Syyttäjät haluavat Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion korkeimman oikeuden eteen kertomaan, mitä hän tarkalleen ottaen tiesi etukäteen ruotsinturkkilaiseen Volkan Ünsaliin kohdistuneesta murhahankkeesta.
Alamaailman kaverinsa pettänyt Ünsal murhattiin Helsingin Vuosaaressa lokakuussa 2003. Teosta tuomittiin tuoreeltaan neljä miestä elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Nyt on selvitelty muutaman vuoden ajan, mitä Aarnio tiesi asiasta ja olisiko hänen pitänyt pyrkiä estämään murha.
Sekä Helsingin käräjäoikeus että Helsingin hovioikeus päätyivät siihen, että Aarnio tiesi murhahankkeesta kuukausia etukäteen. Hänen tietonsa tulivat silloiselta jengipomolta Keijo Vilhuselta.
Käräjäoikeudessa Aarnio sai elinkautisen tuomion murhasta, mutta hovioikeus kumosi sen. Hovioikeuden mukaan Aarniolla ei ollut erityistä oikeudellista velvollisuutta estää murhaa, vaikka tiesikin siitä.
Nyt syyttäjät hakevat valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Valtionsyyttäjä Mikko Männikön allekirjoittamassa hakemuksessa syyttäjät ilmoittavat hyväksyvänsä hovioikeuden johtopäätökset näytöstä, vaikka ne ovat osin syyttäjien näkemyksen vastaisia. Syynä rajaukseen lienee se, että korkeimpaan oikeuteen on hyvin vaikea saada valituslupaa, jos kyse on näytön arvioinnista.
Aarnion pitäisi syyttäjien mielestä kuitenkin selvittää korkeimman oikeuden edessä omin sanoin, mikä hän tarkalleen ottaen tiesi murhahankkeesta.
Syyttäjät viittaavat korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen, jonka mukaan joissain tilanteissa syytetyn edellytetään selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Hovioikeus ei Aarniolta tällaista selvitystä edellyttänyt.
Syyttäjät kiinnittävät huomiota siihen, että Aarnion sanojen ja hänen puolustuksensa välillä on ristiriita.
”Aarnion puolustus on väittänyt, ettei Aarniolla ollut yksityiskohtaista etukäteistietoa murhasta. Aarnio on itse kertonut, ettei hänellä ollut mitään etukäteistietoa. Ero on hyvä havaita.”
Syyttäjien mielestä erityisesti virkamiehen voidaan edellyttää selvittävän toimintansa perusteita. Hänen ei ole pakko tehdä näin, mutta silloin puolustuksen väitteitä ei tule käsitellä tosiasioina, vaan yleisluonteisina väitteinä, joiden yhteys itse asiaan jää selvittämättömäksi.
Syyttäjien mielestä Aarnion vaikenemiseen on täytynyt olla jokin syy.
”Aarnio etukäteistietoisuus huomioiden hänen täydellinen laiminlyöntinsä edes yrittää millään tavoin estää murha vaikuttaa hyvin tarkoitukselliselta.”
Syyttäjät kyseenalaistavat hovioikeuden johtopäätöksen, ettei Aarnion tarvinnut tehdä tiedoillaan mitään muun muassa sen takia, että uhri oli ottanut tietoisen riskin matkustaessaan Suomeen, vaikka Ruotsin poliisi oli häntä varoittanut.
Ünsalilla ei ollut murhahankkeesta edes olennaisesti samoja tietoja kuin Aarniolla, syyttäjät painottavat.
Aarnio tiesi, ketkä olivat mukana murhakoplassa. Jos Ünsalilla olisi ollut sama tieto, hän ei ehkä olisi kohtalokkaana iltana lähtenyt murhajuonittelijoiden kanssa samaan asuntoon.
Aarnion vastuu ei syyttäjien mielestä poistu sillä, että tämä ei tiennyt yksityiskohtaisesti, missä, milloin ja miten murha tehdään, etenkään kun edes murhaajilla ei tätä tietoa ollut. Tapahtumat murhailtana etenivät rikollisten mukaan lopulta melko kaoottisesti ja sattumanvaraisesti.
Syyttäjät vaativat Aarniolle ensisijaisesti elinkautista vankeutta murhasta. Toissijaisesti hänelle vaaditaan määräaikaista rangaistusta taposta tai avunannosta murhaan tai tappoon.
Korkein oikeus ratkaisee seuraavaksi, ottaako se jutun käsittelyynsä. Ennen päätöstä se voi pyytää vastausta Aarniolta.