Onnen kauppaa

Lapsettomuushoidoilla hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa alle 40-vuotiaita. Moni lasta toivova ehtii ylittää iän ennen hoitoihin pääsemistä.

Julkisessa terveydenhuollossa lapsettomuushoitoihin on 40 vuoden ikäraja.

2.5. 2:00 | Päivitetty 2.5. 7:09

Koronaepidemia, henkilöstövaje ja riittämättömät resurssit ovat kasvattaneet hoitojonoja lapsettomuushoitoihin.

Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) hoitoihin voi joutua jonottamaan jopa puolitoista vuotta.

Koska hoitoihin on yläikäraja 40 vuotta, moni ehtii ylittää iän ennen hoitoihin pääsemistä.

Näin kävi helsinkiläiselle Annikalle ja hänen kumppanilleen. Hän ei puolisonsa yksityisyyden vuoksi halua esiintyä jutussa nimellään.

Annika ehti käymään yhden hoitokierroksen Husissa ennen kuin hän täytti neljäkymmentä vuotta. Nyt hän pohtii kumppaninsa kanssa, jatkaako hoitoja yksityisellä. Päätös ei ole helppo.

Annika ei suinkaan ole ainoa. Helsingin Sanomiin otti tätä juttua tehtäessä yhteyttä useita naisia, joita ei enää 38–39-vuotiaana otettu Husissa hoitojonoon.

Myös lapsettomien yhdistyksen Simpukka ry:n mukaan monilta on pitkien jonojen takia evätty hoitoihin pääsy jo ennen yläikärajan saavuttamista.

”On tyrmäävää saada ensin hoitopäätös ja päästä hoitojonoon ja sitten kuulla, että resurssipulan vuoksi 40 ikävuotta ehtii täyttyä jonossa ja hoidot evätään”, Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio sanoo.

Suomessa lahjasukusoluilla tehtävät hoidot aloitettiin julkisella uudelleen marraskuussa 2019, ja sen ansiosta hoidot tulivat mahdollisiksi myös itsellisille naisille sekä naispareille.

Vaikka hedelmöityshoidoissa on entistä laajempi potilasryhmä, hoitojen resursseja ei Savion mukaan ole lisätty riittävästi.

Lahjasukusoluhoitoja tehdään julkisella puolella yliopistosairaaloissa.

Jonoihin voi vaikuttaa osaltaan myös se, että koronaepidemian vuoksi lapsettomuushoidot keskeytettiin yliopistosairaaloissa väliaikaisesti maaliskuussa 2020.

HS:n haastatteli tuolloin yksin pääsyä hedelmöityshoitoihin odottavaa 39-vuotiasta Mariaa, jolle iän puolesta ehdittäisiin tehdä vain yksi hoitokierros.

Maria pelkäsi pandemian johtavan siihen, että hän jäisi pysyvästi lapsettomaksi.

Lue lisää: Viimeinen kierros

Hoidot aloitettiin pääsääntöisesti uudelleen jo myöhemmin keväällä tai kesällä. Keskeytys näkyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kokonaistilastoissa vain pienenä notkahduksena. Vuonna 2020 hoitoja aloitettiin noin 12 760 eli vain 3,8 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019.

Jonoihin voi kuitenkin vaikuttaa myös luovutetuilla sukusoluilla tehtyjen hoitojen määrän kasvu.

Niiden osuus kaikista hoidoista vuonna 2020 oli 22 prosenttia ja julkisella annetuista hoidoista 11,4 prosenttia, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

”Hoitojen saatavuuteen vaikuttaa myös, minkä verran sukusoluja lahjoitetaan, ja myös luovutusten vastaanottaminen vaatii resursseja”, Savio sanoo.

HS:n haastatteleman Marian hoidot jatkuivat marraskuussa. Hän oli juuri ehtinyt täyttää neljäkymmentä. Hänelle tehtiin koeputkihedelmöityshoitokierros. Se oli hänen viimeinen mahdollisuutensa.

”Oli aivan hiuskarvasta kiinni, että ehdin vielä ikäni puolesta julkisen puolen jonoon”, Maria kertoo nyt.

Maria ilmoittautui lapsettomuushoitoihin Husiin heti, kun ne tulivat mahdolliseksi myös itsellisesti lapsen hankkivalle naiselle.

”Olin ensimmäisiä jonoon päässeitä ja siitä huolimatta odotin jonossa hoitoja yli vuoden. Se oli elämäni raskain vuosi.”

Hoito onnistui, ja hän sai lapsen viime vuoden elokuussa.

”Se tuntuu pieneltä ihmeeltä”, Maria sanoo.

Alkioita oli lopulta kolme, joista vielä kaksi on käyttämättä.

Vaikka Marian tarina sai onnellisen päätöksen, kaikkien kohdalla hoidot eivät kuitenkaan johda toivottuun lopputulokseen.

Koeputkihedelmöityshoidoista lapsen syntymään etenee noin 20 prosenttia. Inseminaatiohoidoissa vastaava osuus on noin 10 prosenttia.

Koeputkihedelmöityksessä naisen munasolu hedelmöitetään siittiöllä elimistön ulkopuolella. Inseminaatiossa hedelmöitys tehdään kohdussa luovutetuilla siittiöillä.

Hedelmällisen iän ohittaneista naisista joka viides jää kokonaan lapsettomaksi ja miehistä lähes joka kolmas.

Monella ehtii tulla hoitojen osalta ikä vastaan, sanoo Simpukka ry:n Savio. Noin puolet lapsettomuushoidot aloittavista on 35 vuotta täyttäneitä.

Annika otti esiin toiveen lapsen hankinnasta heti tavattuaan nykyisen kumppaninsa kaksi vuotta sitten. Hän oli silloin 38-vuotias, eikä aikaa ollut hukattavaksi.

Aiemmassa suhteessaan hän oli silloisen puolison kanssa jo yrittänyt lasta, ja hänellä oli epäilys, ettei raskaus onnistuisi helposti.

”Olin hyvin tietoinen asiasta ja iästäni. Se oli oikeastaan syy siihen, miksi muutin Helsinkiin, sillä harkitsin lapsen hankkimista myös yksin”, Annika kertoo.

Puolen vuoden yrittämisen jälkeen pariskunta kävi yksityisellä klinikalla lapsettomuustutkimuksissa. Samalla lääkäri kirjoitti lähetteen lapsettomuushoitoihin julkiselle.

”Husissa oli jo siinä vaiheessa pitkät jonot. Osa siitä johtui koronasta, mutta tuli myös käsitys, että ylipäätään henkilöstöstä oli pulaa”, Annika kertoo.

Alun perin pariskunnalle sanottiin, että jonotus kestäisi ainakin vuoden. Jonotusaikana Annikalle tehtiin neljä inseminaatiohoitoa yksityisellä tuloksetta.

Kesällä 2021 heille järjestyi peruutuksen vuoksi ensikäynti Husiin. Tästä huolimatta hoidot Husissa käynnistyivät vasta joulukuussa.

”Ymmärsin, että ikäni puolesta meidät otettiin jonosta ja sanottiin, että ehdittäisiin tehdä yksi hoitokierros” , Annika kertoo.

Koska Annika on täyttänyt helmikuussa neljäkymmentä, julkisen puolella hän ei enää ikänsä takia saa lapsettomuushoitoja. Pariskunta harkitsee nyt hoitojen jatkamista yksityisellä.

Päätöksen tekeminen on vaikeaa. Annika kertoo pariskunnalta kuluneen tähän asti tutkimuksiin ja hoitoihin noin 7  000 euroa.

”Vaikka kaikkea ei voi mitata rahassa, on selvää, että jossain vaiheessa se muodostuu esteeksi. Julkisellakin pelkästään lääkkeisiin kuluu yllättävän iso summa”, Annika kertoo.

Yksityisellä koeputkihedelmöityshoidot voivat maksaa jopa 4 000–5 000 euroa.

Annikaa ihmetyttää, ettei hoitojen aikana tai niiden päätyttyä hänelle tarjottu Husissa minkäänlaista psykososiaalista tukea yhtä lääkärin jälkitapaamista lukuun ottamatta tai edes neuvottu, mistä sellaista voisi saada.

Resurssipula näkyy julkisella puolella myös psykososiaalisen tuen puutteena, sanoo Simpukka ry:n Savio.

Ajatus siitä, että jäisi pysyvästi lapsettomaksi, on aiheuttanut Annikan mukaan hänelle ison henkilökohtaisen kriisin.

”Olen kyseenalaistanut liki koko elämäni, urani, haaveeni ja elämässäni tekemäni päätöksen. Miksi en alkanut säästää lapsettomuushoitoihin aiemmin, mutta eihän sellaista kukaan ajattele nuorena”, Annika sanoo.

Simpukka ry:n Savio toivoisikin, että lapsettomuushoitojen kriteerejä arvioitaisiin julkisella puolella uudelleen niin, että mahdollisuuksia hoitoihin olisi myöhemminkin. Yksityisillä klinikoilla yläikäraja lapsettomuushoitoihin on yleensä noin 45 vuotta.

Simpukka vaatiikin, että hedelmöityshoidot olisi turvattava yhdenvertaisesti kaikille niitä tarvitseville.

”Hyvinvointialueiden tulee lisätä resursseja lapsettomuuden hoitoon, jotta lasta toivovat hoitoja tarvitsevat saavat oikea-aikaisesti tarvitsemansa avun. Klinikoiden kuormitusta tulee vähentää riittävällä henkilökuntamäärällä”, Savio sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat