”Itse en tässä ole mikään äärimmäinen jarrumies, ennemmin ratkaisujen etsijä”, Oulun piispa Jukka Keskitalo sanoo kristikansaa jakavaan kysymykseen homoparien vihkimiseen kirkossa - Kotimaa | HS.fi

”Itse en tässä ole mikään äärimmäinen jarrumies, ennemmin ratkaisujen etsijä”, Oulun piispa Jukka Keskitalo sanoo kristikansaa jakavaan kysymykseen homoparien vihkimiseen kirkossa

Jukka Keskitalo aloitti papintyön lamalähiössä – ja Oulun piispana hänen hiippakuntansa on puolet manner-Suomesta.

Oulun piispa Jukka Keskitalo on syntyisin Karungista, Peräpohjolasta. ”Lapsuuttani värittivät Tornionjoen ja Karunginjärven jylhät näkymät, ja Aavasaksalla koetut yöttömät yöt.”

5.1. 2:00 | Päivitetty 5.1. 6:04

Teologian maisteriksi vuonna 1988 valmistuva nuorimies oli kahden vaiheilla: ryhtyäkö tutkijaksi vai aloittaako papintyö?

”Tunsin vetoa jäädä yliopistolle, toisaalta sosiaalisena ja keskusteluja rakastavana halusin papin perustyöhön”, Oulun piispa Jukka Keskitalo kertaa varhaista valintahetkeään.

Tutkijalle olisi sillä erää löytynyt vain pätkätöitä, ja Keskitalo otti pappisvihkimyksen. Tilaisuus Lapuan tuomiokirkossa 6. maaliskuuta 1988 oli merkittävä: siellä vihittiin myös Suomen ensimmäiset naispapit.

”Piispa Yrjö Sariola vihki kymmenen kokenutta seurakuntalehtoria ja yhden nuoren maisterin, joten olin hyvässä sisarellisessa hoivassa”, Keskitalo sanoo. Naispappeus on hänelle itsestään selvä asia.

Peräpohjolan maalaispojasta tuli kaupungin lähiöpappi. Työssään jyväskyläläisessä Keltinmäen duunarilähiössä hän sai tutustua hyvin konkreettisiin auttamistapoihin, kun Suomeen jysähti talouslama 1990-luvun alussa.

”Keltinmäessä asui paljon läheisen Valmetin tehtaan työväkeä, joiden elämän perusteita lama runteli rajusti. Suurta työttömyyttä, niukkuutta, näköalattomuutta”, Keskitalo kertoo.

”Se kausi korosti ja uudisti arkista diakoniatyötämme, työ pappina avautui aivan uudenlaisista kulmista ja sai konkreettisempaa merkitystä. Monille kysymys todella oli jokapäiväisestä leivästä.”

Vuosituhannen taitteessa Keskitalo vaihtoi kirkkoherran tehtäviin, ja siitä Kirkkohallituksen kansliapäälliköksi Helsinkiin. Kuitenkin kokemukset Keltinmäessä syöpyivät hänen mieleensä muistuttamaan seurakuntien keskeisistä tehtävistä. Kuuntelemisesta, tukemisesta, rinnalla kulkemisesta.

Kansliapäällikön työtäänkään Keskitalo ei kokenut vain paperien pyörittelyksi. Hänen vastuinaan oli vaalia evankelisluterilaisen kirkon laajoja yhteiskuntasuhteita, turvata seurakuntien toimintaedellytyksiä ja hoitaa visusti kirkon keskusrahastoa. ”Jos vertaus sotaväkeen sallitaan, olin hieman kuin esikuntahommissa.”

Marraskuussa 2018 Keskitalo nousi Oulun piispaksi. Valinta oli selvä, mikä antoi suotuisan lähtökohdan. Työsarka on maantieteellisesti valtava: Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kattavaan hiippakuntaan kuuluu 46 prosenttia koko manner-Suomesta. Yksinpä piispantarkastuksiin pitää varata matka-aikaa.

Keskitalo iloitsee uudesta työhaasteestaan.

”Kolme vuotta piispana on ylittänyt odotukseni, olen taas löytänyt itsestäni seurakuntapapin ja nautin suuresti työstä kentällä.”

Tunne on melkein kuin kotiin palanneella – ja hän pitää säännöllistä yhteyttä syntymäkyläänsä Karungin Aapajoelle, joka nykyään on osa Torniota.

Kristikansaa halkovaan vaatimukseen, homoparien vihkimiseen kirkossa, piispa suhtautuu empien. Ehkäpä siksikin vastaus lyhyeen kysymykseen muotoutuu melkoisen pitkinä lauseina.

”Korostan kaikkien ihmisten samanarvoisuutta”, Keskitalo aloittaa. ”Aiemmin ajattelin tätä yhtenä asiana muiden asioiden joukossa, mutta nykytietämykselläni tajuan ja hyväksyn kysymyksen inhimillisen keskeisyyden.”

”Vaan kirkon kannan mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja niin kauan kuin näin on, sitä noudatettakoon seurakunnissa ja papintyössä. Silti toivon ja rukoilen, että mitä pikimmin kyettäisiin purkamaan tämä vastakkainasettelu. Skisma on jakava ja negatiivista henkeä lietsova.”

Keskitalo vakuuttaa ymmärtämystään eri näkemyksiä kohtaan – ja lisää, että vuonna 2020 piispainkokous sommitteli kompromissin pohjaksi kuuden vaihtoehdon mallin. Kompromissi on haettavissa.

”Itse en tässä ole mikään äärimmäinen jarrumies, ennemmin ratkaisujen etsijä kuin estäjä”, hän vertaa.

Piispa korostaa kirkon muuttumatonta pääsanomaa: ”On annettava ihmiskunnalle toivoa – koronan puristuksessa tai ilman koronaa.”

Jukka Keskitalo

  • Syntyi 1962 Karungissa.

  • Ylioppilas 1981, Putaan lukio, Tornio. Teologian maisteri 1988 ja tohtori 1999, Helsingin yliopisto. Väitöstutkija 1992–1993.

  • Pastori Jyväskylän seurakunnassa 1988–2000 ja kirkkoherra 2000–2010. Kirkkohallituksen kansliapäällikkö 2010–2018.

  • Oulun hiippakunnan piispa 2018 alkaen.

  • Julkaissut kolme teosta, toista sataa artikkelia. Lehtikolumnisti ja -blogisti.

  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki, 2017.

  • Asuu Oulussa, naimisissa, kolme tytärtä, viisi lastenlasta.

  • Täyttää 60 vuotta maanantaina 10. tammikuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat