Maiju Rumpunen näki lieskat ja siitä alkoivat epätoivon hetket keskellä jäistä tunturia – Kymmenien ihmisten henki olisi nyt tämän naisen vastuulla, sillä pelastuslaitos ei ehtisi paikalle ehkä tuntiin - Kotimaa | HS.fi

Maiju Rumpunen näki lieskat ja siitä alkoivat epätoivon hetket keskellä jäistä tunturia – Kymmenien ihmisten henki olisi nyt tämän naisen vastuulla, sillä pelastuslaitos ei ehtisi paikalle ehkä tuntiin

Kolme vuotta sitten Iso-Syötteellä puolet hotellista paloi ja puolet säästyi. Palokunta tuli kaukaa mutta niin nopeasti kuin ehti. Vuoropäällikkö evakuoi hotellin, eikä kukaan vahingoittunut.

Kun hotelli Iso-Syöte vuonna 2018 paloi Pudasjärvellä, apu tuli paikalle kymmenien kilometrien päästä.

30.12.2021 2:00 | Päivitetty 30.12.2021 10:32

Kello lähenteli jo yhtä yöllä, kun Maiju Rumpunen oli päättämässä työvuoroaan. Hän työskenteli vuoropäällikkönä hotelli Iso-Syötteen ravintolassa ja tarkasti, että ovet ovat lukossa.

Hän haistoi savua.

Joskus Karhunpesä-sviitin iso takka tupsautti savua sisälle. Rumpunen meni rakennuksen alimpaan kerrokseen sviitin ovelle nuuhkimaan, mutta siellä savu ei haissut.

Hän nousi takaisin ylempään kerrokseen ja vilkaisi mennessään ikkunasta ulos. Ikkunan takana näkyi talvinen yö. Jostain ylhäältä leijaili kyteviä hiukkasia.

Rumpunen katsoi tarkemmin ylös: räystäiden alta liekit löivät kohti taivasta.

Savun haju sai hotelli Iso-Syötteen vuoropäällikkö Maiju Rumpusen epäilemään paloa joulun alla vuonna 2018.

Oli joulukuun 21. päivä vuonna 2018. Syötteellä, Suomen eteläisimmällä tunturialueella, oli käynnistymässä joululomasesonki. Vastaremontoidussa hotelli Iso-Syötteessä yöpyi 41 matkailijaa, kuudesta eri maasta.

Kello 0.55 hätäkeskus vastasi Maiju Rumpusen puheluun: hotellissa palaa. Hän oli ensimmäinen, joka ilmoitti palosta hätäkeskukseen, sillä hotellin automaattinen palovaroitinjärjestelmä reagoi savuun vasta hetkeä myöhemmin.

Hätäkeskuspäivystäjä teki hälytyksen ensin keskisuuresta rakennuspalosta, pian suuresta rakennuspalosta. Pelastusyksiköt lähtivät liikkeelle.

Avun tulo kestää kauan. Se ajatus käväisi Maiju Rumpusen mielessä, mutta hän ei ehtinyt miettiä sitä pitkään. Hätäkeskuspäivystäjä käski häntä evakuoimaan hotellin.

Harvaan asutuilla alueilla pitkät välimatkat vaikeuttavat pelastustyötä. Liikkeelle lähdetään usein kymmenien kilometrien takaa.

Iso-Syötettä lähimmät paloasemat sijaitsivat 55 kilometrin päässä Pudasjärvellä ja 40 kilometrin päässä Taivalkoskella. Molemmista lähdettiin liikkeelle. Yksiköitä hälytettiin myös esimerkiksi sadan kilometrin päästä Kuusamosta ja jopa 140 kilometrin päästä Oulusta.

Hotelli Iso-Syötteen omistaja Juha Kuukasjärvi ehti palavan hotellinsa luo ennen palokuntaa, vaikka hän asuu 40 kilometrin päässä.

Hotellin omistaja Juha Kuukasjärvi heräsi kännykän piippaukseen kotonaan 40 kilometrin päässä hotellista. Pian kännykkä piippasi uudestaan.

Kuukasjärvi lähti ajamaan hotellille. Hän soitti työntekijälleen ja pyysi tätä menemään paikalle. Ajomatkan aikana puhelimeen tuli lisää hälytyksiä eri puolilta rakennusta. Kuukasjärvi ehtisi paikalle ennen palokuntaa.

Haja-asutusalueilla pitkät etäisyydet hankaloittavat pelastustoimen työtä, mutta ne eivät ole ainoa haaste.

Maaseudulla pelastusjärjestelmä pohjautuu pitkälti pitkälti vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan. Auttamaan lähtevät yleensä sopimuspalokunnat ja sivutoimiset pelastajat.

He ovat paikallisia ihmisiä, jotka ovat oman päätyönsä ohella valmiita kouluttautumaan ja sitoutumaan vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan.

Kun maaseudun väki vähenee ja vanhenee, myös palokuntatoimintaan on vähemmän tulijoita.

”Kyllä pelastuslaitos kamppailee sen osalta, että miten saadaan pysymään henkilöstö harrastuksen parissa ja miten saadaan uusia pois lähtevien tilalle”, sanoo pelastustoimi ja hätäkeskustoiminta -yksikön johtaja Pasi Ryynänen sisäministeriöstä.

”Se liittyy hyvin paljon siihen, että haja-asutusalueilta nuoret ihmiset muuttavat pois. Ehkä siinä heijastuu myös arvojen muutos – se, mihin ihmiset haluavat vapaa-aikansa käyttää.”

Iso-Syöte-hotellilla Maiju Rumpunen herätti ensimmäisenä Karhunpesä-sviitin asukkaat. Sviitti sijaitsi siinä kohtaa rakennusta, missä Rumpunen oli ylemmässä kerroksessa havainnut kytevät hiukkaset.

Hänen kiirehtiessään majoitussiipeen herättämään muita majoittujia palokellot alkoivat soida. Osa asukkaista tuli käytävälle. Rumpunen käski heitä pukeutumaan lämpimästi ja menemään ulos.

Ulkona oli 20 astetta pakkasta ja tunturissa tuuli kylmästi.

Kaksi rinnekeskuksen työntekijää saapui paikalle, sillä he olivat havainneet tulipalon ollessaan tarkastamassa lumetustykkejä. Kolmikko evakuoi kaikki hotelliasukkaat ulos.

Pian myös omistaja Kuukasjärven hälyttämät kaksi työntekijää tulivat apuun. Rumpunen ja toinen työntekijä hakivat vastaanotosta asukaslistat ja avaimet sekä varmistivat, että kaikki hotellihuoneet ovat tyhjiä.

Palohälyttimet huusivat ja valot sammuilivat. Lopulta sähköt katkesivat.

”Savua alkoi olla jo kohtalaisen paljon varsinkin ravintolapuolella, ja se rupesi leviämään kohti huonesiipeä. Kun olimme asiakkaiden kanssa ulkona, näimme, että puolet rakennusta oli jo liekkien vallassa”, Rumpunen sanoo.

Juha Kuukasjärvi ehti tunturin juurelle.

”Kaikessa karmeudessaan tilanne selvisi, kun vaaran alta hotelli alkoi näkyä. Katto oli tulessa”, hän kertoo.

Kaikki hotellin asukkaat ja työntekijät olivat ulkona turvassa. Kuukasjärvi kävi vielä työntekijänsä kanssa hakemassa keittiöstä kaasupullot, mutta muuta he eivät voineet tehdä.

Pelastusyksiköiden saavuttua paikalle hotelli-ravintolan katto oli jo laajalti tulen vallassa.

Pelastuslaitoksen ensimmäiset yksiköt saapuvat paikalle ja ryhtyivät sammutustöihin kello 1.37, kun hälytyksestä oli kulunut 41 minuuttia.

Tuli oli levinnyt jo laajalle ravintolaosan kattorakenteisiin. Pelastajat pyrkivät rajaamaan palon ravintolaosaan ja estämään sen pääsyn majoituspuolelle.

Hotelliyöpyjät siirrettiin läheisiin mökkeihin. Niistä osa oli tyhjillään, ja osassa oli asukkaita, jotka kutsuivat ihmisiä sisään.

Kun pelastuslaitos myöhemmin joutui katkaisemaan sähköt koko tunturin laelta, mökeissä olevat 41 hotelliasukasta ja 43 mökkiasukasta päätettiin evakuoida lämpimiin tiloihin.

Pelastajia sammuttamassa palavaa hotellia.

Sammutustyöt jatkuivat seuraavan päivän iltapäivään. Näkymä tunturin laella oli lohduton: tuli oli tuhonnut muun muassa hotellin ravintolan, keittiön, vastaanoton, saunatilat ja sviitin. Majoitustilat kärsivät savu- ja vesivahinkoja.

Palotutkinnan mukaan tulipalon syynä oli kellarikerroksen Karhunpesä-sviitin takassa ollut vaurio. Savukaasut pääsivät etenemään seinärakenteen puiseen rakennusosaan ja lopulta vesikaton rakenteisiin.

Talvisesongin alla syttynyt tulipalo aiheutti Kuukasjärven mukaan lähes kymmenen miljoonan euron vahingot. Yrittäjä ei kuitenkaan luovuttanut.

Rakennuksen ravintolapääty tuhoutui palossa kokonaan. Palokunnat saivat rajattua palon niin, että majoitusosa kärsi vain savu- ja vesivahingoista. Kuva on otettu paloyötä seuranneena päivänä, jolloin rauniot yhä savusivat.

Pelastustoimen suorituskyky ja voimavarat yritetään varmistaa tulevaisuudessakin kaikkialla Suomessa, myös haja-asutusalueilla. Sisäministeriön vuodenvaihteessa päättyvässä hankkeessa on tuotettu kehitystyötä varten tietoa, toimintamalleja ja arvioita pelastustoimesta ja siviilivalmiudesta.

Haja-asutusalueilla toimijoita on vähän, joten pelastustoimi on joillain alueilla muun muassa kehittänyt yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa pelastustoimen joihinkin tehtäviin voi osallistua myös rajavartiolaitos.

Vapaaehtoisten palokuntien tilanteissa on paikallisia eroja. Eri puolilla maata on esimerkkejä sekä miehistöpulaa potevista että toimijoiden ylitarjonnasta kärsivistä, virkeistä vapaaehtoisista palokunnista.

Pasi Ryynäsen mukaan esimerkiksi Kalajoen seudulla ihmiset ovat olleet kiinnostuneita liittymään palokuntiin. Kiinnostus heräsi viime kesän jälkeen, jolloin Kalajoella koettiin iso metsäpalo ja sammutustöissä oli mukana paljon paikallisia.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Mika Haverinen kertoo, että toiminta on elpynyt esimerkiksi Oijärven kylässä.

Iin kunnassa sijaitsevassa syrjäisessä kylässä herättiin toimimaan, kun palokuntatoiminta uhkasi loppua kokonaan miehistöpulan takia. Nyt kylällä on vajaat kymmenen aktiivista palokuntalaista, ja sinne on perustettu oma vapaapalokunta.

”Siellä ymmärretään, että jos vpk [vapaapalokunta] loppuu, apu on todella kaukana. Sitä yhteisöllisyyttäkin vielä löytyy, mutta usein vasta viimeisellä hetkellä”, Haverinen sanoo.

Juha Kuukasjärvi hotelli Iso-Syötteen Feeniks-sviitissä. Sviitti sai nimensä ja ilmeensä tulipalon hengessä. Sen seinät ovat hiiltynyttä puuta.

Iso-Syötteellä Juha Kuukasjärven hotelli-ravintola avasi ovensa uudelleen syksyllä 2020.

Palanut osa on rakennettu uudelleen. Savu- ja vesivahingoista kärsinyt majoitussiipi remontoitiin. Uudessa rakennuksessa on nyt ajanmukainen paloturvallisuusvarustus, kuten sammutusjärjestelmä ja nykyaikaiset palo-osastoinnit.

Pitkät etäisyydet eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään.

”Joku normaali talo kun palaa, kyllä se ehtii palaa. Ja kun on pienet resurssit pelastuslaitoksella, millä sitä työtä tehdään”, Kuukasjärvi sanoo.

”Täällä ihmisten pitää ottaa enemmän ja enemmän vastuuta, että toimitaan niin, että se oleminen ja eläminen on mahdollisimman turvallista. Niin kai se menee.”

Joka syksy ennen talvisesonkia hotelli-ravintolan henkilökunta on osallistunut koulutuspäivään, jolloin käydään läpi myös ensiapu- ja paloturvallisuusasiat. Maiju Rumpunen on tyytyväinen, että näin on tehty ja tehdään.

”Siitä oli iso apu. Ei tarvinnut miettiä, että miten tässä pitikään toimia”, hän sanoo.

Hotelli avattiin uudestaan syksyllä 2020.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat