Edes aiheeseen erikoistunut apulais­professori ei olisi pystynyt vastaamaan biologian ylioppilas­­kokeen metsä­palo­kysymykseen – Myös biologian ja maantieteen opettajien liitto pitää tehtävää ongelmallisena

Biologian tämän kevään ylioppilaskokeen yhdessä kysymyksessä on useita virheitä ja harhakäsityksiä. Tutkija kuvaa kysymyksen­asettelua epä­onnistuneeksi.

Ylioppilaskokeen tehtävän kaavio esittää metsän sukkessiota metsäpalon jälkeen. Mallivastauksen mukaan käyrä 1 kuvaa hiilensidontaa, käyrä 2 biomassaa, käyrä 3 hajoavan aineksen määrää ja käyrä 4 lajimäärää.

31.3. 13:30 | Päivitetty 31.3. 20:02

Tämän kevään ylioppilaskirjoitusten biologian kokeen kysymys numero yhdeksän on virheellinen. Kysymys käsittelee metsäpalon jälkeisiä metsän vaiheita eli sukkessiota.

”Siinä on virheitä. Koko kysymyksen asettelu on epäonnistunut”, metsien häiriöekologian apulaisprofessori Tuomas Aakala Itä-Suomen yliopistosta sanoo.

Aakala on urallaan ja tutkimuksissaan syventynyt erityisesti metsäpaloihin ja niiden vaikutuksiin metsässä.

Myös biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry pitää kokeen tehtävää ongelmallisena. Sen mukaan tehtävässä oleva kuvaaja on tulkinnanvarainen.

Liitto kertoo asiasta Twitterissä.

”Pidämme tärkeänä, että yo-kokeen tehtävät on huolella muotoiltu, koska kokeiden tulokset vaikuttavat korkeakoulujen opiskelijavalintaan”, liitto sanoo kannanotossaan Twitterissä.

”Kysymyksissä on ollut aikaisemminkin haasteita. BMOL antaa vuosittain kokeista palautetta kysymykset laativalle Ylioppilastutkintolautakunnalle (YTL). Kokeiden jälkeen BMOL kokoaa opettajilta kommentteja ja lähettää ne tiedoksi YTL:lle.”

Ylioppilaskokeen metsäpalokysymyksessä on annettu materiaaliksi käyriä sisältävä kuva, jonka tarkoitus on esittää metsän tilaa paloa seuraavina vuosina.

Kevään kirjoitusten biologian kysymykset pääset näkemään täältä.

Mallivastaukset kysymyksiin näet täältä.

Metsäpalokysymyksessä biomassaa eli elollista ainesta kuvaava käyrä (numero kaksi) on palon jälkeen nollassa.

”Tutkimuksista tiedämme, että Fennoskandiassa suurin osa metsäpaloista on kuivien kankaiden pintakuloja, joissa männyt selviävät hengissä. Isot, tuhoisat palot ovat harvinaisia. Koko kysymyksen­asetteluun on leivottu sisään ummehtunut käsitys, että suurin osa puustosta kuolee palossa”, Aakala sanoo ja jatkaa:

"Mutta vaikka kyseessä olisikin raju latvapalo, silloinkaan biomassa ei katoa, vaan alueelle jää kuollutta puustoa. Se, että edeltävien puu­sukupolvien puusto häviäisi ihmeellisesti jonnekin saman tien, ei pidä paikkaansa.”

Käyrä numero kaksi on siis väärin.

Jos ajatellaan, että kyseessä todella olisi harvinainen tilanne, jossa tuli pintakulon sijaan polttaa myös puut kuoliaaksi, siinä tapauksessa käyrä numero kolme eli hajoavan aineksen määrä on väärin.

Tällöinhän alueelle jäisi paljon kuollutta, hajoamaan alkavaa puuta. Kuitenkin ylioppilaskokeen kysymyksessä myös hajoavan aineksen määrä mataa palon jälkeen nollatasolla.

"Tällaiset seuraukset ovat harhakäsityksiä”, Aakala sanoo.

Myös käyrä numero yksi eli nettohiilensidonnan kuvaaja on pielessä. Hiilensidonta näyttäisi painuvan nollaan 150-vuotiaassa metsässä, vaikka todellisuudessa näin ei tapahdu.

”Mittauksista ja tutkimuksista tiedetään, että vanhakin metsä jatkaa hiilensidontaa. Taso vaihtelee, mutta nollaan se ei mene”, Aakala sanoo.

Jäljellä on enää viimeinen käyrä, metsälajiston määrää kuvaava käyrä nro 4. Siinäkin Aakala näkee outouksia.

Ensinnäkin lajimäärä nollautuisi palossa. Toisekseen se olisi jostain syystä suurimmillaan noin 50-vuotiaassa metsässä, ja metsän ikääntyessä lajimäärä lähtisi laskuun.

”En ole tämän asiantuntija, mutta mahtaakohan kukaan muukaan tietää lajimäärää tällä tarkkuudella. Ei tämäkään voi olla oikein. Ainoa mitä keksin olisi se, jos käyrä yrittäisi esittää puulajien määrää. Silloin voisi ajatella, että 50 vuoden kohdalla olisivat mukana kaikki lehtipuut, kuten koivu, leppä ja haapa, sekä lisäksi havupuut. Mutta aika ohut kuva se olisi metsästä.”

Entä jos Aakala, yksi metsäpalojen ja muiden häiriöiden sekä sukkession parhaita osaajia Suomessa, olisi saanut tämän kysymyksen eteensä. Olisiko hän osannut yhdistää oikeat termit kuvan käyriin?

”En. En olisi osannut”, Aakala sanoo empimättä.

Aakala uskoo, että olisi voinut saada jollakin tapaa yhdisteltyä termit ja käyrät toisiinsa, jos hän olisi keksinyt alkaa haarukoida, millaisia vanhentuneet käsitykset metsistä ovat tai mitkä ovat tyypillisiä virheitä liittyen metsäpalon jälkeiseen sukkessioon.

Entä lukiolaiset? Voiko virheitä sisältävään kysymykseen ylipäätään vastata oikein?

”Koko kuvio on hyvin epäselvä. Kirjoitusten yhteydessä oikein vastaaminen riippuu tietysti myös lukion oppikirjoista, että jos asia on siellä näin esitetty. Se suosisi heitä, jotka opettelevat ulkoa. Heille, joilla on omaa harrastuneisuutta tai ajantasaista tietoa, tämä on erityisen hankala kysymys”, Aakala sanoo.

Metsäekologi ja luonnonsuojelubiologi Panu Halme Jyväskylän yliopistosta oli viestipalvelu Twitterissä sitä mieltä, että kysymys on niin isosti pielessä, että tehtävä pitäisi mitätöidä.

Ylioppilastutkintolautakunnan kanslian pääsihteeri Tiina Tähkä ei vielä osaa sanoa, onko kysymyksenasettelu lautakunnan näkemyksen mukaan väärin vai ei. Palaute on kuitenkin välitetty biologian jaokselle.

Jos tehtävänannossa on virhe, biologian jaos sopii sensorikokouksessaan arvostelulinjaukset, joissa kysymyksenasettelun virheet on huomioitu.

Tähkä muistuttaa, että kokelailla on joka tapauksessa mahdollisuus vastata aina myös vaihtoehtoisista näkökulmista ja oman osaamisensa perusteella ja siitä saa pisteitä.

”Aina kun kokelaat vastaavat, paljastuukin erilaisia vastaustyyppejä kuin on ennakoitu. Katsomme aina myös tosiasiallisia vastauksia ja lopulliset arvosteluperusteet linjataan sen mukaan.”

Virheellinen kysymys ei siis Tähkän mukaan haittaa, sillä se voidaan huomioida arvostelussa.

Hänen mukaansa tehtävien mitätöimiseen ei tässä tapauksessa lähdetä.

”Se on aina äärimmäisen vaikeaa, ja tämä ei ole sen suuruusluokan tehtävä. Kyseessä on valinnainen tehtävä ja kokelaat valitsevat oman osaamisen perusteella lähtevätkö siihen edes vastaamaan. Olisi kova päätös lähteä mitätöimään kysymykseen vastanneiden oppilaiden työtä”, Tähkä sanoo.

Tähkän mukaan kyseinen kysymys perustuu lukion oppikirjoihin. ”Yksinkertaistettu kuvaus sukkessiosta on lähes kaikissa oppikirjoissa”, Tähkä sanoo.

”Monimutkaiset asiat vaativat usein yksinkertaistamista, jotta lukiolaiselta vaadittava oppimisen taso on mahdollista saavuttaa”, Tähkä toteaa.

Jos hähmäinen kysymys vastaa oppikirjojen sisältöä, se tarkoittaa, että myös oppikirjojen sisältö olisi väärin. Se harmittaa apulaisprofessori Aakalaa.

”Tällaista on hyvin voitu opettaa 25 vuotta sitten oppikirjoissa, mutta olisin toivonut, että tällaiset olisi jo korjattu. Kysymyksestä tuli heti mieleen, että vanhentuneet tiedot tässä elää.”

Aakala kertoo, että oikeaa tietoa metsäpalojen vaikutuksesta on yritetty levittää esimerkiksi alan seminaareissa.

”Mutta mitä se auttaa, jos kokonaiselle ikäluokalle opetetaan tällaista? Eihän me päästä näistä vääristä tiedoista ikinä.”

Aakalan mielestä oikea tietoa on erityisen tärkeää siksi, että usein metsäpaloja käytetään verrokkina avohakkuille ja väitetään, että avohakkuu vaikuttaa kuten metsäpalo.

”Tätä myyttiä kysymyksen­asettelussa taas toistetaan”, Aakala toteaa.

Lue lisää: HS tarkasti faktat: Metsä­palot ja hakkuut luovat samanlaisen tilanteen, sanoi ministeri Leppä – väite ei pidä paikkaansa

Aakala muistuttaa, että jos metsien luontaista kehitystä ei ymmärretä, on heikot eväät ymmärtää, miten talousmetsien monimuotoisuuden tilaa voi parantaa.

”Metsien luontaisen kehityksen ymmärtäminen on tässä ihan keskeistä.”

Ylioppilastutkintolautakunnan Tiina Tähkä uskoo, että jos aiheesta syntyy laajempaa keskustelua, myös oppikirjojen tekijät ottavat palautteen huomioon.

”Lukion oppikirjat ovat oman aikansa tuotteita ja tarjoavat tietoja yksinkertaistetussa muodossa. Mutta oppimateriaalit myös elävät ajassa ja kehittyvät”, Tähkä sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat