Valtava esiintymä "kriittistä raaka-ainetta" on saanut valtionyhtiön laskimet kuumiksi Itä-Lapissa – sijoitusjohtaja vertaa tilannetta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan

Savukosken Sokliin suunnitteilla oleva fosforikaivos mahdollisine arvo­metalleineen saa lisäpontta Ukrainan sodasta. Hanke kuitenkin palasi lähtöruutuun KHO:n kumottua ympäristö- ja vesitalousluvan.

Soklin alustava kannattavuussuunnitelma valmistuu loppuvuodesta. Esiintymän fosfaattivarannot ovat yhtiön mukaan maailmanlaajuisestikin mittavat. Kuvassa vanha koerikastamo kesällä 2021.

7.4. 2:00 | Päivitetty 7.4. 8:30

Nyt olisi aika unohtaa Soklin kaivoshanke, sanoo Kemi-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakka. Paikalliset istuivat viime viikolla pohtimaan tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöstä, joka heidän mukaansa osoittaa, että sosiaalista toimilupaa hankkeelle ei ole.

”Suurimpia huolenaiheita ympäristön lisäksi ovat paikallisten ihmisten ja elinkeinojen roikottaminen taas vuosien ajan löysässä hirressä, joten nyt olisi aika haudata tämä hanke lopullisesti.”

Savukosken Soklin esiintymää on tutkittu 1960-luvun lopulta asti, mutta vuonna 2018 myönnetyt ympäristö- ja vesitalousluvat palautuivat maaliskuun lopulla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä aluehallintovirastolle.

Kavakka ei pidä enää tarpeellisina Suomen Malmijalostuksen suunnittelemia jatkoselvityksiä, koska niiden pohjana käytettäisiin samoja vanhoja selvityksiä ja arviointeja. Hänestä on vastuutonta, jos yhtiö jatkaa asian selvittämistä.

”Kaivospiiritoimitus tulisi nyt ehdottomasti keskeyttää, koska se pohjautuu täysin niihin suunnitelmiin, jotka KHO on tyrmännyt.”

Vihreällä siirtymällä ei voi perustella luonnon tuhoamista, joten Kemi-Sompion paliskunta on mukana ympäristöministeriölle alkuviikosta lähteneessä Soklin suojelualue-esityksessä, jonka mukaan myös kaivosalue halutaan liittää osaksi Urho Kekkosen kansallispuistoa.

Kemi-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakan mukaan teolliselle kaivostoiminnalle ei Savukoskella ole sosiaalista lupaa.

Samaan aikaan kaivosoikeudet norjalaisilta vuonna 2020 ostanut valtionyhtiö Suomen Malmijalostus jatkaa kiivaasti töitä kannattavuussuunnitelman laatimiseksi.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan lannoiteriippuvuutta Venäjältä halutaan vähentää ja lannoitteiden hinnat ovat kallistuneet merkittävästi. Muun muassa tämä tekee kaivamisesta yhä houkuttelevampaa.

Soklin alustava kannattavuussuunnitelma valmistuu loppuvuodesta. Esiintymän fosfaattivarannot ovat yhtiön mukaan maailmanlaajuisestikin mittavat, mutta hanke etenee omista lähtökohdista, sillä edellisen toimijan, norjalaisen Yaran, polku on nyt kuljettu loppuun.

”Geopoliittinen ympäristö on muuttunut ja EU on tuonut esille Kiina-riippuvuuden, joten myös harvinaisten maametalliesiintymien merkitys on noussut”, toteaa sijoitusjohtaja Timo Kärkkäinen.

Suunnitelmassa selvitetään maametalleihin kuuluvien neodyymin ja praseodyymin esiintyvyyttä, sillä niitä käytetään tuulivoimaloiden ja sähköautojen moottoreissa tarvittavien kestomagneettien valmistuksessa.

”Olennaista on ymmärtää, että niitä ei tuoteta täällä missään vaan tuodaan Kiinasta. Tämä on ollut asiana jo ennen Ukrainan kriisiä, mutta nyt ratkaisuja täytyy löytää nopeammin”, summaa Soklin projektipäällikkö Pasi Heino.

Kevään 2022 tilannetta raaka-ainemarkkinoilla voisi Kärkkäisen mukaan verrata toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin Suomessa päädyttiin vahvistamaan omavaraisuutta rakentamalla Nesteen öljynjalostamot.

”Suomi on saari, olemme Euroopan reuna-aluetta ja Eurooppa alkaa jäämään Kiinasta jälkeen, joten meidän on pidettävä vauhtia.”

Heinon mukaan yhtiö hyödyntää selvityksissään 55 vuoden aikana hankittua aineistoa.

”Sekin on osa vastuullisuutta, jonka jälkeen katsomme, mitä uusia tutkimuksia tarvitaan. Jos meillä tämän vuoden jälkeen tutkimukset jatkuvat, niin tiedämme, mitkä tavat tutkia tätä esiintymää ovat toimivimmat.”

Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa niin ikään omavaraisuutta.

”Euroopan unioni on tunnistanut fosfaattikiven kriittiseksi raaka-aineeksi eli olemme erityisessä asemassa, sillä meillä esiintymiä on”, toteaa työ- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen.

Omavaraisuuteen liittyy myös jalostus, ja keinolannoitteissa Suomi on tuonnin varassa pois lukien fosfaatti. Typpi valmistetaan venäläisestä ammoniakista ja kaliumia tuodaan muun muassa Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä.

”Erityisesti kriittiseksi tunnistettujen raaka-aineiden osalta eurooppalaisen tuotannon lisääminen on kannatettavaa. Tavoitteena on lisätä eurooppalaista tuotantoa samalla kuin toimitusketjuja monipuolistetaan”, kertoo Aaltonen.

Kriisin heijastukset Euroopan energiahuoltoon ja nopeampi pyrkimys eroon fossiilisista energialähteistä lisäävät hänen mukaansa entisestään uusiutuvan energian tuottamiseen ja varastointiin tarvittavien raaka-aineiden tarvetta.

”Mahdollinen (Soklin) hyödyntäminen edellyttää taloudellisen kannattavuuden lisäksi monia lupia, joten aika näyttää, miten hanke etenee”, Aaltonen kertoo.

Savukosken valtuuston puheenjohtaja ja vaelluskalojen puolestapuhuja Kari Kilpimaa valmistaa kuivalihaa. Hän epäilee, että kaikki kaivoksen hyöty kulkee periferiasta ”kuin valokaapelia” pitkin pääkaupunkiin. ”Jos täällä ei olla hereillä niin valtio tekee temppuja.”

Savukoskelainen Lohijokitiimi ry:n varapuheenjohtaja Kari Kilpimaa, pitää korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua hyvänä.

”Päätöksessä oli loistavaa se, että tämän kaiken yllä leijuu vesipuitedirektiivi ja Weser-tuomio. Veden laatua ei saa edes Suomen valtion hankkeilla pilata”, Kilpimaa päättelee.

Weser-tuomio on EU-tuomioistuimen vuonna 2015 antama tuomio, jossa linjattiin, että pintaveden ekologista tilaa heikentävälle hankkeelle ei voida myöntää lupaa ilman direktiivin mukaista poikkeusta.

Suomessa Weser-tuomiota sovellettiin vuonna 2019, kun KHO epäsi Kuopioon suunnitellulta sellutehtaalta ympäristöluvan. KHO perusteli Finnpulpin tehdasta koskevaa päätöstään esimerkiksi Kallaveden ekologisella tilalla. Keskeinen peruste oli tehtaan jätevesien aiheuttama ympäristökuormitus, jonka seurauksena vesistön tila voisi heikentyä.

Paikalliset osakas- ja kalastuskunnat ovat Kilpimaan mukaan helpottuneita, sillä Soklin ongelma on vaarallinen sijainti. ”Esiintymä on kahden luonnontilaisen joen päällä, ja jos vähänkin penkaistaan niin järvitaimenen kutualueet Nuorttilla pilaantuvat.”

Kilpimaa muistuttaa myös kaivoslain keskeneräisyydestä, sillä pian 55 vuotta täyttävä Sokli voisi tuoda työpaikkoja, mutta Savukosken valtuuston puheenjohtajana hän epäilee hankkeen alueellisia hyötyjä.

”Odotan sitä, että omistajat rakentaisivat infran, ettei köyhän kunnan tarvitsisi ryhtyä ottamaan lainaa esimerkiksi asuntojen rakentamiseen. Epävarmaa olisi, että tulisiko asukkaita, sillä nykyään on pendelöintiä ja alihankintaa.”

Kaivannaisverojen tuotto pitäisi ohjata haitan kärsijöille, mutta niin tuskin käy, sillä Savukoskella on jouduttu usein pettymään valtion toimintaan.

”Eihän tämä tarkoita, ettemme halua Soklia käyttöön vaan meillä on aikaa odottaa, että kaivamaan voidaan ryhtyä ilman ympäristöriskejä. Jälkipolvet eivät antaisin meille anteeksi sitä, että pilaisimme kaksi luonnontilasta jokea.”

Soklin luvista KHO:een valittaneiden kemijärveläisten Heli ja Erkki Saarisen mielestä Soklin kaivoshanke ei ole enää 2020-luvulla ajankohtainen.

”Yhteiskunnassamme korostetaan luonnonsuojelua ja monimuotoisuutta niin alkaa kuulostamaan järjettömältä tehdä noin suurta luontoa tuhoavaa hanketta. Olin päätöksen luettuani euforian vallassa, sillä nyt tämä tulee ensi kertaa kokonaan uudestaan ajateltavaksi”, savukoskelaislähtöinen Heli Saarinen tiivistää.

Soklin esiintymää tutkittiin ahkerasti 1970–80-luvuilla, jolloin hänen mukaansa kuntalaiset vielä odottivat kaivoksen avautumisen tuovan työpaikkoja ja toimeentuloa.

”Kotipaikkani sijaitsee Kemijoen latvoilla noin kolmen kilometrin päässä kirkonkylältä Martille. Olimme pettyneitä, kun Siilinjärvi sai kaivoksen, mutta ehtivät ne Tulppioon lentokentän rakentaa ja hienoilla autoilla sinne herrat kulkivat. Paikkakuntalaisilla oli paljon alkeellisempaa”, hän muistelee.

Erityinen huolenaihe heille ovat Soklin ahot, pienet tihkulähteet ja pohjaton Loitsana-lampi. ”Pohjavesitutkimukset alueella ovat mielestämme ylimalkaisia”, toteaa Erkki Saarinen.

”Ei tässä voi rentoutua vaan oltava varppeillaan, sillä tämähän on edelleen prosessissa koko homma.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat