Syytteistä vapautettu kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) kehotti keskiviikkona kaikkia yhä siteeraamaan Raamattua. Niin hän kertoi itsekin aikovansa tehdä.
Kehotus sisältää miinan. Raamatun, kuten myös muiden uskontojen pyhien kirjojen, sokea siteeraaminen voi tuoda tuomion. Tämän myös käräjäoikeus totesi hylätessään keskiviikkona syytteet Räsäsen homoja koskevista puheista ja kirjoituksista.
Uskonnonvapaus ei oikeuta jokaista tekoa, jonka vaikuttimena on uskonto, usko tai vakaumus, oikeus painotti.
Monet pyhät tekstit sisältävät suoria kehotuksia erilaisiin rikoksiin, muiden ihmisten tappamisesta lähtien. Oikeussalissa murhaa ei kuitenkaan saa selitettyä rankaisemattomaksi vetoamalla omaan uskontoonsa.
Varmuudella ei myöskään selviä rangaistuksetta, jos kehottaa jotakuta toista tappamaan muita ihmisiä. Tällaisia kehotuksia uskottomien tappamisesta on vaikkapa Raamatussa ja Koraanissa.
Raamatussa Herra kehottaa esimerkiksi tappamaan Jerusalemin syntiset säälittä, ketään säästämättä.
”Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten, mutta älkää kajotko kehenkään, jolla on merkki.”
Tappamisen estävä merkki oli jokaisella, joka huokasi ja valitti kaupungissa tehtävien iljettävyyksiensä tähden (Hes. 9:4-5).
Myös Koraani kehottaa taistelemaan uskottomia vastaan.
”Surmatkaa heidät, missä heitä kohtaattekin, ja ajakaa heidät pois sieltä, mistä he ajoivat teidät pois, sillä epäjumalanpalvelus on pahempi synti kuin tappaminen.” (2:191)
Missä menee raja uskonnollisten tekstien siteeraamisessa?
Käräjäoikeus totesi, että Räsäsen puheet ja kirjoitukset olivat olleet homoseksuaaleja ja osin jopa yhdenvertaisuutta loukkaavia.
Silti kyse ei ollut laissa kielletystä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska Räsänen halusi puolustaa uskonnollisen vakaumuksensa mukaista perhe- ja avioliittokäsitystä. Tässä kontekstissa ja tarkoituksessa hänen lausumansa ja kirjoituksensa eivät rikkoneet lakia, käräjäoikeus selvensi.
Oikeuttaako uskollinen kehys siis puhetta, joka ei muutoin olisi sallittua?
Jos uskonnollista henkaria ei olisi ollut, olisiko kyse ollut rangaistavasta rikoksesta?
Näihin kysymyksiin tuomio ei anna suoraa vastausta. Rajan selventämiseksi olisi hyvä saada asiasta ylempien oikeusasteiden kannanotto.
