Venäjä on laukaissut jo tuhat ohjusta Ukrainaan – miten sellaiselta tuho­voimalta voi puolustautua?

”Väestönsuojia meillä on, mutta eihän yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria ole ballistisia ohjuksia silmällä pitäen suunniteltu”, sanoo suomalainen sotilasasiantuntija.

17.3. 12:32 | Päivitetty 17.3. 13:50

Länsiarvioiden mukaan Venäjä on laukaissut jo noin tuhat ohjusta Ukrainaan.

Suomalaisasiantuntija pitää määrää merkittävänä ja pohtii, miten pitkään niitä Venäjällä ylipäänsä vielä riittää.

”Tuhat ohjusta on jo melkoinen lovi varastoon. Ne on myös ammuttu ihan toiseen kohteeseen kuin mikä on Venäjän todellinen sotilaallinen vastustaja. Niiden oikea kohde olisi venäläisessä ajattelussa Yhdysvallat ja Nato”, sanoo sotilasprofessori Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Ohjustyypit ovat olleet risteilyohjus Kalibr ja ballistinen ohjus Iskander sekä ilmeisesti jotkin vanhemmat mallit. Risteilyohjus lentää matalalla, maastonmuotoja nuollen ja ilmapuolustuksen kohteita väistellen, ballistinen ohjus nousee ensin lähes 50 kilometrin korkeuteen ja iskee maahan moninkertaisella äänennopeudella.

Ne ovat vaikeita torjuttavia, kuten Ukrainassa on nähty, vaikka sen ilmapuolustus onkin niitä onnistunut torjumaan. Siksi muu maailma seuraa ja tutkii nyt niiden käyttöä tarkasti.

Mies siivoaa ohjuksen aiheuttamaksi epäiltyjä tuhoja kiovalaisessa asuinrakennuksessa tiistaina.

”Suomella on toki rajoitettua kykyä torjua risteilyohjuksia, mutta Iskander on sellainen väline, että sen torjumisen mahdollisuudet ovat vähäisemmät. En tiedä, onko sellaista Yhdysvalloillakaan, varsinkaan jos niissä käytetään harhautusmaalijärjestelmää”, Mäkitalo sanoo.

Ukrainassa on viime päivinä löydetty Iskanderin harhamaaleja, joiden tarkoituksena on häiritä ilmapuolustusta ja sen lämpöön hakeutuvia ohjuksia.

Lue lisää: The New York Times: Venäjä käyttää Iskander-ohjuksissaan uudenlaista hämäysosaa

Puolustusministeriö ilmoitti maaliskuun alussa, että kaksi israelilaisyhtiötä on jatkossa hankkeessa, jossa Suomi ostaa uudenlaista ilmatorjunnan korkeatorjuntakykyä. Hankintapäätös uusista ilmatorjuntaohjuksista tehdään ensi vuoden alussa.

Mäkitalon mukaan kaikkien uusien aseostosten yhteydessä pidetään aina mielessä tuoreiden sotien opetukset ja niin nytkin.

”Mutta tällaisten järjestelmien suorituskyky on aina luottamuksellista, niiden valmistajat eivät kerro mitään suoritusarvoja. Se tiedetään, että korkealle yltävässä ilmatorjunnassa muissa maissa on tällaisten ohjuksien torjuntaan liittyviä kykyjä.”

Tärkein keino niiltä puolustautumiseen on Mäkitalon mukaan hajauttaminen ja suojan lisääminen esimerkiksi linnoittamalla. Kaikki sotilaallisesti tärkeät kohteet, kuten komentokeskukset hajautetaan ja piilotetaan.

”Akilleen kantapää on infrastruktuurin suojaaminen. Väestönsuojia meillä on, mutta eihän yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria ole ballistisia ohjuksia silmällä pitäen suunniteltu.”

Siksi tilanne on näyttänyt pahalta Ukrainan kaupungeissa, joihin ohjuksia satelee lähes joka yö, vaikka niin risteilyohjusten kuin ballististen ohjusten ensisijaiset kohteet ovat sotilaallisia.

Niiden tarkoitus on tuhota esimerkiksi ilmapuolustusjärjestelmiä, siltoja, joukkojen keskittymiä ja esikuntia.

Ukrainan kansalliskaartin välittämässä kuvassa on räjähtämätön Iskander-ohjus Kramatorskin kaupungissa.

”Mutta valitettavasti muitakin kohteita on nähty. Nyt on isketty siviilikohteisiinkin Iskandereilla ja Kalibreilla.”

Iskanderissa on 480–700 kilon taistelukärki ja Kalibrissa 400–500 kilon.

”Molempien teho riittää kokonaisen rakennuksen tuhoamiseen, riippuu tietenkin rakennuksen koosta ja materiaaleista. Jos ohjukset osuvat maahan, syntyy jopa kymmenen metriä syvä ja 20–30 metriä leveä räjähdyskuoppa, riippuen siitä onko sytytin hidasteinen”.

Hän muistuttaa, että ohjusten osumatarkkuus on viidestä seitsemään metriä.

”Kyllä he tasan tarkkaan tietävät, mihin ne osuvat. Niiden lentorataakin pystytään muuttamaan vielä kesken lennon, Tulenjohtaja pystyy antamaan korjauskomennon datalinkin avulla ohjukselle”, Mäkitalo sanoo.

Hän arvelee, että muutamat ohjusten osumat kerrostaloihin saattavat johtua siitä, että ilmapuolustus on saanut niihin osuman ja ne ovat siksi harhautuneet varsinaisesta kohteestaan.

”Ohjussodankäynti on usein aiheuttanut myös ei-toivottuja siviilitappioita. Torjuntatulen alas ampumien ohjusten tai torjuntaohjusten osia on pudonnut ihmisten päälle tai ne ovat pudonneet ja räjähtäneet maassa.”

”On myös ikävämpi vaihtoehto, että niitä on laukaistu tarkoituksella siviilikohteisiin”, hän sanoo.

”On teoriassa mahdollisuus käyttää niitä terroritarkoituksessa. Se rikkoisi Geneven sopimuksen neljättä sopimusta, jossa edellytetään, että siviilihenkilöitä on suojeltava, heitä ei saa vahingoittaa, voimankäytön tulee olla sotilaallisesti perusteltua ja tarpeetonta kärsimystä tulee välttää.”

Sodan kestäessä Mäkitalon mukaan huomio kiinnittyy siihen, miten kauan Venäjällä ohjuksia riittää ja miten pakotteet vaikuttavat esimerkiksi ohjuksissa tarvittavien puolijohteiden ja mikrosirujen saatavuuteen.

Kiinalta Venäjä ei niitä hänen mukaansa välttämättä saa, jo senkin takia, että koronatilanne on siellä aiheuttanut niistä pulaa Kiinallekin seisovien tuotantolaitosten vuoksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat