Noin vuosi sen jälkeen, kun ensimmäisiä koronarokotuksia alettiin antaa, on maailman väestöstä noin 58,1 prosenttia saanut vähintään yhden rokoteannoksen. Rokotusasteessa on kuitenkin ammottava kuilu eri maiden välillä: matalan tulotason maissa vähintään yhden annoksen on saanut vain 8,4 prosenttia ihmisistä.
Tilanne on erityisen ankea Afrikassa. Mantereen asukasluvultaan suurimmista maista Nigeriassa vain 4,6 prosenttia on saanut vähintään yhden annoksen, ja Etiopiassa 7,9. Etiopialaisista vain runsas prosentti on saanut täyden rokotussarjan. Kongon demokraattisessa tasavallassa vain 0,25 prosenttia väestöstä on saanut vähintään yhden rokotuksen.
Afrikan maiden alhaista rokotusastetta selittää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan osaltaan motivaation puute. Covid-19 ei näyttäydy samalla tavalla vakavana uhkana kuin esimerkiksi Euroopassa, koska useimpien Afrikan maiden väestö on hyvin nuorta. Afrikassa on myös muita tauteja, jotka ovat koronavirusta vaarallisempia.
Hanna Nohynek
Tärkein syy on kuitenkin se, ettei rokotteita yksinkertaisesti ole riittävästi.
Köyhillä mailla ei ole varaa ostaa rokotteita itse, joten ne saavat niitä kansainvälisen Covax-apuohjelman kautta. Covax on toimittanut jo noin 900 miljoonaa rokoteannosta 144 maalle.
”Mutta se on ollut hidasta, paljon hitaampaa kuin toivottiin. Vaikka maat olivat luvanneet lahjoituksia, niitä ei ollut tullut samaan malliin”, Nohynek sanoo.
”Tietysti voi kysyä, että jos lahjoituksia olisi tullut sitä vauhtia, olisivatko firmat pystyneet toimittamaan sitä tahtia rokotteita. Tuotantokapasiteettihan ei mitenkään riitä koko maailman nopeaan tarpeeseen.”
Perusongelma on siis se, että rokotteista on edelleen pulaa, eli niitä ei tuoteta tarpeeseen nähden riittävästi. Nohynekin mukaan rokotepulan pitäisi alkaa väistyä vuoden 2022 puoliväliin mennessä, mutta vielä tällä hetkellä se vaikuttaa.
””Kun ihmisiä jätetään rokottamatta, se asettaa koko ihmiskunnan alttiiksi uusille varianteille.”
Silloinkin kun rokotteita saadaan, pullonkaulaksi muodostuu usein logistiikka. Rna-rokotteet eli Pfizer– Biontechin ja Modernan rokotteet ovat erityisen haastavia, koska ne vaativat säilytyksen hyvin alhaisissa lämpötiloissa.
”Vaikka rokotteita saataisiin köyhiin maihin keskuspaikkoihin missä on ne kylmätilat, kysymysmerkki on, miten ne sitten saadaan sinne alueille. Kun rokotteet sekoitetaan, ne pitää käyttää muutaman tunnin sisällä. Kylmäketjulogistiikka on todella haastava”, Nohynek selittää.
Hidasteena on toiminut myös juridiikka, kun lahjoitettujen rokotteiden käytön vastuukysymykset ovat osoittautuneet odotettua mutkikkaammiksi.
Globaalin terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo Tampereen yliopistosta sanoo seuranneensa rokotteiden epätasaista jakautumista surullisena. Kuvaavaa on hänen mielestään se, että rikkaissa teollisuusmaissa annetaan hyvää vauhtia jo kolmansia annoksia, kun monet terveydenhuollon työntekijätkään eivät ole saaneet edes ensimmäistä annosta köyhissä maissa.
Koivusalonkin mukaan taustalla on lukuisia haasteita, mutta keskeisin ongelma on rokotteiden saatavuus.
”Iso osa on liittynyt siihen, että tuotantoa ei ole laajennettu tarpeeksi paljon. Kysymys siitä, että miksi näin ei ole tehty, on sitten se seuraava juurisyy”, Koivusalo sanoo.
”Teollisuus ei ole halunnut jakaa tietotaitoa ja mahdollisuutta tuottaa rokotteita laajemmin.”
Koivusalo huomauttaa, että esimerkiksi Intian rokotetuotannosta odotettiin alkuvuodesta suurta apua pandemianhallintaan, mutta kun sitten viruksen deltamuunnos aiheutti Intiassa vakavan korona-aallon, menivät Intiassa tuotetut rokotteet nopeasti maan omiin tarpeisiin.
Nohynek sanoo, että rokotetuotannon liiallista keskittymistä on kritisoitu, mutta asia ei ole nopeasti ratkaistavissa.
”Tällaista tuotantolaitosta ei laiteta yön yli pystyyn, vaan se on pitkällinen prosessi. Se ei ole pelkästään se laitos, vaan myös työvoima pitää kouluttaa. Rokotetuotanto on ollut pitkälti keskittynyttä, ja osittain se johtuu tietysti siitä, että siinä ei ole pyörinyt kauhean isot rahat. Nyt tietysti pyörii ihan toisella tavalla.”
On myös puhuttu siitä, että teollisuusmaat voivat lahjoittaa omia ylijäämärokotteitaan, mutta Koivusalon mukaan sillä ei ratkaista globaalia rokotteiden saatavuutta.
”Siinäkin on omat hankaluutensa, koska niissä ylijäämärokotteissa on yleensä vain vähän käyttöikää jäljellä.”
Rokoteteollisuus on toisinaan vedonnut tuotannon hitaudessa raaka-ainepulaan.
”Silti samanaikaisesti on ilmeisesti vastaavista raaka-aineista pystytty tuottamaan rokotteita eläimille. Onko kysymys siis todella raaka-ainepulasta”, Koivusalo tuumii.
Teollisuus on luvannut kasvattaa tuotantomääriään, mutta tehosteannosten kiirehtiminen saattaa syödä nopeasti tuotannon.
Koivusalo kertoo odottaneensa, että paljon julkista tukea rokotekehitykseen saaneet yhtiöt olisivat tyytyneet pienempiin voittoihin ja tukeneet yhteisiä toimia vahvemmin ja avoimemmin.
”Se on sääli. Teollisuus olisi voinut tehdä näiden ensimmäisten rokotteiden kautta hienon globaalin työn. Mutta siellä on vartioitu omia etuja niin vahvasti, että nyt monet kysyvät onko teollisuudelle annettu liiankin keskeinen rooli rokotetuotannossa.”
Hänen mukaansa teollisuusmaat ovat myös vaikuttaneet tilanteeseen suojelemalla omien yhtiöidensä etuja ja yksinoikeuksia. EU ja Suomi ovat esimerkiksi vastustaneet Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa sitä, että teollisuuden yksinoikeuksiin etenkin rokotteiden osalta tehtäisiin pandemian aikainen poikkeus. Aloitetta tukee yli sata valtiota ja Maailman terveysjärjestön WHO:n johto. Ihmisoikeusjärjestö Amnestykin on vedonnut aloitteen puolesta.
”Suomen tulisi julkisesti antaa tuki immateriaalioikeuksien väliaikaiselle joustolle”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoi tiedotteessa.
Amnesty myös kritisoi tällä viikolla rajusti vauraita valtioita ja lääkeyhtiöitä, joiden se katsoo epäonnistuneen karvaasti rokotteiden tasa-arvoisessa jaossa.
”Kun ihmisiä jätetään rokottamatta, se asettaa koko ihmiskunnan alttiiksi uusille varianteille. Ainoa tapa katkaista tämä kierre on turvata rokotteet kaikille”, Amnestyn pääsihteeri Agnes Callamard sanoi tiedotteessa.
Amnestyn mukaan rikkaat valtiot ja lääkeyhtiöt ovat sivuuttaneet Amnestyn ja WHO:n vetoomukset sen puolesta, että köyhissä maissa varmistettaisiin vähintään 40 prosentin rokotuskattavuus vuoden 2021 loppuun mennessä.
Rokotepulaa ei ainakaan ole helpottanut se, että varsinkin herkästi tarttuvan omikronmuunnoksen leviämisen myötä rikkaat maat ovat kiirehtineet kolmansia rokotuksiaan, mikä on lisännyt rokotteiden hamstraamista. WHO pitää Nohynekin mukaan rikkaiden maiden toimintaa hyvin arroganttina.
Kolmannet annokset ovat kaksipiippuinen juttu. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kahden rokotuksen teho omikrontartuntaa vastaan on merkittävästi alentunut, ja kolmas annos nostaa suojaa olennaisesti. Toisaalta näyttää kuitenkin siltä, että perusterveillä ihmisillä kaksikin annosta säilyttää hyvin suojansa vakavaa tautia vastaan myös omikronin kohdalla.
”Jos haluamme tosiaan näitä tartuntoja ja lieviä tauteja estää, mikä Suomessakin on tällä hetkellä strategia, silloin kolmansia annoksia tietysti tarvitaan. Mutta sehän on WHO:n periaatteiden ja lausumien vastaista”, Nohynek muistuttaa.
Nohynekin mukaan esimerkiksi Israelissa nähdään jo, että kolmannen annoksen suoja tartuntaa vastaan hiipuu muutaman kuukauden jälkeen, ja siellä annetaan vanhoilla ja hauraille ihmisille jo neljänsiä annoksia. Koska nykyiset koronarokotteet ovat niin sanottuja vuotavia rokotteita, eli ne eivät tuo pysyvää suojaa tartuntoja vastaan, ei myöskään ole käytännössä olemassa mitään maailmanlaajuisen rokotusasteen tasoa, jolla voitaisiin saavuttaa laumasuoja myös lieviä tartuntoja vastaan.
Nohynekin mielestä pitäisikin keskustella siitä, mihin rokottamisella pyritään.
”Mehän Suomessa aloitimme rokotestrategialla, että tavoitteena on vakavan taudin, kuoleman ja elinvuosien menetyksen välttäminen, ja terveydenhuollon kantokyvyn ylläpito. Mutta sitten sitä muutettiin marraskuussa niin, että siihen otettiin myös tartuntojen ehkäisyt mukaan.”
Koivusalon mukaan kolmansia rokotuksia ei voi pitää perusteettomina ja ne ovat tarpeen etenkin riskiryhmille, mutta globaalisti ajatellen olennaisempaa olisi saada ihmisiä rokotettua ensimmäisen ja toisen kerran.
Rikkaiden maiden rokotehamstraus on suututtanut WHO:n lisäksi myös monien köyhien maiden hallituksia. Kehittyvillä mailla on jo ennestään vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, koska ne eivät ole saaneet teollisuusmailta riittävästi tukea ilmastokriisin hoitamiseen.
Tässä kansainvälisessä asetelmassa esimerkiksi Kiinan ja Venäjän rokotediplomatia voi tuntua houkuttelevalta, jos länsimaisten rokotteiden saaminen on liian vaikeaa.
Vaikka esimerkiksi monet Afrikan maat ovat selvinneet pandemiasta suhteellisen vähällä, eivät nekään ole suojassa koronaviruksen vaikutuksilta. Niiden terveysjärjestelmät ovat myös teollisuusmaita hauraampia.
”Kyllähän kaikkialla maailmassa ikääntyneitä on merkittävä määrä, ei matala- ja etenkään keskituloisissa maissakaan ole pelkkiä nuoria. Ja kun voimavaroja joudutaan käyttämään pandemiaan ja siihen liittyviin toimiin, niitä ei vastaavasti riitä malariaan tai muiden tarttuvien tautien ohjelmiin, tai ihan perusterveydenhuoltoon”, Koivusalo toteaa.
