Työn­­tekijät ja työn­antajat rakastavat työterveys­järjestelmää – Asian­tuntijat sen sijaan näkevät siinä ongelmia

Työterveysjärjestelmän taustalta löytyy suomalaisuuteen keskeisinä kuuluvia termejä, kuten työmarkkinajärjestöt ja saavutetut edut.

Verenpaineen mittausta vuonna 2012.

4.5. 2:00 | Päivitetty 4.5. 8:40

”Erikoinen, puolijulkinen järjestelmä, joka on älyttömän tehoton, vaikka niin ei varmaan saisi ääneen sanoa”, totesi THL:n Mika Salminen suoraan Ylen Korona-ajan tilinpäätös -dokumentissa.

Julkinen raha kulkee kiertotietä tuottamaan työterveyspalveluita, ja tällainen työterveyshuollon ja julkisen perusterveydenhuollon rinnakkainen ylläpito on Salmisen mielestä tyhmää.

Yllätyksenä ei tullut, että Salminen sohaisi arkaan paikkaan. Roihahti keskustelu, jossa työmarkkinajärjestöt molemmin puolin, sekä ay-liikkeen että työnantajien suulla, tuomitsivat Salmisen näkemyksen vääräksi.

Palkansaajat ovat kiintyneet järjestelmään, jossa he saavat sairaanhoitoa saman tien lähes vaivassa kuin vaivassa maksutta. Vaikka työnantaja palveluita ajoittain karsisikin, ohituskaistalla ollaan mieluummin kuin julkisen puolen jonoissa.

Työnantajillekin malli on mieluisa. Työntekijät pääsevät nopeammin hoitoon ja hoidon saatuaan takaisin töihin.

Vastaava työterveyslääkäri Elis Heikkilä Medivireen tiloissa vuonna 1999. Terveystalo osti yrityksen myöhemmin.

Suomen kansainvälisestikin ainutlaatuisen mallin taustalla ovat sodanjälkeinen terveystilanne ja riittämättömät julkiset palvelut. Suomi oli 1960-luvulla maailman kärkisijalla työikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuudessa.

Tuon aikakauden merkittävin terveydenhuollon uudistus oli kansanterveyslaki vuonna 1972. Kunnanlääkärijärjestelmä purettiin, ja kunnat velvoitettiin perustamaan terveyskeskuksia.

Siihen mennessä syntynyttä yksityistä lääkäritoimintaa ei purettu, vaan päinvastoin tuettiin suurin Kela-korvauksin vielä pitkään.

Alun perin ideana oli, että ihmiset voisivat valtion tukemana käyttää yksityisiä palveluita, koska kunnanlääkäreitä ei riittänyt kaikkialle.

Julkisen ja yksityisen kytköstä on halunnut ylläpitää myös lääkärikunta. Malli on mahdollistanut lääkäreille ammatinharjoittamisen yksityisellä sektorilla ja suuremmat ansiot.

Työterveydestä säädettiin laissa 1979, ja sen tehtäväksi määrättiin työkyvyn ylläpito. Jo ennen lakia isot työnantajat tarjosivat palvelut omilleen – oli tehtaan lääkäriä ja kaivoksen sairaalaa. Niissä hoidettiin sekä ennaltaehkäisevät tarkastukset että sairaanhoito.

”Järjestelmä oli kehittynyt jo pitkään työterveyshuollon ympärille. Se oli suurten yritysten ympärille syntynyttä sairaskassa-ajattelua”, sanoo THL:n ylilääkäri Anu Niemi.

Viime vuosikymmeninä työterveydestä on entistäkin laajemmin tullut yleissairaanhoitoa. Näin on käynyt, vaikka valtio on Kela-korvauksia muuttamalla yrittänyt ohjata toimintaa ennaltaehkäisevään suuntaan.

Työterveyshuoltoa on yritetty ohjata ennaltaehkäisevään suuntaan. Footbalance-laitteella tehtiin testiä vuonna 2011.

Moni terveydenhuollon asiantuntija on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen-malli on ongelmallinen. Mallin ansiosta Suomi on eriarvoisimpien EU-maiden joukossa, kun verrataan lääkärikäyntien määrää tulotasoon.

Meillä terveydenhuolto oli jo vuonna 2009 OEDC-maiden vertailussa neljänneksi eriarvoisinta Puolan, Yhdysvaltojen ja Espanjan jälkeen. Kaikki eivät Suomessa saa tarvitsemaansa hoitoa.

Suomalainen järjestelmä, joka jakaantuu julkisen rahan terveyskeskuksiin, työterveyshuoltoon ja Kelan tukemaan yksityiseen terveydenhoitoon, on ainutlaatuinen Euroopassa.

Uudet hyvinvointialueet eivät tuo malliin mitään perustavia muutoksia. Työterveyden linnake säilyy koskemattomana.

Miten Suomessa näin kävi?

”Ajauduttiin vähitellen”, sanoo dosentti Liina-Kaisa Tynkkynen Tampereen yliopistosta.

Jakoa ei tehty tiedostaen, vaan järjestelmä on Tynkkysen mukaan kulkeutunut tilanteeseen, jossa työssä käyvistä iso osa saa perussairaanhoidon palvelunsa työterveyshuollon kautta.

”Itse en pysty näkemään, että järjestelmä, jossa eri ihmisryhmät kuuluvat erilaisten järjestelmien piiriin, voisi olla oikeudenmukaisuuden näkökulmasta hyvä asia. Siinä mielessä olen Mika Salmisen kanssa samaa mieltä”, sanoo Tynkkynen.

Samalla kun Suomi ajautui kahdelle raiteelle, syntyi noidankehä. Paranevat palvelut työterveydessä lietsoivat osaltaan julkisten palveluiden rapautumista. Terveyskeskusten lääkärikäyntien määrä on Tilastokeskuksen mukaan 20 vuodessa romahtanut.

Julkisen palvelun heikentyessä työterveys on ottanut vastuulleen yhä enemmän hoidettavaa.

”Julkista perusterveydenhuoltoa ei ole resursoitu tarpeeksi. Tämä on osin johtanut siihen, että työnantajat ovat lisääntyneesti ostaneet työntekijöilleen sairaanhoidon palveluja. Näin työterveyshuolto on myös yksi iso osa järjestelmää, johon esimerkiksi lääkärit työllistyvät sen sijaan, että työllistyisivät perusterveydenhuoltoon”, Tynkkynen kuvaa.

Työterveydestä tuli kuin huomaamatta oma instituutionsa. Ylilääkäri Anu Niemi huomauttaa, että vaikka sote-uudistusta vatvottiin pitkään, hallitusohjelmissa ei otettu missään vaiheessa kantaa siihen, että työterveyttä lähdettäisiin muuttamaan.

”Parhaillaan mietitään palkkaratkaisuja ja sanotaan, että ne ovat työmarkkinajärjestöjen keskinäisiä asioita, joihin ei voi puuttua. Työterveys on samanlaisessa asemassa”, Niemi kuvaa.

Suomen terveydenhuollon malli muotoutui tällaiseksi pitkälti ay-liikkeen ja työnantajajärjestöjen ansiosta.

”Kun kehitys lähti näille jengoille, on ajateltu, että ratkaisu on tehty. On puuttunut rohkeus lähteä muuttamaan suuntaa”, sanoo Niemi.

Poliittista tahtoa purkaa järjestelmää ei ole ollut. Valtaosa äänestäjistä on ollut tyytyväisiä työterveyspalveluiden käyttäjiä, joten yhdenkään puolueen ei kannata ottaa riskiä heidän suututtamisestaan.

”Koska iso osa työssä käyvästä väestöstä, joka on usein myös keskimääräistä terveempää, käyttää työterveyshuollon sairaanhoidon palveluja, ei ole poliittista painetta pistää perusterveydenhuollon resursseja kuntoon. Monet päätöksentekijätkin nauttivat työterveyshuollon sairaanhoidon palveluista”, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.

Samaan aikaan poliittinen paine on puuttunut myös julkisista palveluista. Niiden resursoimista ei ole nähty tarpeeksi tärkeänä – valtaosalla kansasta perustason palvelut ovat kuitenkin kunnossa työterveyden puolella.

Terveystarkastukset ovat osa työterveyshuoltoa.

Eurooppalaisittain erikoinen järjestelmä on yksi syy, jonka takia Suomi on ajautunut pihistämään julkisissa palveluissa. Suomessa käytetään kokonaisuutena vähemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin muissa Pohjoismaissa.

Halpuuden hintana on ollut epätasa-arvo. Miten muualla on onnistuttu tässä suhteessa paremmin?

”Toki muissa maissa on työterveyshuoltojärjestelmä, mutta suomalainen malli eroaa siinä, että työterveyshuoltoon sisältyy tämä avosairaanhoidollinen palikka”, sanoo Tynkkynen.

Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa sairaanhoitoa ei ole tarjottu samaan tapaan kuin Suomessa. Kehitystä Suomen-mallin suuntaan on tosin ollut nähtävissä viime aikoina, kun työnantajien työntekijöilleen ottamat yksityiset vakuutukset ovat lisääntyneet. Kehitys on Tynkkysen mukaan ollut silti melko hidasta.

Saksassa terveydenhuolto katetaan sosiaalivakuutuksella. Palkasta maksetaan vakuutusmaksua, jolla kaikki kansalaiset kattava järjestelmä rahoitetaan. Yhdysvalloissa työnantaja ratkaisee, millaisia terveyspalveluja työntekijä voi saada.

Tanskassa, Norjassa ja Englannissa lääkärit ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, joilla on sopimus rahoittajan kanssa. Lääkäri on usein tuttu ja tuntee potilaat perheineen hyvin.

Taukojumppa voi kuulua työterveyspalveluihin.

Suomalainen terveyskeskusmalli sinänsä on EU-vertailussa edistyksellinen. Järjestelmän heikkous on kuitenkin juuri terveyskeskuksissa.

Työterveyshuollon rahoittavat valtaosin työnantajat. Työnantaja hakee osaan kustannuksista Kelalta korvauksia, jotka rahoitetaan työtulovakuutuksesta. Sitä maksavat sekä työntekijät että työnantajat.

Maksuttomista käynneistään työntekijät maksavat palkastaan ja ehkä myös alemman palkkatason muodossa. Jos etua ei olisi, palkat saattaisivat olla korkeammat.

Vaikka valtio maksaa suoraan vain vähän, kyseessä ovat kansalliset resurssit ja niiden järkevä käyttö. Ristiriitaa on siinä, että työterveydessä käydään näyttämässä perusnuhaa lääkärille, kun julkisella terveysasemalla vastaava vaiva hoituu hoitajan vastaanotolla.

”Voi kysyä, tuottaako se väestönterveydelle lisäarvoa. Voisiko miettiä kumppanuuksia niin, että julkisella puolella olisi yhteisiä lääkäreitä työterveyshuollon kanssa”, pohtii Niemi.

Tynkkynen korostaa, että tällä hetkellä mallin purkaminen olisi mahdottomuus. Julkisesta perusterveydenhuollosta puuttuvat resurssit.

Periaatteessa samaan tapaan kuin Suomi ajautui nykyiseen malliinsa, se voisi ajautua siitä pois.

”Taustalla ovat kuitenkin vahvat intressit ja saavutetut edut sekä työnantajilla että työntekijöillä ja toisaalta myös laajalla äänestäjäkunnalla”, Tynkkynen sanoo.

Lue lisää: ”Tuli olo, että näitä oikeasti sattuu ihan päivittäin” – Tessa Virta, 22, maksaa satasia siitä, ettei hänen tarvitsisi jonottaa kunnalliseen terveyskeskukseen

Lue lisää: Työterveyshuollon pitää kestää rakentavaa kritiikkiä

Lue lisää: Nöyryyttäväksi koettu Espoon terveyskeskuksen puhelinpalvelu yritti estää asiakkaiden pääsyn lääkäriin

Lue lisää: Ministeri Aki Lindén: Hoito­pommi uhkaa räjähtää käsiin

Lue lisää: Helsinkiläisen perheen lapsille ostettiin pysyvä pääsy lääkärijonojen ohi – Suomi jakautuu hätkähdyttävästi

Lue lisää: Kysely: Suomalaisista alle puolet menisi sairastuessaan terveyskeskukseen, yksityiseen lääkäriin turvautuisi silti vain harva

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat