Lapsuus edistysuskon tuhoamassa Kemijokivarressa teki Hannele Pokasta vaikuttajan: ”En ole suhtautunut valtaan koskaan kovin tunteellisesti”

Entinen oikeusministeri Hannele Pokka toimii nykyisin ympäristövastuun työelämäprofessorina.

Politiikan ympyrät ovat Hannele Pokalle taaksejäänyttä elämää.

23.5. 2:00 | Päivitetty 23.5. 6:10

Torstaina 12. toukokuuta eletään historiallisia hetkiä. Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin ovat kertoneet hetkeä aiemmin lyhyessä tiedotteessa kannattavansa Suomen hakeutumista sotilasliitto Naton jäseneksi.

Istumme Hannele Pokan kanssa espoolaiskahvilan pöydässä. Entisenä oikeusministerinä hän on ollut itsekin tekemässä monia tärkeitä poliittisia päätöksiä, mutta sanoo, ettei haluaisi takaisin vallan kabinetteihin.

Politiikan ympyrät ovat taaksejäänyttä elämää.

”Kun sulkee jonkin oven, pitää se ymmärtää pitää myös kiinni”, Pokka toteaa.

Vaikuttamaan Pokka on pyrkinyt koko uransa ajan. Eduskuntaan hän nousi vuonna 1979, 26-vuotiaana oikeustieteen lisensiaattina, ja työskenteli keskustan kansanedustaja yhteensä viidentoista vuoden ajan. Kolme viimeistä vuotta kuluivat Ahon hallituksen oikeusministerinä.

Eduskuntavuosien jälkeen edessä oli miltei yhtä pitkä rupeama Lapin läänin maaherrana.

Mikä vallassa on kiehtonut? Vuonna 1994 Pokka pyrki presidenttiehdokkaaksi keskustan esivaalissa, ja vuonna 2006 hän oli ehdolla Oulun kaupunginjohtajaksi. Kumpikin yritys päättyi tappioon.

”Itselleni on ollut tärkeintä, että olen pystynyt vaikuttamaan ja saanut asioita ihan oikeasti liikkeelle. En ole suhtautunut valtaan koskaan kovin tunteellisesti. Juristina sitä katselee asioita pitkälti sääntelykeinojen kautta”, Pokka vastaa.

Sen hän kuitenkin myöntää, että halu vaikuttaa on lähtenyt liikkeelle omista nuoruusvuosien kokemuksista.

Pokka vietti lapsuutensa isovanhempiensa luona pienellä maatilalta Kemijoen varressa, ja näki miten rakennemuutos ja 1960-luvun sokea edistysusko vaikuttivat kotikylän Muurolan ihmiskohtaloihin. Peltoja laitettiin pakettiin ja monet lähtivät töihin Ruotsiin.

Erityistä huolta seudun asukkaissa tuotti Kemijoen voimalaitosrakentaminen ja patohankkeet, jotka tuhosivat Kemijokivarresta ikivanhan lohenkalastukseen perustuvan kulttuurin sekä murensivat jokivarren ihmisen identiteettiä.

”Nämä menetykset vaikuttivat uravalintaani ratkaisevasti. Jo viisitoistavuotiaana mietin, että alan lakimieheksi. Silloin pystyn kaikkein tehokkaimmin auttamaan, eikä tarvitse tyytyä vain valittamaan”, Pokka kertoo.

Vuonna 1979 Keminjoenvarren asukkaat kokosivat niin sanotun ”karvalakkilähetystön”, joka matkusti junalla Helsinkiin, marssi julkisuuden saattelemana oikeusministeriöön ja julisti, että jokivartisten oikeudet olivat hukkuneet kehitysvimman alle.

Ryhmän oikeudellisena neuvonantajana toimi tuore kansanedustaja Hannele Pokka. Hän laati poikkeuslakiluonnoksen, joka pantiin täytäntöön vain muutamassa viikossa ja tammikuussa 1980 jokivarren asukkaat saivat pitkään odottamansa korvaukset.

”Silloin tunsi olevansa oikealla asialla”, Pokka sanoo.

Vastapainoa poliitikon ja virkamiehen työlle on tuonut kirjoittaminen. Pokka on julkaissut parissakymmenessä vuodessa yli kymmenen tieto- ja kaunokirjallista teosta. Niistä viimeisin, Pioneerityötä: Suomen ympäristöyhteistyö Venäjällä, ilmestyi alkuvuodesta.

Huhtikuussa 1998 hän onnistui aiheuttamaan pienen kohun esikoisromaanillaan Marja ja Niila. Tunteita herättivät kirjan muutamat seksikohtaukset, joita kauhisteltiin maaherran arvolle sopimattomiksi.

"Minusta on aika ihmeellistä, että kirjoittajat laitetaan tiettyyn muottiin, jolloin vain yksillä on oikeus yrittää viihdekirjojen tekemistä. Jos tausta sattuu olemaan oikeustieteen tohtori tai maaherra, niin sitten ei kerta kaikkiaan voi kirjoittaa viihdekirjaa, vaan täytyisi vain kirjoittaa jotain tylsiä muistioita tai juristien tekstiä”, Pokka kommentoi tuolloin Helsingin Sanomien haastattelussa.

Eläkkeelle Pokka jäi kesällä 2020, mutta aloitti saman tien Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ympäristövastuun työelämäprofessorina. Pesti jatkuu ainakin ensi vuoteen.

Pokka sanoo, että tavallaan hän on ensi kertaa omalla alallaan. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä hänen pääaineenaan oli ympäristöoikeus, josta hän myös väitteli tohtoriksi 1990-luvun alussa.

Pokka sanoo olevansa tällä hetkellä erityisen huolissaan biodiversiteetistä eli luonnon monimuotoisuuden katoamisesta. Pokka uskoo siitä muodostuvan tulevaisuudessa ilmastomuutostakin suurempi ongelma.

Luontoa katoaa arvioiden mukaan sata tai jopa tuhat kertaa nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tällä on vakavia seurauksia myös ihmiskunnalle. Jos luontokatoa ei saada pysäytettyä, se vie perustan ruokaturvalta, terveydeltä, taloudelta ja elämänlaadulta.

”Se vaikuttaa ihan kaikkeen”, Pokka sanoo.

Siitä Pokka on hyvillään, että viime vuosina moni suuryritys on ottanut ympäristövastuun aidosti osaksi toimintaansa. Vielä kymmenen vuotta sitten riitti, että kestävästä kehityksestä tehtiin muutama ”liirumlaarumraportti”.

Pokka kuitenkin muistuttaa, että elämme ympäristöasioiden suhteen EU-kuplassa. Maailmanmittakaavassa edistys on ollut turhauttavan hidasta.

”Ainahan on joku YK:n iso konferenssi ja hyväksytään julkilausuma, joita on ensin hiottu kymmeniä viikkoja virkamiespuolella”, Pokka hymähtää.

Onko toivoa?

”Siis pakkohan siihen on uskoa, muutenhan tämä olisi todella masentavaa. Mutta ikävää tietysti on, että ihmiskunta näyttää kypsyvän näihin välttämättömiin muutoksiin vain suurien katastrofien kautta.”

Kuka?

Hannele Pokka

•Syntynyt 1952 Ruovedellä. Asuu Espoossa.

•Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ympäristövastuun työelämäprofessori.

•Keskustan kansanedustaja 1979–1994. Oikeusministeri 1991–1994.

•Lapin läänin maaherra 1994–2008.

•Ympäristöministeriön kansliapäällikkö 2008–2020.

•Täyttää 70 vuotta keskiviikkona 25. toukokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat