuuden aikataulu ihmetyttää vielä enemmän. Ydinjätteen loppusijoituspaikan pitää olla turvallinen vähintään seuraavat satatuhatta vuotta.

Sadantuhannen vuoden aikana Suomen alueella koetaan vähintään yksi jääkausi, joka tuo Olkiluodon ja luonnollisesti muunkin Suomen päälle jopa kolmen kilometrin paksuisen jäätikön.

Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt Posivan kanssa kallioperän sopivuutta ydinjätteen säilytykseen. Erikoistutkija Timo Ruskeeniemi kertoo, että jääkausi tuo kaksi mahdollista uhkaa loppusijoitukselle.

Ensimmäinen niistä on ikirouta, jolloin kallioperä voi jäätyä aina loppusijoitussyvyyteen asti. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut ikiroudan vaikutuksia tutkimusprojektissa kanadalaisessa kaivoksessa. Siellä ikirouta ylettyy 500 metrin syvyyteen.

”Lopputulemana voi sanoa, että ikirouta ei riko kallioperän rakenteita, sillä ikirouta ei tee heiluriliikettä, joten kallio ei sula ja jäädy edestakaisin”, Ruskeeniemi sanoo.

Ikirouta ei vaikuta myöskään pohjavesien kemiaan tai virtaukseen loppusijoituksen näkökulmasta mitenkään haitallisesti.

Toinen huolenaihe on itse jäätikkö, sillä aiempi jääkausi painoi Suomen kallioperää jopa 900 metrillä alaspäin. Sen jäljiltä kallioperä jatkaa vieläkin kohoamista, Eurajoella noin seitsemän millimetriä vuodessa.

Ruskeeniemi selvittää, että kallioperä ei kohoa sattumanvaraisesti vaan kallioperä koostuu jättimäisistä palikoista, jotka laskevat ja kohoavat kokonaisuuksina.

”Näiden kokonaisuuksien saumakohdissa voi tapahtua pientä seismistä liikettä”, Ruskeeniemi sanoo.

Saumakohdat on Olkiluodossa otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa, eikä niihin louhita tunneleita. Lähes kaksi miljardia vuotta vanha kallioperä on kestänyt luonnonmullistuksia aiemminkin.

”Yksistään viimeisen 2,6 miljoonan vuoden aikana Suomen alueella on ollut parikymmentä jääkautta, jolloin jäätikkö ajoi Suomen yli”, Ruskeeniemi korostaa.

Paljonko Onkalon uumeniin on tarkoitus haudata ydinjätettä?

Olkiluodon reaktoreissa on kerrallaan polttoainetta noin 90 tonnia, ja polttoainenippuja eli 36 uraanisauvan paketteja vaihdetaan uusiin muutaman vuoden välein. Polttoaine on reaktorissa viitisen vuotta, ja vuosittain noin 20 prosenttia vanhimmista nipuista vaihdetaan.

Käytetty uraanipolttoaine jäähdytetään ensin reaktorirakennuksen vesialtaassa. Vedessä olleen uraanin radioaktiivisuus laskee murto-osaan siitä, mitä se oli reaktorista poistettaessa.

Parin vuoden kuluttua niput siirretään välivarastoon odottamaan loppusijoitusta.

Välivarasto on vähättelevä termi, sillä lähes kaikki maailman korkea-aktiivinen ydinjäte on varastoitu välivarastoihin, eikä suurella osalla valtioista ole lukkoon lyötyä suunnitelmaa loppusijoitukseksi.

Tällä hetkellä Olkiluodon välivarastossa on 6 000–7 000 käytettyä polttoainesauvanippua, joiden kunkin lämpöteho on noin 700 wattia eli auton sisäilmanlämmittimen verran. Onkaloon on tarkoitus haudata kaikkiaan noin 6500 tonnia uraanipolttoainetta.

Koko maailmassa on noin 250 000 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä, josta suurin osa lepää ydinvoimaloiden ja ydinasetehtaiden tonteilla. Jätettä on säilytetty välivarastoissa niin pitkään, että asiantuntijat ovat huolissaan välivarastointiin käytettyjen suojarakenteiden korroosiosta.

Onkalon yläpuolella on käynnissä hyvin tavallisen näköinen rakennustyömaa. Tontille on nousemassa kapselointilaitos. Se on tylsä nimi puolen miljardin euron hintaiselle rakennukselle, jossa käytetty polttoaine pakataan robottien avulla kuparikuoreen loppusijoitusta varten.

Kun Onkalo avataan kolmen vuoden kuluttua, ensimmäiset ydinjäteniput haetaan välivarastosta ja ajetaan sisälle kapselointilaitoksen lastaushalliin. Etäohjattava nosturi nostaa niput ja laskee ne luukusta alempaan kerrokseen. Siellä ne kuljetetaan seuraavaan huoneeseen.

Ydinjäte kulkee kapselointilaitoksessa erillään ihmisistä, sillä vaikka uraanin radioaktiivisuus on laskenut vuosien varrella, jäte on vieläkin tappavan vaarallista.

Ilman suojaa polttoaine säteilee pinnalla 110 sieverttiä tunnissa ja metrin päässä 18 sieverttiä tunnissa. Jo kuuden sievertin annos vuorokaudessa aiheuttaa säteilysairauden ja todennäköisen kuoleman.

Ydinjäte nousee ylös kapselointihuoneeseen. Sen seinät ovat 1,3 metriä paksua betonia, ja betonin päällä on vielä teräspinta. Tässä huoneessa ydinjäte on paljaana, sillä ennen pakkaamista uraani pitää kuivata.

Kapselointihuoneen terässeinät ovat vielä viimeistelemättä, joten niissä näkyy hitsausjälkiä.

Kapselointihuoneen lattiassa näkyy taaimpana kapselointiaukko, josta ydinjäte jatkaa matkaansa kuparikuoressa.

Kuivaamisen jälkeen robotit sulkevat polttoaineniput pallografiittirautasisuksilla vahvistettuihin, hapettomissa olosuhteissa korroosiota hyvin kestäviin kuparikapseleihin.

Kun uraani on paljaana, siitä voi levitä pölyä. Teräspinnat on helpoin siivota ydinjätepölystä. Ihmisillä ei ole jatkossa asiaa huoneeseen kuin täydellisen puhdistuksen jälkeen määräaikaishuoltoja varten. Kuparikapselit jatkavat matkaansa joko hissillä 400 metrin syvyyteen tai kapselointilaitoksen välivarastoon odottamaan pääsyä Onkaloon.

Uraaniniput pakataan kuparikuoreen, sillä kupari kestää hyvin korroosiota.

Suomen ei pitänyt olla loppusijoitusratkaisujen kärkimaa, vaan se rooli oli varattu Ruotsille. Onkalossa käytettävä loppusijoitusratkaisu on ruotsalaisten kehittämä. Forsmarkin ydinvoimalan alueelle suunniteltu Ruotsin ydinpolttoaineen loppusijoituspaikka on ollut kuitenkin vastatuulessa, ja sen rakentaminen ei ole edes käynnistynyt.

Posivan asiantuntemusta hyödynnetään nyt myymällä tietotaitoa. Suomalaiset ovat kysyttyjä asiantuntijoita, sillä lukuiset maat ovat miettimässä loppusijoitusratkaisua. Posiva perusti vuonna 2016 tietotaitoa myyvän Posiva Solutionsin. Ennen koronapandemiaa muutaman työntekijän yritys tahkosi vuosittain lähes kahden miljoonan euron liikevoiton. Yritys myy osaamistaan lähes 20 maahan.

Posiva on myynyt asiantuntemustaan myös Suomen sisällä, sillä Hanhikiven ydinvoimalaa Pyhäjoelle kaavaileva Fennovoima joutuu aikanaan ratkaisemaan voimalansa ydinjätteen kohtalon.

Fennovoima on haaveillut ydinjätteidensä sijoitukseksi Onkaloa, mutta tähän Posiva ei ole suostunut tilaongelmien ja kilpailutilanteen takia.

Hanhikiven jätteiden kohtalo on edelleen auki, ja valtion olisi mahdollista määrätä jätteet Olkiluotoon. Myös Eurajoen kunta otti asiaan syksyllä kantaa ja ilmoitti, että se vaatii veto-oikeuden mahdollisiin muutoksiin koskien Onkalon säilytysratkaisuja.

Ja onhan Suomessa paikkoja, joihin ydinjätettä voisi haudata. Geologian tutkimuskeskuksen Timo Ruskeeniemi kertoo, että Suomen kallioperä sopii poikkeuksellisen hyvin ydinjätteen hautaamiseen.

”Täällä on vanha kallioperä, joka on tasoittunut ajan saatossa, eikä täällä ole kuin vähäistä seismistä liikettä. Voikin sanoa, että meillä on parasta mahdollista kallioperää loppusijoitukseen”, Ruskeeniemi sanoo.

Tutkimuskeskus selvitti 1980-luvun alussa mahdollisia jätehautapaikkoja ja löysi koko maan kattaneiden geologisten aluevalintatutkimusten perusteella 101 mahdollista loppusijoituspaikkaa.

Kierroksemme päätteeksi ajamme tunneleista ylös. Huoltotunneli, jossa kuoma-autot mahtuvat liikkumaan, jyrkentyy nousemalla kymmenen metrin matkalla aina metrin verran, joten tunnelin pituus on viitisen kilometriä.

Ulkona on pimeää. Työmiehet ovat lähteneet jo viikonlopun viettoon.

Onkalon tunneli on vasta sadan metrin pituinen, mutta kolmen vuoden kuluttua sillä on pituutta 350 metriä. Silloinkin valmiina ovat vasta ensimmäiset, sillä tunneleita louhitaan ja räjäytetään vielä sadan vuoden ajan.

Aikanaan joskus 2100-luvun alussa kapselointilaitos puretaan maan tasalla kuten kaikki muutkin merkit loppusijoituksesta. Loputkin tunnelit on siinä vaiheessa suljettu bentoniittimurskeella ja teräsbetonitulpilla, ja noin 3 500 uraanikapselia lepää kallioperässä.

Alueelle ei jää merkkiäkään loppusijoituspaikasta.

Oikaisu 24.12 kello 13.15: Olkiluodon onkaloon on tarkoitus haudata kaikkiaan noin 6500 tonnia uraanipolttoainetta. Aiemmin artikkelissa määräksi kerrottiin virheellisesti 6,5 tonnia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat