Poliisi salasi julkiset perustiedot virkamiehistään ja kävi 2,5 vuotta oikeustaistelua vain hävitäkseen kiistan – sitkeä salaamisvimma koettelee jo oikeusvaltion rajoja

Lait säätää eduskunta, ja virkamiesten on noudattava lakia. Virkamiesten omapäiset laintulkinnat vaarantavat vallan kolmijaon, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth.

6.4. 12:28

Korkein hallinto-oikeus on pannut pisteen kaksi ja puoli vuotta jatkuneelle erikoiselle julkisuuskiistalle. Se hylkäsi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen valituslupahakemuksen nimikirjanotteita koskeneessa riidassa.

Poikkeukselliseksi jutun teki se, että poliisi salasi asiakirjoja vastoin lain nimenomaista säännöstä – ja myös hallinto-oikeuden lainvoimaisen päätöksen jälkeen. Nyt poliisi siis hävisi hallintotuomioistuimissa jo toisen kierroksen.

Kiista alkoi elokuussa 2019, kun Ilta-Sanomien rikostoimittaja Rami Mäkinen pyysi Itä-Uudenmaan poliisista kahden poliisin nimikirjanotetta. Pyyntö liittyi Porvoossa tapahtuneeseen poliisiampumiseen.

Nimikirjanote sisältää perustiedot virkamiehen koulutuksesta ja työhistoriasta. Nimikirjalain mukaan nimikirja on julkinen, mutta esimerkiksi rangaistusta ja henkilökohtaista palkkausta koskevat tiedot voidaan jättää merkitsemättä. Julkisuuslain perusteella otteesta voidaan salata myös muita tietoja.

Poliisilaitos ei halunnut antaa poliisien nimikirjanotteita lainkaan. Salaaminen perustui poliisimiesten omaan toiveeseen.

Mäkinen vei asian Helsingin hallinto-oikeuteen. Vuoden pohdinnan jälkeen, marraskuussa 2020, hallinto-oikeus päätti asian Mäkisen eduksi.

Hallinto-oikeus totesi, että nimikirjanotteet ovat julkisuuslain perusteella lähtökohtaisesti julkisia eikä henkilöillä ole kategorista oikeutta kieltää tiedon antamista niistä.

Asia palautui poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta teki omat johtopäätöksensä hallinto-oikeuden päätöksestä noin viikossa. Se antoi nimikirjanotteet. Niistä oli kuitenkin salattu kaikki asiasisältö poliisien toista etunimeä ja virka-asemaa lukuun ottamatta.

Kiista alkoi elokuussa 2019, kun Ilta-Sanomien rikostoimittaja Rami Mäkinen pyysi Itä-Uudenmaan poliisista kahden poliisin nimikirjanotetta.

Alkoi uusi kierros hallinto-oikeudessa.

Noin vuoden päästä saatiin ratkaisu. Poliisilaitos hävisi jälleen.

Nyt hallinto-oikeus otti yksityiskohtaisesti kantaa tietojen julkisuuteen. Otteet olivat julkisia lukuun ottamatta tietoa työnteon keskeytyksestä, koska siitä selvisi terveystietoja.

Poliisilaitos ei luovuttanut. Se haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Nyt siis tuli tyrmäys sieltäkin.

Tapaus olisi helppo kuitata erikoisena yksittäistapauksena. Kiista on kuitenkin kokoaan suurempi.

Virkamiesten toiminta hämärsi oikeusvaltion perusperiaatetta: lait säätää eduskunta, ja virkakunta noudattaa lakeja.

Virkamies ei voi poiketa laista, vaikka hänellä olisi omasta mielestään siihen järkevä syy. Jos näin toimitaan, elämme mielivallassa.

Jo perustuslain alkutahdeissa, toisessa pykälässä, säädetään näin: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

Perustuslaissa säädetään myös virkamiesten henkilökohtaisesta vastuusta. Sen 118. pykälän mukaan ”virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta”.

Tarkemmat säännökset ovat virkarikoksia koskevassa rikoslain luvussa.

Mitä vastuu käytännössä tarkoittaa?

Vastuuta julkisuuslain vastaisesta tiedon pimittämisestä on testattu vain harvoin. Yksi harvinaisista päätöksistä liittyy Kittilä-juttuun.

Lapin käräjäoikeus tuomitsi syyskuussa 2018 sakot virkamiehelle, kun tämä ei ollut antanut toimittajalle julkista asiakirjaa. Oikeuden mukaan ei ollut riittävästi näyttöä siitä, että virkamies oli tehnyt lainvastaisen päätöksen tahallaan. Viitteitä siitäkin tosin oli.

Velvollisuus asiakirjan luovuttamiseen oli käräjäoikeuden mukaan kuitenkin niin selvä, että virkamiehen menettely oli ollut huolimatonta. Siksi hänet tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tuomio on lainvoimainen.

Mikä tahansa virhe ei tietenkään ole rangaistavaa. Laki on joskus tulkinnanvarainen, eikä rikosta ole välttämättä tapahtunut, vaikka tulkinta osoittautui myöhemmin virheelliseksi.

Julkisuuslaki ei kuitenkaan ole kokonaan sumuinen ja hämärä, kuten virkamiehet kiihtyvällä tahdilla näyttävät tulkitsevan. Salaaminen on selkeästi lisääntynyt.

Salaamisinnossa tahtoo unohtua julkisuusperiaatteen merkitys.

Julkisuus on perustuslaissa säädetty oikeus, johon voidaan tehdä rajoituksia vain eduskunnan säätämällä lailla. Julkisuuden tavoitteena on muun muassa antaa mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä sekä muodostaa vapaasti mielipiteensä.

Välillä on syytä testata, mikä on virkamiehen henkilökohtainen vastuu ilmeisen lainvastaisesta päätöksestä.

Nimikirjanotteiden julkisuuteen liittynyt absurdi näytelmä on sellainen hetki.

Ensin tietenkin jännitetään, taipuuko Itä-Uudenmaan poliisilaitos vihdoin. Vieläkö keksitään jokin syy tietojen salaamiseen?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat