Sairaanhoitajat ovat venyneet työssään pandemian alusta alkaen – yksi heistä kertoo, millaista koronaetulinjassa todellisuudessa on - Kotimaa | HS.fi

Sairaanhoitajat ovat venyneet työssään pandemian alusta alkaen – yksi heistä kertoo, millaista korona­etulinjassa todellisuudessa on

Itsenäisyyspäivän juhliin oli tarkoitus kutsua erityisesti terveydenhuollon ammattilaisia ja kiittää heitä kovasta työstä. Juhlat peruttiin, mutta työ jatkuu. Yksi heistä kertoo nyt, millaista työskentely teho-osastolla koronahoidon etulinjassa on.

Teho-osastolla työskentelevä Marko Kivioja pitää työnsä vaativuudesta ja vastuullisuudesta. Koronapotilaspaine sairaaloissa on kuitenkin kestänyt jo todella pitkään, ja epidemian jatkuessa hoitohenkilökunta on väsynyt entisestään.

6.12.2021 2:00 | Päivitetty 6.12.2021 8:04

Potilaita tuli potilaan perään, teho-osastot täyttyivät, ja uusia piti perustaa. Keväällä 2020 koronavirus oli tuntematon uhka. Ei tiedetty, miten sitä vastaan voisi suojautua lääketieteen avulla.

Nyt koronarokotteita on tarjolla, mutta vieläkään kaikki eivät ole syystä tai toisesta suojanneet itseään virukselta. Syksyllä sairaalat ovat täyttyneet jälleen.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivän juhliin oli tarkoitus kutsua erityisesti terveydenhuollon ammattilaisia ja kiittää heitä kovasta työstä. Vastaanotto jouduttiin perumaan heikentyneen koronatilanteen vuoksi.

Kovaa työtä ja sen jatkumista ei kuitenkaan käy kiistäminen, ja sen vuoksi tässä artikkelissa yksi sairaanhoitajista kertoo työstään koronaetulinjassa.

”Tuntuu siltä, että tilanne vain jatkuu ja jatkuu ja kuormitus sairaaloissa jatkuu”, sanoo Marko Kivioja. Hän on sairaanhoitaja ja opetushoitaja, joka työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) Meilahden sairaalan teho-osastolla. Kiviojalla on yli 20 vuoden kokemus tehohoitotyöstä.

Kun koronavirus alkoi levitä Eurooppaan ja uutiskuvat Italian sairaalatilanteesta kertoivat karua kieltään, Kivioja muistaa ajatelleensa, että virus tulee väistämättä sairastuttamaan ihmisiä myös Suomessa.

”Mietimme työpaikalla, miten tämä vaikuttaa meidän työhömme. Paljonko potilaita tulee, onko meillä riittävästi suojavarusteita, ja ovatko ne riittävän tehokkaita”, Kivioja kertoo.

Kun ensimmäisiä koronapotilaita alkoi tulla Meilahden teho-osastolle, mielessä pyöri pelko ja epätoivo. Riittävätkö paikat? Riittääkö henkilökunta?

”Kun muutama viikko oli kulunut eikä sairastumisia hoitohenkilökunnan keskuudessa tullut, se puoli helpotti.”

Koronapotilaiden määrä sen sijaan jatkoi nopeaa kasvuaan. Teho-osasto täyttyi. Valvontaosasto ja sydänkirurginen osasto kohortoitiin koronapotilaita varten.

Suunniteltuja leikkauksia jouduttiin vähentämään.

Koitti maaliskuu, ja paine jatkui. Meilahden sairaalan ja Jorvin sairaalan koronatehot alkoivat olla täynnä. Oli selvää, että paikkoja piti saada lisää.

”Husin johdolta tuli pyyntö perustaa koronateho-osasto Kirurgiseen sairaalaan. Minä, kaksi muuta hoitajaa ja kolme lääkäriä saimme tehtäväksi kartoittaa sairaalan neljännen kerroksen leikkaus­osaston tilat sekä suunnitella teho-osasto, eristystilat ja toimintamalli.”

Projekti oli iso ja aikaa vähän. Kivioja työskenteli kollegoidensa kanssa 13–14-tuntisia päiviä. Alle kahdessa viikossa teho-osasto oli pystyssä, ja sinne siirrettiin ensimmäiset koronapotilaat lähes täydestä Meilahdesta.

Kesäkuussa tartuntojen ja tehohoitoa tarvitsevien määrä väheni. Heräsi toivon kipinä, jota myös rokotteiden kehittäminen ruokki.

”Samalla pelkäsin uutta aaltoa. Syksyllähän se alkoi uudelleen, ja siitä alkaen koronapotilaita on ollut tehohoidossa Hus-alueella koko ajan.”

”Välillä on ollut sellaisia työvuoroja, että on neljä tuntia putkeen pelkkiä toimenpiteitä toimenpiteen jälkeen, koska uusia potilaita vain tulee.”

Kivioja on hoitanut lukuisia kaasujenvaihto­häiriöisiä eli hapenpuutteesta kärsiviä koronapotilaita. Yleensä potilailla on korkeaa kuumetta ja kuivaa, hakkaavaa yskää. Keuhkovaurio tekee hengittämisestä vaikeaa ja tihentynyttä.

Koronatautiin on todettu liittyvän veren hyytymishäiriöitä, ja potilailla voi myös olla neurologisia oireita kuten sekavuutta.

”Eikä tehohoito itsessään ole riskitöntä. Sen aikana saattaa kehittyä lihasheikkoutta, hermostollista heikkoutta, tulla uusia infektioita tai jopa painehaavaumia asentohoidosta tai hoitovälineistä siitä huolimatta, että niitä yritetään kaikin keinoin välttää”, Kivioja sanoo.

Työ koronapotilaiden parissa on raskasta, mutta se ei Kiviojan mukaan juuri eroa perustyöstä. Eron tekevät suojavarusteet ja eristystilassa työskentely. Usein FFP2- tai FFP3-maskin ja nestettä läpäisemättömän suojatakin alla virtaa hiki, eikä koronakohortissa voi hörpätä edes vettä.

”Välillä on ollut sellaisia työvuoroja, että on neljä tuntia putkeen pelkkiä toimenpiteitä toimenpiteen jälkeen, koska uusia potilaita vain tulee.”

Kivioja pitää työstään paljon. Sen vaativuudesta ja vastuullisuudesta.

Tehohoitaja on potilaan vierellä ympäri vuorokauden. Hoitajat muun muassa huolehtivat perushoidosta, tarkkailevat elintoimintoja sekä avustavat toimenpiteissä kuten hengitysputken asentamisessa ja keuhkoputkien tähystämisessä.

”Yritämme antaa elimistölle aikaa selvitä vakavasta taudista.”

Työ on fyysistä. Jos koronapotilasta hoidetaan vatsa-asennossa, häntä käännetään kuuden ihmisen voimin 12 tunnin välein selältä vatsalle ja takaisin.

Kaikki potilaat eivät selviä edes tehohoidon avulla.

”Näen sen niin, että yritämme antaa elimistölle aikaa selvitä vakavasta taudista. Koronatautiinhan ei ole täsmälääkettä. Voimme lieventää tulehdusreaktioita ja tukea elintoimintoja, mutta aika on se, joka parantaa.”

Osa hoitajan työtä on tukea läheisiä menetyksen hetkellä ja esimerkiksi opastaa hyvästelemään tulleita toimimaan koronaosastolla turvallisesti.

Tällä hetkellä tehohoitoa tarvitsevat koronapotilaat on Hus-alueella keskitetty Meilahteen ja Jorviin. Resursseja kaikkien alueen potilaiden hoitamiseen ei kuitenkaan ole, joten heitä siirretään viikoittain hoitoon eri puolelle Suomea kuten Kuopioon, Jyväskylään, Turkuun ja Tampereelle.

”Resurssi tehopaikkojen ja hoito­henkilökunnan suhteen on tällä hetkellä aika heikko.”

Esimerkiksi Meilahden teho-osastolla paikkoja on 26, joista 16 on koronapotilaille. Lisäksi on yksittäisiä eristyshuoneita koronaepäillyille.

Epidemian jatkuessa hoito­henkilökunta on väsynyt entisestään. Moni ei enää yksinkertaisesti jaksa tehdä ylitöitä. Kokeneita hoitajia on lähtenyt. Epätoivoa herättää se, kuinka pitkälle nykyisellä henkilökunnalla pärjätään.

”Nytkin olemme 15 tehohoitajaa vajaana”, Kivioja sanoo.

Marko Kiviojaa huolettaa alan vetovoiman hiipuminen. ”Edessä on hoitajapula. Koronapandemia ja palkkaus eivät varmasti ainakaan lisää ammatin houkuttelevuutta.”

Opetushoitajana Kivioja on huolissaan siitä, ettei epidemia-aikana ole ollut aikaa kunnon perehdyttämiseen. Siinä missä normaalisti perehdytys kestää osastoilta tuleville 3–4 viikkoa ja ulkopuolelta tuleville 5–6 viikkoa, nyt aikaa on välillä ollut vain muutamia päiviä.

Työhön liittyvä pelko, epätietoisuus ja epävarmuus on vähentynyt epidemian edetessä. Suojautumisesta ja taudin hoidosta on opittu paljon.

”Jäljellä on väsymys ja turhautuneisuus.”

Välillä tuntuu siltä, ettei epidemian loppua näy, koska ihmiset eivät ota koronarokotteita. Se turhauttaa.

”Teho täyttyy enimmäkseen rokottamattomista, ja ensimmäiseen kevääseen verrattuna potilaat ovat keskimäärin nuorempia”, Kivioja sanoo.

Potilaan saamaan hoitoon rokottamattomuus ei vaikuta.

”Varmaan sille on useampia syitä, miksi ihmiset eivät ota rokotteita, mutta itse ottaisin minkä tahansa rokotteen, jotta tuolta sairaudelta välttyisin.”

Osa tehohoidossa olleista kiittää toivuttuaan hoitohenkilökuntaa. Tämä pätee sekä koronapotilaisiin että muihin tehohoidon potilaisiin.

”Moni ei muista tehohoidosta mitään. Osa muistaa hyvin selkeästi.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat