Monika Hämälä kertoo, miltä tuntuu, kun hätäpuhelun voi soittaa vain arkisin kello 8–16 - Kotimaa | HS.fi

Monika Hämälä kertoo, miltä tuntuu, kun hätä­puhelun voi soittaa vain arkisin kello 8–16

Viittomakielisen hätäpuhelun voi soittaa arkisin kello 8–16. Hätäkeskukseen pystyy ottamaan yhteyttä myös tekstiviestillä, mutta suomi ei ole monien kuurojen äidinkieli.

Monika Hämälä ei tiedä vieläkään tarkalleen, millainen tulipalo hänen alakerrassaan oli ja mistä se johtui.

30.11.2021 2:00 | Päivitetty 30.11.2021 16:48

Kello oli hieman vaille kuusi aamulla, kun Monika Hämälän puoliso herätti hänet. Puoliso oli herännyt savun hajuun. He ihmettelivät kerrostaloasuntonsa ikkunasta paloautoa ja ihmisjoukkoa.

Koska Hämälä ja hänen puolisonsa ovat kuuroja, he eivät olleet heränneet pelastajien mahdollisiin koputuksiin. Tilanne oli epäselvä, ja vastauksia oli vaikea saada.

”Naapuri elehti jotenkuten, että kiuas paloi. Ainakin poikaystäväni ymmärsi asian niin”, Hämälä kertoo sähköpostitse.

Myöhemmin Hämälä katsoi verkosta Tilannehuone-sivustolta, että alakerrassa oli syttynyt sauna tuleen. Samalla selvisi, että he olivat heränneet tapahtumiin vasta puoli tuntia hälytyksen jälkeen.

Tapaus sai Hämälän miettimään, miten olisi käynyt, jos hätä olisi ollut suurempi. Viittomakielen tulkista olisi ollut suuri apu, sillä pariskunnasta kumpikaan ei osaa lukea huulilta eli suun liikkeitä. Hämälän äidinkieli on suomalainen viittomakieli.

Ja mitä jos apua olisi joutunut hälyttämään itse? Hätäkeskukseen voi ottaa yhteyttä tekstiviestillä, mutta suomi ei ole monien kuurojen äidinkieli.

Kesäkuussa käynnistyi kokeilu, joka mahdollistaa myös viittomakielisen hätäpuhelun. Se on kuitenkin käytössä vain virka-aikana, arkisin kello 8–16.

”Tuntuu epäreilulta, kun en saa palvelua äidinkielelläni kotimaassani”, Hämälä sanoo.

”Vitsailimme tulkin kanssa, että minun täytyy eristäytyä kello 16:n jälkeen pehmustettuun kotiin. Mutta sekään ei toimi, sillä alakerrassa voi syttyä tulipalo.”

Viittomakielisen hätäpuhelun kokeilu kestää vuoden. Palvelu toimii niin, että viittoma­kielinen ottaa yhteyttä Kelan verkkosivujen kautta tai 112-mobiili­sovelluksella etätulkkiin, joka soittaa hätäkeskukseen.

Todellisiin hätätilanteisiin liittyviä yhteydenottoja näin on tullut tiettävästi vasta yksi, kertoo operatiivisen osaston johtaja Marko Nieminen Hätäkeskuslaitoksesta.

”Vaikea lähteä arvioimaan, kuinka hyvin palvelu on saanut tunnettuutta niiden keskuudessa, jotka eivät pysty puhumaan.”

Nieminen kertoo, että äidinkielenään suomalaista viittomakieltä käyttäviä on noin 5 500 ja heistä kuuroja on noin 3 000.

”Tämä väkimäärä indikoi, että heillä on ollut hätätilanteita enemmän.”

Palvelun käytettävyyttä on testattu. Samalla on pohdittu, pitäisikö viittomakielisen hätäpuhelun löytyä sovelluksesta helpommin ja kuinka paljon esimerkiksi valon määrä vaikuttaa viittomien näkymiseen puhelussa.

Monika Hämälä pelkää, ettei viittomakielisen hätäpuhelun kokeilua jatketa.

Sen sijaan tekstiviestipalvelu on Niemisen mukaan löytänyt selvästi paikkansa.

Hätänumeroon 112 on vuodesta 2017 asti voinut lähettää tekstiviestejä, kunhan on rekisteröinyt numeronsa etukäteen. Ennen sitä hätäkeskuksilla oli käytössä omat kännykkänumeronsa, joihin oli mahdollista lähettää tekstiviestejä.

Tekstiviestejä on lähetetty esimerkiksi tänä vuonna tammi–kesäkuussa yli 2 000. Tosin yhteen tilanteeseen liittyy lukuisia viestejä.

”Aiemmin puhuttiin ehkä sadasta tai paristasadasta viestistä vuosittain”, Nieminen kertoo.

Kuurojen liitto toivoisi, että viittomakielisen hätäpuhelun voisi kokeilun jälkeen soittaa vuorokauden ympäri. Niemisen mukaan asiasta todennäköisesti päätetään kokeilun jälkeen ministeriötasolla.

Kuurojen liitto on ajanut asiaa jo vuosikymmeniä, kertoo erityisasiantuntija Marika Rönnberg. Hänen mukaansa asia on edennyt hitaasti teknisistä ja taloudellisista syistä mutta tilanne on ”paranemaan päin”.

”Tahtoa on ollut Hätäkeskuslaitoksella ja muilla viranomaisilla.”

Tekstiviestipalvelun ongelmana on, että kaikki kuurot eivät osaa suomea, ruotsia tai englantia. Monen äidinkieli on viittomakieli.

”Hätätilanteessa, jolloin itsellä on hätä ja paniikki, sanat hukkuvat suomenkieliselläkin suomeksi”, Rönnberg sanoo.

Suomen kielen taito on puutteellinen osalla iäkkäistä kuuroista. Osa kuuroista on puolestaan pakolaistaustaisia. Lisäksi tekstiviestipalveluun täytyy erikseen rekisteröityä vahvaa tunnistautumista käyttämällä.

Vielä suurempi ongelma on Rönnbergin mukaan se, että tulkki pitäisi saada mukaan myös kommunikointiin ensiavun, poliisin tai pelastajien kanssa.

”Miten selität vieraalla kielellä, miten sattuu? Että onko kipu pyöreää, pistävää vai pulssimaista? Olisi tärkeää, että sen saisi viitottua.”

Monika Hämälä pelkää, ettei kokeilua jatketa, koska yhteydenottoja on ollut niin vähän.

”Hätäilmoituksen teko viittomakielellä on mahdollista vain kello 8–16, joka on vain kolmasosa päivästä. Eli aika iso osa päivästä jää pimentoon”, hän huomauttaa.

Hämälä on huolissaan myös läheisistään.

”Tämä systeemi ei aiheuta vaaraa pelkästään meille kuuroille vaan myös muulle yhteiskunnalle. Jos satumme yksin paikalle, kun kuuleva on onnettomuudessa tai saa sairauskohtauksen, kommunikaatio olisi tärkeää hänen loppuelämänsä näkökulmasta.”

Hämälä toivoo, että kuurojen käytössä olisi etätulkkauspalvelu mobiilisovelluksessa vuorokauden ympäri. Hätätilanteessa etätulkki alkaisi heti tulkata ja samalla hänelle alettaisiin hankkia tulkkia tapahtumapaikalle.

”Minua ei kiinnosta, paljonko palvelu maksaa, kunhan minulla on yhdenvertainen oikeus saada omankielistä palvelua hätätilanteessa.”

Näin kuulevan kannattaa viestiä kuuron kanssa hätä­tilanteessa

  1. Kun puhut kuurolle, katso häntä silmiin. Jos katseen kääntää pois, huulilta ei voi lukea. Jos vielä hieman hidastat puhettasi, huulilta lukeminen voi helpottua.

  2. Kirjoittaminen on toinen hyvä tapa. Monella on mukanaan esimerkiksi puhelin, jonka tekstiviestipohjaan kirjoittamalla voi kertoa tilanteen.

  3. Käytä vahvoja ilmeitä ja eleitä rohkeasti. Vaikka suomalaiset voivat olla ujoja elehtimään ja käyttämään käsiään, se kaikki selkiyttää puhetta.

Vinkit antoi erityisasiantuntija Marika Rönnberg Kuurojen liitosta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat