”Pudotus oli raju” – Edes VR:n uusi toimitusjohtaja ei usko junamatkailun nopeaan elpymiseen - Kotimaa | HS.fi

”Pudotus oli raju” – Edes VR:n uusi toimitusjohtaja ei usko junamatkailun nopeaan elpymiseen

Toimitusjohtaja lupaa, että kaukojunien lipunhinnat eivät nouse.

Toimitusjohtaja Lauri Sipponen oli lähdössä aamujunalla Kouvolaan. Hän aloitti tehtävässään elokuussa.

3.12.2021 2:00 | Päivitetty 3.12.2021 8:04

Ensin tärkeä tieto: VR:n kaukojunalippujen hinnat eivät ihan heti nouse.

”Hinnat eivät ole nousemassa. Emme näe syytä korottaa niitä”, sanoo VR:n uusi toimitusjohtaja Lauri Sipponen, 52, joka aloitti VR Groupin johdossa elokuussa.

”Myymme myös jatkossa halpoja lippuja hiljaisille lähdöille niin että he, jotka voivat valita, ottaisivat halvemman junan ja vapauttaisivat tilaa ruuhkajuniin.”

Entisellä Lidlin Suomen-johtajalla on johdettavanaan yritys, jolla meni oikein mukavasti vielä vuonna 2019. Nyt yhtiöllä on edessään iso kysymys: miten moni suomalainen palaa sen asiakkaiksi sitten joskus, kun korona-aika on kokonaan takana?

”Pudotus oli raju. Viime vuonna matkustajia oli 90 prosenttia vähemmän ja tänä vuonna vielä 25 prosenttia. Tilanne on jakautunut niin, että vapaa-ajan liikkuminen on lähes elpynyt mutta työmatkaliikenne ei”, Sipponen sanoo. Tilannetta ei yhtään helpota tuore tieto koronaviruksen omikronmuunnoksesta.

Junat ovat siis täysiä tai lähellä sitä viikonloppuisin, mutta viikolla on tyhjempää, koska ihmiset tekevät yhä töitä kotonaan eivätkä käy työmatkoilla esimerkiksi asiakkaiden luona kuten ennen. VR:n pelkona on, että ihmisille jää päälle tapa käyttää näihin matkoihin omaa autoa.

Sipponen muistuttaa rautateiden korjausvelasta, joka on jo kolme miljardia.

VR:llä on koronanjälkeisessä ajassa puolellaan muutama iso trendi kuten ympäristötietoisuus. Ei juuri ole kestävämpää tapaa matkustaa kuin junalla.

Myös lisääntynyt mahdollisuus ja halu tehdä etätöitä esimerkiksi jossakin luonnon helmassa tuo lisää matkustajia raiteille. Saman tekee kotimaan matkailun suosio, jos se yhä jatkuu.

”Meille on iso mahdollisuus sekin, että ihmiset haluavat nyt asua väljemmin keskustojen ulkopuolella mutta työpaikat ovat yhä kaupungeissa”, Sipponen sanoo.

Hän ei silti usko matkustajien nopeaan palaamiseen mutta toivoo, että uusia asiakasryhmiä löytyisi juuri tällaisien isojen kehityskulkujen kautta.

Kalustopuolella VR:llä ei ole isoja uutisia tarjolla. IC- ja Pendolino-kalusto pysyvät raiteiden tuttuina näkyinä vielä jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi käytössä pysyy myös pohjoisen yöjunien klassikko eli sininen makuuvaunu. Niitä tarvitaan yhä tasaamaan kysyntää varsinkin talvilomaviikoilla, vaikka ne ovatkin epäkäytännöllisiä ja kaukana esteettömistä.

Sipponen saa vastata myös ikuisuuskysymykseen, joka liittyy sesonkiaikoihin kuten joulun aikaan. Miksi junat aina täyttyvät jo kuukausia niitä ennen? Miksi vaunuja ei voi olla enempää?

”Emme voi pitää kalustoa odottamassa vain piikkipäiviä. Ne eivät voi olla käyttämättä 360 päivää vuodessa ja sitten käytössä viitenä päivänä vuodessa. Pitää löytää optimiratkaisu.”

Yksi kiinnostava kalustotieto hänellä kuitenkin on: VR aikoo hankkia lisää autonkuljetusvaunuja, mikä kiinnostaa kaikkia pohjoisen junien automatkustajia. Niitä Sipponen tosin kuvaa ”helkkarin arvokkaiksi”. Yhden hinta on puolen miljoonan ja miljoonan välillä.

Viime vuosina matkailussa ovat korostuneet elämykset ja laadukkaammat vaihtoehdot. Ennen korona-aikaa Lapin talvi täyttyi varakkaista turisteista, jotka halusivat maksaa useita satasia yöstä lasikattoisessa revontulimökissä. Voisiko VR:llä olla jotain tarjottavaa heille?

Sipponen on helppo saada mukaan ajatusleikkiin, jossa VR:llä olisi oma lasikattoinen luksusvaununsa kuten on monien maiden junayhtiöiden maisemareiteillä. Sillä hyvin maksavia turisteja voitaisiin viedä pohjoiseen tähtitaivaan ja revontulien – tai keskiyön auringon – alle, ja vaunuilla tietysti olisi oma nimensä.

”Meillä ei ole sellaista hanketta, mutta asia on ollut joskus kahvipöytäkeskusteluissa esillä. On pohdittu sitäkin, voisiko junissa olla tasokkaampaa ravintolatarjontaa eli esimerkiksi pöytiintarjoilua ja valkoisia pöytäliinoja”, hän kertoo.

”Mutta luksusvaunujen ongelma on se, että kysyntä olisi melko pieni. Niin maksukykyisen ihmisjoukon saaminen junaan ei olisi helpoin asia. Saisi myydä paljon 500 euron lippuja.”

"Meille on iso mahdollisuus, että ihmiset haluavat nyt asua väljemmin keskustojen ulkopuolella mutta työpaikat ovat yhä kaupungeissa.”

Mutta takaisin junamatkustamisen arkeen. Hän esimerkiksi tunnistaa kritiikin siitä, että juniin ei mahdu riittävästi polkupyöriä, ja sanoo, että paikkoja pitää tehdä lisää. Niitä tarvitaan nykyisin myös sähköpotkulautojen vuoksi.

”Joihinkin vaunuihin pyöräpaikkoja on jo saatu lisättyä, ja se on tunnettu tarve. Tämäkin haaste on kalustokysymys. Niiden tarve on sesonginomaista, pimeinä talvikuukausina pyöriä viedään aika vähän.”

Toinen yleinen hämmästelyn aihe ovat lippuhinnat silloin, kun koko kansa suuntaa samaan aikaan joulunviettoon tai Lapin hangille. Perhe ajaa pohjoiseen omalla autollaan todennäköisesti halvemmalla kuin matkustaa junassa.

Hänen mukaansa hinnat ovat oikealla tolalla, jos katsoo junien täyttöastetta, joka siis on tuolloin sata prosenttia tai lähellä sitä.

”Bensa tulee varmasti edullisemmaksi. Mutta mitä aika maksaa, kun ensin nukkuu yön hyvin, ruokailee mukavasti ja seurustelee väljissä tiloissa? Mistä siis on halukas maksamaan? Emme me siitä saa valituksia.”

Turun ja Tampereen tunnin juniin hän suhtautuu myönteisesti mutta katsoo, että ensin pitää saada nykyiset radat kuntoon.

Niissä on hänen mukaansa kolmen miljardin korjausvelka. Se tuo raiteille eräänlaisia kapeikkoja, jotka hidastavat jo nykyisiä matkavauhteja. Isot hankkeet eivät siis saa hänen mielestään estää huolenpitämistä raiteiden kunnosta.

”Nyt ensin kapeikot on saatava auki. Nopeat junat tekevät sitten vähitellen itsensä välttämättömiksi suurten kaupunkien välillä ja maksavat itsensä takaisin.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat