Isä Mikael on kolmin­kertainen maisteri pankki­maailmasta ja puhuu yhtätoista kieltä – nyt hän rukoilee rauhaa Ukrainaan syrjäisessä luostarissa Pohjois-Karjalassa

Tammikuussa Valamon luostarin johtajana aloittanut arkkimandriitta Mikael on yhtätoista kieltä osaava kolmoismaisteri, joka siirtyi luostarielämään pankkimaailmasta.

Arkkimandriitta Mikael on toiminut Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin johtajana nyt kolme kuukautta. Taustalla näkyy luostarin pääkirkko.

16.4. 2:00 | Päivitetty 16.4. 6:41

Rauhaa Ukrainaan. Sitä on rukoiltu Valamon luostarin jumalanpalveluksissa helmikuun lopusta lähtien.

Sota varjostaa myös Valamon luostarin pääsiäistä, vaikka Suomen ainoassa ortodoksisessa munkkiluostarissa valmistaudutaan nyt pääsiäiseen ehkä tavallistakin suuremmalla odotuksella.

Koronapandemian takia myös luostarissa on vietetty kahta edellistä pääsiäistä poikkeusoloissa. Vuonna 2020 luostarin veljestö juhli pääsiäistä keskenään ilman vieraita. Viime vuonna luostariin sai tulla vieraita koronarajoitusten mukaisesti ja ravintolassa tarjottiin vain noutoruokaa.

”Nyt ei ole rajoituksia, joten voimme viettää pääsiäistä toivottavasti suurin piirtein normaalilla tavalla, perinteistä valamolaista pääsiäistä. Se on iloinen asia”, sanoo luostarin igumeni eli johtaja, arkkimandriitta Mikael.

Heinävedellä Pohjois-Karjalassa sijaitsevan luostarin pääsiäistä vietetään ensimmäistä kertaa hänen johdollaan. Isä Mikael eli Mikael Nummela aloitti luostarin johtajana tammikuussa. Edellinen johtaja, arkki­mandriitta Sergei eli Yrjö Rajapolvi, siirtyi ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi.

Luostari sai 47-vuotiaasta isä Mikaelista johtajakseen kolminkertaisen maisterin, joka hyppäsi luostarielämään finanssimaailmasta ja osaa yhtätoista kieltä.

Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Mikael kuvattuna luostarin Trapesa-ravintolan Keisarin kabinetissa. Valtaosa kabinetin tauluista, esineistä ja huonekaluista on peräisin Laatokalta Vanhan Valamon luostarista.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on koskettanut erityisesti ortodoksista maailmaa, sillä iso osa ukrainalaisista ja venäläisistä on ortodokseja.

Suomen ortodoksinen kirkko osallistuu Suomeen tulleiden ukrainalaispakolaisten auttamiseen monin tavoin. Valamon luostari esimerkiksi lahjoittaa pakolaisille osan pääsiäisruokakassien myyntituloista. Ortodoksisen kirkon maaliskuussa palkkaama ukrainankielinen pappi on jo ehtinyt vierailla Valamossakin.

Lisäksi luostarissa valmistaudutaan ukrainalaisvieraiden määrän kasvuun, kunhan ihmiset ovat saaneet Suomessa perusasiansa kuntoon. Kyselyitä on jo tullut.

”Heillä voi olla tarve olla luostarin hengellisessä ilmapiirissä, osallistua palveluksiin ja käsitellä asioita. Voi olla myös keskustelun tarvetta, mutta monille on hoitavaa jo rukous sekä hiljaisessa ja hengellisessä ilmapiirissä oleminen”, isä Mikael sanoo.

”Monet ovat voineet kokea traagisia tapahtumia. Kirkolla on hengellisiä tapoja käsitellä sitä. Esimerkiksi sotatoimissa kuolleille läheisille voidaan toimittaa muistopalvelus seurakunnissa tai täällä luostarissa. Se on usein hyvin hoitava toimitus ihmisille ihan tavallisissakin kuoleman­tapauksissa. Sitä kautta voi käsitellä menetyksen suruaan.”

Arkkimandriitta Mikael Valamon kirkossa aamujumalanpalveluksessa, joka alkaa aamuisin kello kuudelta.

Ortodoksinen maailma on seurannut järkyttyneenä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan mutta myös Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, Moskovan patriarkan Kirillin suhtautumista siihen. Kirill on asettunut näkyvästi puolustamaan maansa sotapolitiikkaa ja sodan oikeutusta.

Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen kirkko, joka toimii Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa. Suomen ortodoksisen kirkon piispat ovat tuominneet Venäjän hyökkäyksen. Arkkipiispa Leo on vedonnut patriarkka Kirilliin: ”Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus!”

Myös isä Mikael kertoo seuranneensa huolestuneena Moskovan patriarkan ulostuloja, mutta hän kommentoi asiaa varovaisesti.

”Piispojen ojentaminen kuuluu toisille piispoille. Se ei ole minun tehtäväni. Mutta paljon huolestuttavaa kehitystä on ollut näkyvissä. Näyttää vähän siltä, että Venäjällä kirkko on valtion jonkinlaisessa ohjauksessa ja kontrollissa samantyyppisesti kuin neuvostoaikana.”

Isä Mikaelin mukaan luostarin ei pidä puuttua poliittisiin asioihin. Luostarin on oltava paikka, johon kaikki ihmiset voivat tulla ja heidät kohdataan heidän omista lähtökohdistaan, hän sanoo.

”Ihmisillä on erilaisia poliittisia näkemyksiä, mutta me pyrimme keskittymään heidän hengellisen elämänsä kehitykseen ja siten ohjaamaan heitä oikeaan suuntaan. Jos näkemyksissä on jotain väärää ja vahingollista, niin se, että ihmiset lähestyvät Jumalaa, voi parantaa myös vääristä ja vahingollisista ajatuksista.”

Valamon luostarilla on ollut epävirallista yhteydenpitoa Venäjälle: on tehty esimerkiksi luostarivierailuja puolin ja toisin.

Korona-aika lopetti rajan yli matkustelun, mutta yhteydenpito on jatkunut. Isä Mikaelin mukaan sota ja sen seuraukset eivät näy yhteydenpidossa, sillä viestittelyssä käsitellään toisentyyppisiä asioita ja ehkä vältelläänkin tulenarkojen aiheiden käsittelyä.

”Mutta kyllä se näkyy sillä tavoin, että kaikki eivät välttämättä ole ihan samoilla linjoilla patriarkka Kirillin kanssa. Sitä on vaikea tuoda siellä näkyvästi esiin, mutta on monia, jotka ajattelevat eri tavalla kuin heidän patriarkkansa.”

Valamon uusi johtaja kiinnostui luostaritoiminnasta ensimmäisen kerran jo lapsena, kun hän vieraili Valamossa kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa.

Valamon luostarin pääkirkko aamuvarhaisella huhtikuun alussa 2022.

”Se tuntui jollakin tavalla poikkeukselliselta paikalta. Jo silloin tulivat ensimmäiset ajatukset siitä, että ehkä minäkin voisin joskus olla luostarissa jossain.”

Hän opiskeli yliopistossa kauppatieteitä ja venäjää. Valmistuttuaan hän työskenteli vuosia pankin osakeanalyytikkona Helsingissä.

”Jossain vaiheessa alkoi syntyä ajatuksia siitä, että haluaisin käyttää elämäni johonkin tärkeään ja mielekkääseen. Ihmisellä on elämässään vain rajattu määrä vuosia ja päiviä. Haluaisin käyttää sen ajan sellaiseen, mikä tuntuu riittävän tärkeältä.”

Isä Mikael opiskeli pankkityönsä ohella ortodoksista teologiaa. Luostariajatukset nousivat mieleen yhä voimakkaammin. Lopulta hän jätti työnsä osakeanalyytikkona ja muutti Helsingin piispan metropoliitta Ambrosiuksen ehdotuksesta ortodoksien ylläpitämään kulttuurikeskus Sofiaan.

Noin vuoden kuluttua siitä isä Mikael vihittiin 35-vuotiaana papiksi ja munkiksi. Hän muutti Valamon luostariin.

Hyppy finanssialalta luostarielämään oli suuri muutos. Valinta tarkoitti myös luopumista monista asioista, sillä munkit sitoutuvat elämään luostarissa naimattomina, ilman omaisuutta ja luostarille kuuliaisina.

Isä Mikael Valamossa Keisarin kabinetin pöydän ääressä.

”Minusta tuntui siltä, että tämä oli muutos oikeaan suuntaan. Myös pankkimaailman ihmisiä tuli sanomaan, että he arvostavat, kun joku uskaltaa tehdä suuria muutoksia elämässään”, isä Mikael sanoo.

”Sitoutuminen munkin elämään ei tuntunut enää siinä vaiheessa vaikealta, koska ajatukseen oli vuosien varrella kypsynyt. Siihen oli valmis.”

Valamon veljestöön kuuluu tällä hetkellä neljätoista munkkia tai munkkinoviisia. Heistä nuorin on 19-vuotias ja vanhin yli 80-vuotias.

Isä Mikaelin mukaan ihmisten kiinnostus luostarielämää kohtaan lisääntyi selvästi korona-aikana, jolloin ihmisten tavallinen elämä pysähtyi. Luostariin on tullut nyt aiempaa enemmän yhteydenottoja ihmisiltä, etenkin nuorilta, jotka pohtivat luostari­elämää omalle kohdalleen.

”Yritän opettaa ihmisiä siihen, ettei aina tarvitse olla tavoitettavissa.”

Isä Mikael kokee selkeän elämänvalinnan helpottavana.

”Tuntuu, että nykyään monilla ihmisillä on pelko sitoutumisesta johonkin. Mielellään halutaan pitää kaikki ovet auki. Se luo ehkä levottomuutta”, hän sanoo.

”Itse ajattelin niin, että ihminen on onnellisempi, rauhallisempi ja tyynempi, kun hän on jossakin laatikossa, kategoriassa, ja sitoutunut tietynlaiseen elämänmuotoon. Voi keskittyä ajattelemaan elämäänsä siitä lähtökohdasta eikä tarvitse jatkuvasti miettiä niitä kaikkia mahdollisuuksia.”

Isä Mikael ei ole kuitenkaan täysin hylännyt modernin maailman mahdollisuuksia. Valamon johtaja käyttää yhä sosiaalista mediaa ja lukee uutisia netistä, mutta rajoitetusti.

”En ole kokenut tarpeelliseksi tehdä täydellistä erottautumista netistä tai sosiaalisesta mediasta. Niissä on myös hyviä puolia. En kuitenkaan jatkuvasti seuraa netistä kaikkia uutisia tai sosiaalisen median tapahtumia. En vastaa viesteihin milloin tahansa enkä yleensä heti. Yritän opettaa ihmisiä siihen, ettei aina tarvitse olla tavoitettavissa.”

Entisestä työympäristöstään finanssi­maailmasta isä Mikael haluaa kuitenkin pysyä etäällä.

”Pörssikursseja en ole tietoisesti seurannut lähes lainkaan. Joskus ihmiset kyselevät sijoitusvinkkejä. Sanonkin heille, että niiden mukaan ei kannata sijoittaa, koska ne ovat jostain 10–15 vuoden takaa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat