Valtion yli 120-vuotiaat metsät pitää asettaa hakkuukieltoon, vaatii Luontopaneelin puheenjohtaja: ”Valtio hakkaa edelleen vanhoja metsiään paljon” - Kotimaa | HS.fi

Valtion yli 120-vuotiaat metsät pitää asettaa hakkuu­kieltoon, vaatii Luonto­paneelin puheen­johtaja: ”Valtio hakkaa edelleen vanhoja metsiään paljon”

EU:n yhteisen tavoitteen mukaisesti vähintään 30 prosenttia Suomesta on suojeltava vuoteen 2030 mennessä. Kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on saatava tiukan suojelun piiriin. Luontopaneeli laski, mitä EU:n biodiversiteetti­strategia tarkoittaa Suomen kannalta.

Metsää Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa. Etelä-Suomen metsämaasta alle kolme prosenttia on tiukasti suojeltua. Vanhoja metsiä on niin vähän, etteivät ne riitä täyttämään olemassa olevien suojelualueiden lisäksi kymmenen prosentin suojelutavoitetta.

1.12.2021 2:00 | Päivitetty 1.12.2021 6:33

Kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltava tiukasti koko EU:n alueella vuoteen 2030 mennessä.

Suomessakin EU:n biodiversiteettistrategian täyttäminen ja luontokadon pysäyttäminen edellyttävät merkittävää metsien lisäsuojelua, selviää Suomen luontopaneelin tuoreesta mietinnöstä. Sen mukaan suojelu tulisi aloittaa viipymättä valtion vanhoista metsistä.

Nyt tilanne on hälyttävä, toteaa Luontopaneelin puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho. Vanhat metsät hupenevat, ja niiden säästämiseksi pitää ryhtyä toimeen heti.

Ensimmäiseksi kaikki valtion vanhat metsät pitäisi asettaa hakkuukieltoon.

”Olisi aiheellista laittaa määräaikainen hakkuukielto kaikille Metsähallituksen yli 120-vuotiaille metsille, kunnes on selvitetty, miten EU:n biodiversiteettistrategian tavoite täytetään”, Kotiaho sanoo.

Määräaikainen hakkuukielto kestäisi niin kauan, että kansallinen päätös vanhojen metsien ja luonnonmetsien määritelmistä ja tiukasta suojelusta on saatu valmiiksi.

”Valtio hakkaa edelleen vanhoja metsiään, vaikka EU metsästrategiassakin kehotetaan jäsenmaita pidättäytymään niiden hakkuista. Menetämme viimeisetkin, jos niitä ei saada tiukan suojelun piiriin. Siksi suojelu on käynnistettävä viipymättä.”

Lue lisää: Ari Aalto käveli läpi valtion metsät ja etsi niistä suojeluun kelpaavia kohteita – Johtopäätös: ”Nyt hakkaillaan viimeisiä rippeitä”

Suomen luontopaneeli on laskenut, mitä EU:n biodiversiteettistrategia merkitsee Suomelle ja miten Suomi voi saavuttaa osansa metsien tiukan suojelun tavoitteista. Tiukka suojelu tarkoittaa lakiin perustuvaa suojelua ja sitä, ettei alueella sallita metsänhakkuita.

”Maanomistajan vapaaehtoisuuteen perustuva suojelu on ensisijaista, mutta vapaaehtoinenkin suojelu pitää toteuttaa niin, että luonto tulee tiukan suojelun piiriin”, Kotiaho sanoo.

Luontopaneelin puheenjohtajan, professori Janne Kotiahon mukaan tarvitaan ripeitä toimia, jotta Suomen viimeiset vanhat metsät saadaan säästettyä. Suojelualueita tulisi lisätä merkittävästi varsinkin Etelä-Suomessa.

Luontopaneelin mukaan oikeudenmukainen ratkaisu olisi maakuntakohtainen suojelu. Se turvaisi metsäluonnon monimuotoisuuden kaikkialla Suomessa.

Menetelmän mukaisesti tiukan suojelun piiriin tuotaisiin kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät sekä yhteensä vähintään kymmenen prosenttia Suomen metsäisten elinympäristöjen pinta-alasta kaikissa maakunnissa.

Suojelualueita tulisi lisätä merkittävästi varsinkin Etelä-Suomessa, ja suojelun toteuttaminen vaatii huomattavia lisäresursseja.

Luontopaneelin arvion mukaan metsiensuojelun lisärahoitustarve olisi noin 6,8 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa vuosittain 760:tä miljoonaa euroa tavoitevuoden 2030 loppuun asti.

”Oikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että lisäsuojelun rahoituspohja turvataan ja metsänomistajien taloudelliset menetykset korvataan”, Kotiaho sanoo.

EU:n tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä.

Strategian mukaan oikeudellisen suojelun piirissä tulee olla vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista. Tästä vähintään 10 prosenttia on suojeltava tiukasti.

Lisäksi kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltava tiukasti pinta-alasta riippumatta.

Luontokato on pysäytettävä vuoteen 2030 mennessä

  • EU pyrkii pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä.

  • Suojelualueisiin liittyviä tavoitteita on kolme:

  1. Vähintään 30 prosenttia maa- ja merialueista oikeudellisen suojelun piiriin.

  2. Vähintään kolmannes, eli 10 prosenttia pinta-alasta, on suojeltava tiukasti.

  3. Kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltava tiukasti pinta-alasta riippumatta.

Luonnon monimuotoisuuden säilymisen edellytykset turvattava kaikkialla Suomessa, Luontopaneeli korostaa. Koska luonto on erilaista eri paikoissa, monimuotoisuutta ei voi turvata suojelemalla luontoa vain tietyllä alueella, kuten Pohjois-Suomessa.

”Suojelualueiden tasainen jakautuminen maakunnittain on perusteltua myös kansalaisten alueellisen oikeuden­mukaisuuden näkökulmasta”, Kotiaho huomauttaa.

Nykyiset suojelualueet keskittyvät Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomen metsämaasta on suojeltu tiukasti alle kolme prosenttia.

Etelä-Suomessa vanhoja metsiä on jäljellä niin vähän, että ne eivät jo olemassa olevien suojelualueiden lisäksi riitä täyttämään kymmenen prosentin suojelutavoitetta.

Suojelemattomia vanhoja metsiä on Luontopaneelin laskelmien mukaan Etelä- ja Pohjois-Suomessa kummassakin yli 400 000 hehtaaria.

Jotta kymmenen prosentin tiukan suojelun tavoite täyttyy maakunnittain, tulisi kaikkien vanhojen metsien lisäksi Etelä-Suomen metsämaasta asettaa tiukkaan suojeluun vielä 471 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomen metsämaasta 176 000 hehtaaria.

Valtion mailla on Etelä-Suomessa suojelematonta metsämaata kaikkiaan noin 650 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa noin 2,9 miljoonaa hehtaaria.

Osa näistä on luonnonsuojelullisesti arvokkaampia kuin keskimääräiset yksityisten metsänomistajien mailla sijaitsevat Metso-monimuotoisuusohjelman kohteet.

Biodiversiteettistrategia hyväksyttiin EU:n komissiossa toukokuussa 2020. Myös Suomi on sitoutunut siihen.

Strategiassa todetaan, että kunkin jäsenmaan on tehtävä oma osuutensa, vaikka tavoite­prosentteja ei ole jaettu jäsen­valtioittain.

Jos Suomi haluaa olla vastuullinen, se pitää kiinni oikeudenmukaisesta taakanjaosta ja suojelee vähintään yhteisiä tavoitteita vastaavan osuuden pinta-alastaan, Luontopaneelin mietinnössä katsotaan.

“Jos esimerkiksi Suomi ei suojelisi 30:tä prosenttia maa- ja meripinta-alastaan, jonkin toisen jäsenvaltion vastaavalla kasvillisuus­vyöhykkeellä olisi suojeltava yli 30 prosenttia omista vastaavista alueistaan, jotta EU-tasoinen tavoite saavutetaan”, Kotiaho sanoo.

Luontopaneeli on keskittynyt selvityksessään Suomen pinta-alaltaan suurimman ja siten lajien kannalta merkityksellisimmän luontotyypin eli metsien suojelun kohdentamiseen.

Monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää, että suojeltu ala nostetaan tavoitetasolle myös muilla kuin metsäisillä luontotyypeillä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat