Sisarusten välinen väkivalta on vaiettu ilmiö, ja mustelmat kuitataan helposti ”tavalliseksi nahisteluksi” – Aggression säätelyn ongelmiin pitäisi puuttua varhain

12-vuotiasta poikaa epäillään pikkusiskonsa murhan yrityksestä Itä-Uudellamaalla. Asiantuntijoiden mukaan sisarusten välisestä väkivallasta puhutaan ilmiönä liian vähän. Vakava väkivalta on kuitenkin harvinaista.

Oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalon mukaan se, että lapsi harkiten käyttää vakavaa väkivaltaa sisarustaan kohtaan, on poikkeuksellista.

17.5. 17:37

Viime viikon lopulla Suomessa järkytyttiin poikkeuksellisesta tapauksesta: noin 12-vuotiasta poikaa epäillään noin 5-vuotiaan pikkusisarensa murhan yrityksestä Itä-Uudellamaalla.

Poliisin mukaan poika on kertonut, etteivät vanhemmat arvosta häntä kuten pikkusiskoa.

Tämä ei ole varmasti ainoa teon taustalta löytyvä asia. Näin arvioivat oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo ja lastenpsykiatrian apulaisylilääkäri Anne-Mari Borg. He molemmat käsittelevät työssään lasten väkivaltaa.

”Mustasukkaisuuden kokemuksesta on valtavan pitkä matka siihen, että jotain näin traagista tapahtuu”, Laajasalo sanoo.

Borgin mukaan se, että lapsi satuttaa sisarustaan suunnitelmallisesti ja tahallisesti, on harvinaista.

”En usko, että pelkästään vanhempien suosiminen ajaa näin äärimmäiseen tekoon. Oletan, että siellä on muitakin taustatekijöitä. Kunkin lapsen tausta on yksilöllinen. Väkivaltaan vaikuttavat lapsen sisäiset tekijät ja ympäristö, jossa hän on kasvanut ja mitä hänen elämässään on tapahtunut”, Borg sanoo.

Laajasalo työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella johtajavana asiantuntijana ja tutkii lasten välistä väkivaltaa.

Borg puolestaan työskentelee apulaisylilääkärinä Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian vastuualueella, jossa hän hoitaa myös väkivaltaisia lapsia.

Tutkimusten mukaan lasten väkivaltaisten tekojen taustalta löytyy usein yksilöön tai ympäristöön liittyviä riskitekijöitä.

Väkivaltainen lapsi itse on usein kokenut itse väkivaltaa tai altistunut sille. Lapsen väkivaltaisen käytöksen taustalla voi olla myös lapsen kehitykseen liittyviä tekijöitä tai psykiatrisia häiriöitä.

Laajasalon mukaan käytöshäiriöihin voi liittyä vaikeuksia kontrolloida aggressiivista käytöstä.

”Joillain lapsilla se voi olla ihan suunnitelmallistakin, ja he käyttävät väkivaltaa harkiten, saavuttaakseen jonkun tavoitteen. Se on melko harvinaista, mutta sellaistakin voi esiintyä”, hän sanoo.

Borg on havainnut kliinisessä työssään, että väkivalta on osittain opittu käyttäytymismalli. Väkivaltaa sisaruksiaan kohtaan käyttävät lapset ovat usein kohdanneet väkivaltaa perheessään tai tulleet väkivaltaisesti kiusatuksi vaikka koulussa.

Monilla on ongelmia tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä. Huomattavasti harvemmin vakavan väkivaltaisuuden taustalla voi olla myös lapsen toden tajun pettäminen tai tunnekylmät piirteet.

”Esimerkiksi lapsilla, joilla on neuropsykiatrisen kehityksen erilaisuutta, on usein myös enemmän haasteita ymmärtää sosiaalisia tilanteita, sietää turhautumia ja impulssikontrolli on heikko”, Borg sanoo.

Anne-Mari Borg

Hän huomauttaa, että aggression säätely on ihmisen elämän yksi keskeisimmistä oppimistehtävistä. Sisaruksiaan kohtaan väkivaltaisesti käyttäytyvät lapset eivät usein ole oppineet käsittelemään pettymystä, turhautumista ja vaikeita tunteita rakentavalla tavalla.

Borg lisää, että sisarussuhteisiin kuuluvat monenlaiset tunteet, ja mustasukkaisuudenkin tunteetkin auttavat lasta kehittymään tunnesäätelyssään. Vanhempien tehtävänä on auttaa vaikeiden tunteiden käsittelyssä, ja pitää huolta, ettei ketään satuteta.

”Lasten kohdalla nämä ovat opeteltavia taitoja. Jos meille tulee hoitoon lapsi, joka satuttaa muita, me lähdemme harjoittelemaan säätelytaitoja. Meidän työmme ensimmäinen tavoite on, että kaikilla on turvallista kotonaan”, Borg sanoo.

Aggression säätelyn ongelmiin pitäisi tarttua mahdollisimman varhain. Borgin mukaan ennuste on hyvä, mikäli lasta autetaan ennen kymmentä ikävuotta, mielellään ennen kahdeksaa vuotta. Ennuste heikkenee, mikäli väkivalta alkaa tulla vakiintuneeksi ajatus- ja toimintamalliksi.

Borgin mukaan on todella huolestuttavaa, jos 12-vuotias ei ole oppinut säätelemään aggressiotaan ja satuttaa sisaruksiaan.

”12 ikävuoteen mennessä on toivottavaa, että ihminen on oppinut kesyttämään nyrkkinsä, ja ettei vie teoiksi niitä kaikkein vahingoittavimpia ajatuksiaan. Jos näin ei ole, siinä on jotain ongelmaa. Onko lapsen elämässä tapahtunut traumatisoitavia asioita tai hänen kehityksessään on jotain haurautta, ettei hän ole oppinut niitä taitoja”, Borg sanoo.

”Silti ajattelen, että siinäkin ikävaiheessa ne ovat edelleen opeteltavia taitoja. Mutta jos perheessä tapahtuu vammautuminen tai kuolema, se on perheelle suuri järkytys ja seuraa paljon myös kerrannaisvaikutuksia. Se on suuri tragedia myös tekijän elämässä. Tekijä ja hänen perheensä tarvitsevat nyt mahdollisimman tiiviin hoidon. Tällaisesta on vaikeaa toipua.”

Laajasalon ja Borgin mukaan sisarusten väkivalta ei ole kovin harvinaista, mutta siitä puhutaan vähän ja sitä on tutkittu vain vähän.

Borg kohtaa työssään vanhempia, jotka saattavat kertoa, että lasten välillä on ”tavallista nahistelua”. Pian selviää, että nahistelussa on tullut mustelmiakin.

Borg huomauttaa, että kotona on oltava nollatoleranssi kaikkien perheenjäsenten väkivallalle. Sisarusten välinen väkivalta on yksi perheväkivallan muoto, ja siihen on syytä suhtautua vakavasti, hän sanoo.

Laajasalokin uskoo, että sisarusten välistä väkivaltaa on jossain määrin normalisoitu.

”Väkivalta ei kuulu mihinkään lähisuhteeseen”, hän sanoo.

”On tärkeää, että puhumme sisarusten välisestä väkivallasta ilmiönä. Samanaikaisesti on tärkeä myös muistaa, että se teko, mistä nyt puhumme, on äärimmäisen harvinainen. Valtaosa sisarusten välisistä ikävistä teoista ja väkivallastakin on aivan muuta kuin tapaus, josta nyt puhutaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat