Venäjälle on Kunnasten kotoa muutama askel – Rajavyöhykkeen keskellä elää pariskunta, joka on varautunut myös kaikkein pahimpaan

Kunnaksen pariskunta asuu Pohjois-Karjalassa aivan Venäjän rajalla. Heistä päätös Natoon liittymisestä on päivänselvä. Kaikki rajan asukkaat eivät ole asiasta kuitenkaan samaa mieltä.

Pekka ja Anneli Kunnas asuvat Värtsilässä Pohjois-Karjalassa aivan valtakunnan rajan vieressä. Kunnasten kotiovelta kävelee rajalle muutamassa minuutissa. Sinivalkoisten rajapyykkien takana on Suomi, punavihreiden rajapyykkien takana Venäjä.

10.5. 2:00 | Päivitetty 10.5. 8:23

Pihasta mäen päältä näkee kauas laajan peltoaukean yli. Pellot ovat jo paljastuneet lumen alta, mutta vihreää ei vielä näy. Tuolla kaukana hanhiparvi etsii pellolta ruokaa. Kurjet kaartelevat pihan yllä äänekkäästi ja hakevat nekin sopivaa laskeutumispaikkaa.

Pekka ja Anneli Kunnaksen maalaistalon pihasta avautuu kaunis ja tavallinen suomalainen maalaismaisema.

Pihan laidalla keltaiset varoituskyltit kuitenkin kertovat paikan erikoisuudesta: ”Seis, rajavyöhyke.”

Kunnasten koti on Värtsilässä Pohjois-Karjalassa aivan Venäjän rajalla. Talon nurkalta on rajalle alle 170 metriä.

”Pelto on Suomea, metsä on jo Venäjää”, opastaa Pekka Kunnas.

”Vieraat varovat noita merkkejä kuin ruttoa. Heitä saa enemmänkin kannustaa, että tulkaa vielä kolme metriä”, hän sanoo ja viittaa pihan reunamien varoituksiin rajavyöhykkeestä.

Rajavyöhyke alkaa aivan Anneli ja Pekka Kunnaksen kotipihan laidalta.

Kunnaksen kotitila on perustettu jo vuonna 1721. Talvi- ja jatkosodan jälkeen uusi valtakunnanraja halkaisi Värtsilän silloisen kunnan kahtia ja Kunnaksenkin tila jäi aivan rajalle.

Talo ja pihapiiri jäivät rajavyöhykkeelle, mutta vyöhykettä on vuosien aikana kavennettu. Asuintalot on pyritty rajaamaan pois vyöhykkeeltä. Nykyisin Kunnaksen pihatie ja piha tekevät kapean piston rajavyöhykkeeseen.

Suomen itäraja on nyt parrasvaloissa. Myös Anneli ja Pekka Kunnasta ovat käyneet edellispäivänä haastattelemassa ja kuvaamassa sveitsiläisen aikakauslehden toimittaja ja valokuvaaja.

Itäraja kiinnostaa, koska mikäli Suomi hakee Nato-jäsenyyttä, itärajasta tulee myös Nato-raja. Pekka Kunnaksen mukaan näin tapahtuu ja hyvä niin.

”Pomminvarmasti. Toinen vaihtoehto on, että raja siirtyy ajan kuluessa Tornionjokeen. Suomi ei yksin pärjää”, hän sanoo.

”Nämä ovat olleet päivänselviä asioita jo kauan aikaa. Viimeinen niitti tapahtui reilut kaksi kuukautta sitten, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Mikään lupaus ei pidä. Meillä on epäluotettava naapuri.”

Pekka Kunnas on elänyt itärajalla koko ikänsä, mutta hänen vaimonsa on tottunut nuoruudessaan toisenlaiseen naapuriin. Anneli Kunnas on kotoisin Ruotsin-vastaiselta rajalta Torniosta. Hän muutti Värtsilään vuonna 1978. Muutto Neuvostoliiton kylkeen kauhistutti sukulaisia, mutta Kunnas tottui maaseudun hiljaisuuteen ja itärajaankin.

”Ei minua pelota. Jos tulee sellainen tilanne, että tästä pitää lähteä, ilmoitan kummitytölle Tornioon. Olen sanonut, että jos ilmoitan, että laita viidelle patjat lattialle, silloin on kiire”, hän sanoo.

”Kunhan vain äkkiä tekisivät ne paperit ja liittyisivät [Natoon]. Minulle riittää se, että minulla on muutama venäläinen ystävä.”

Pekka Kunnas kokee, että hänen kotipihansa on ”Euroopan turvallisin paikka”, sillä ympärillä on rajavyöhykettä, jonne ei noin vain tupsahdeta. Rajavartiolaitos valvoo aluetta jatkuvasti.

Myös omasta pihapiiristä on hyvä tarkkailla ympäristöä, ja niin Kunnakset tekevätkin. He ilmoittavat vieraista ajoneuvoista ja kaikista ilma-aluksista.

”Nyt kyllä katsomme tarkemmin. Kun olet koko ikäsi viivalla asunut, se kuuluu asiaan. Jatkossakin”, Pekka Kunnas sanoo.

Anneli ja Pekka Kunnaksen pihakeinusta näkyy Suomea ja Venäjää. Tien takana näkyvä pelto on Suomea, pellon takana näkyvä metsä jo Venäjää.

Kunnakset eivät ole ainoita rajaseudun asukkaita, jotka ovat valppaina etenkin nyt ja haluavat kertoa havainnoistaan rajaviranomaisille.

”Kansalaisvalveutuneisuus on tässä ehkä nyt noussut, mikä on tietenkin normaalia”, kertoo varapäällikkö, luutnantti Tomi Timonen Tohmajärven rajavartioasemalta.

Hänen mukaansa rajatilanne on kuitenkin ollut koko kevään rauhallinen.

Timosen korviin ei ole kantautunut tietoa siitä, että ihmiset olisivat nyt kovin huolissaan turvallisuudesta. Yksittäisiä yhteydenottoja on kyllä tullut.

Rajavartiolaitoksen vanhemmat rajavartijat Teemu Huhtilainen (vas.) ja Essi Puruskainen Värtsilässä rajapyykillä III/78. Punavihreiden pyykkien takana on Venäjä.

Pekka Kunnaskaan ei pelkää, että Venäjä hyökkäisi Suomeen. Hän epäilee, että Ukrainan sodan pitkittyminen ja Venäjän-vastaiset pakotteet näkyvät itärajalla esimerkiksi luvattomina maahantuloina.

”Emme me odota mitään telaketjuja ja invaasiota, mutta mitä tapahtuu, kun venäläisiltä loppuu ruoka? Naapurilta loppuu leipä, ja se loppuu asutuskeskuksista. Sieltä eivät lähde liikkeelle Karjalan mummot, jotka kyllä pärjäävät, mutta kaupunkilaiset Pietarista lähtevät”, Kunnas sanoo.

Hän epäilee, että idästä Suomeen voi pyrkiä etenkin kolmansien maiden kansalaisia, ohjattuina tai ohjaamatta.

Rajavartiolaitos kertoi huhtikuun lopussa kaavailevansa nykyistä jykevämpiä aitoja itärajan kriittisimmille paikoille. Kunnas kannattaa sitä.

”Me olemme jo nyt Euroopan turvallisin paikka, mutta ei se aita asiaa pahennakaan.”

Lue lisää: Itärajalle voitaisiin aloittaa järeiden aitojen rakentaminen jo ennen ensi talvea – ”Eletään vähän erilaisessa todellisuudessa”

Lue lisää: Itärajalla varaudutaan laittomien rajanylitysten lisääntymiseen, kertoo Rajavartiolaitos

Pieni Värtsilän kunta liittyi Tohmajärven kuntaan vuonna 2005. Nyt Värtsilässä ei ole enää koulua, pankkia eikä kauppaakaan, mutta siellä sijaitsee Niiralan rajanylityspaikka.

Ennen koronapandemiaa värtsiläläisten yhteydet Venäjän puolelle olivat tiiviit ja rajaliikenne vilkasta.

Nyt Niiralan rajanylityspaikalla on rauhallista. Pandemian takia rajan yli voi kulkea lähinnä kaksoiskansalaisuuden tai painavien perhesyiden perusteella. Venäjän-vastaiset pakotteet ovat hiljentäneet rekkaliikennettä.

Värtsilässä sijaitsee Niiralan rajanylityspaikka.

Rajalle johtavan tien varresta löytyy lounaskahvila Cafe Elja. Siellä istuu lisää itärajan asukkaita. Martti Tahvanainen on värtsiläläisiä. Viereisen pöydän Aarre Nissinen ja Seija Launonen asuvat Joensuun Tuupovaaran Saarivaaran kylässä, joka on rajakylä sekin.

Mitä kuuluu itärajalle?

”Uutisia seurataan, ja ihmetellään Venäjän touhuja. Ei voi tietää, mitä tapahtuu, koska se [Venäjä] on niin arvaamaton”, Tahvanainen sanoo.

Hän on harmissaan siitä, että kaikenlainen yhteistoiminta rajan yli on loppunut. Tahvanainen kirjoittaa runoja nimellä Martin Staffan, ja hänen runokirjojaan on painettu Venäjän puolella. Tahvanainen harmittelee, että ”kaikki kulttuuri- ja taiteilijayhteistyö on nyt jumissa”.

Aiemmin hän kävi viikoittain Venäjällä myös tankkaamassa ja muilla ostoksilla, sillä lähin ruokakauppa sijaitsee muutaman kilometrin päässä rajan takana. Nyt ne ajot on ajettu.

”Ei kansan kanssa ole ollut mitään ongelmia, mutta heidän isommat virkamiehensä ja johtajansa tyrivät tämän homman. Kaikki minun venäläiset tuttavani ovat sitä mieltä, että Putin teki virheen”, Tahvanainen sanoo.

Martti Tahvanainen lounaskahvila Cafe Eljassa Värtsilässä.

Vaikka Venäjän arvaamattomuus mietityttää, kolmikko on sitä mieltä, ettei Suomen kannattaisi hakea Natoon.

Nissinen arvioi, että Nato-hakemus pitäisi rajan kiinni eikä se ei olisi hyvä asia rajaseudun asukkaille.

”Tohmajärvellä asuu paljon on venäläisiä, ja se sotkisi perheiden elämää”, sanoo Tahvanainen.

"Paras olla ärsyttämättä. Fysiikan laki on niin, että isompi on aina vahvempi. Meillä on tietty maantiede. Mieluummin tehtäisiin yhteistyötä.”

Kevään uutisia ovat seuranneet tiiviisti myös Värtsiläntien varressa asuvat Paula ja Jussi Raerinne. Heidän arkeensa uudenlainen tilanne ei ole vaikuttanut.

”Rajalla rauhallista”, Paula Raerinne sanoo.

”Mutta on totta, että joitakin jännittää nyt. Jotkut vanhat ihmiset, joilla evakkomuistot ovat elävänä mielessä, ovat sanoneet suoraan, että heitä pelottaa. Arvaahan sen.”

Paula ja Jussi Raerinne kotonaan Värtsilässä.

Raerinteiden koti on kahden kilometrin päässä Venäjän rajasta ja mökki 1,5 kilometrin päässä rajasta. Rajavyöhyke ulottuu heidän mailleen, joten Raerinteillä on rajavyöhykelupa siellä kulkemiseen. Siitä tulee kuitenkin aina ilmoittaa rajavartiostoon.

Paula Raerinteen mielestä on mukava nähdä, että rajavartijoiden autot ajavat heidän kotinsa ohitse monta kertaa päivässä.

”Mehän olemme etuoikeutetussa asemassa, kun meillä on toimiva viranomaiskontrolli. Se ei ole missään tapauksessa vahingollista. Päinvastoin se luo turvallisuutta”, Jussi Raerinne sanoo.

Ukrainan sota on lisännyt suomalaisten kiinnostusta myös reserviläistoimintaa kohtaan.

Näin on tapahtunut myös itärajalla, kertoo Pohjois-Karjalan reserviläispiirin puheenjohtajana toimiva Raerinne.

Esimerkiksi Tohmajärven-Värtsilän paikallisyhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut viidenneksellä kevään aikana.

Lue lisää: Lukuisat suomalaiset selvittävät nyt, mikä olisi heidän sodan ajan tehtävänsä: ”Yhteyden­ottoja on erittäin paljon”, Puolustus­voimat kertoo

Jussi Raerinne toimii Pohjois-Karjalan reserviläispiirin puheenjohtajana. Hän kertoo, että kiinnostus reserviläistoimintaa kohtaan on lisääntynyt sekä valtakunnallisesti että Pohjois-Karjalassa.

Vaikka uudenlainen tilanne mietityttää, Raerinteet haluavat haluavat mieluummin rauhoitella ihmisiä kuin lietsoa paniikkia.

Nato-jäsenyyden suhteen Jussi Raerinne on aistivinaan ”Nato-intoilua”, mutta itse hän haluaa laittaa jäitä hattuun. Hänet ajatuksensa asiasta ovat kahtalaiset: jäsenyys voisi tuoda lisäturvaa, mutta myös lisätä riskejä Venäjän arvaamattomaan käytökseen.

”En ole Naton fanaattinen vastustaja, mutta en vankkumaton kannattajakaan. Seurauksia on sekä hyvässä että pahassa. Olen todella tyytyväinen, ettei minun tarvitse tehdä sitä päätöstä.”

Raerinteiden kodin ikkunassa ovat yhä lastenlasten kanssa itsenäisyyspäiväksi tehdyt koristeet. Ikkunasta ulos katsoo Jussi Raerinne.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat