”Kukaan muu meistä ei ole käynyt lukiota, pystynköhän minä?” – Vanhempien matala koulutus periytyy, mutta Viivi Harju päätti tähdätä korkealle

Asiantuntijan mukaan kehitys herättää huolen siitä, kokevatko nuoret paineita valita koulutuspolkunsa vanhempien mallin tai mieltymysten perusteella.

Tuore ylioppilas Viivi Harju haluaisi Tampereen yliopistoon opiskelemaan politiikan tutkimusta, mutta ensin on tarkoitus pitää välivuosi.

25.5. 2:00 | Päivitetty 25.5. 18:16

Muistan, että viikkoa ennen kuin yhteishaku meni kiinni, varasin opinto-ohjaajalle ajan. Pelkäsin, ettei minusta olekaan siihen. Kukaan muukaan meistä ei ole käynyt lukiota, joten mietin, pystynköhän ja jaksankohan minä”, muistelee 18-vuotias tuore ylioppilas Viivi Harju tilannettaan yläkoulun ysiluokalla.

Mäntsäläläisen Harjun lähisukulaisista kukaan ei ole käynyt lukiota. Harjun äiti opiskeli nuorena ammattikoulun kokkilinjalla, mutta opiskelut saivat sen jälkeen jäädä. Isä kävi lukion, mutta hänen kanssaan Harju ei ole ollut tekemisissä viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Vanhempien koulutustausta näkyy jo yläkouluikäisten koulutusvalinnoissa, käy ilmi tuoreesta Nuorten tulevaisuusraportista. Talous ja nuoret TAT julkaisi tulevaisuusraportin ensituloksia keskiviikkona.

Taloustutkimuksella teetetyssä kyselytutkimuksessa yläkouluikäisiltä nuorilta kysyttiin, mihin he aikoivat opiskelemaan yläkoulun jälkeen.

Niistä nuorista, joiden vanhemmista ainakin toisella oli yliopistotason tutkinto, 78 prosenttia aikoi lukioon. Vastaavasti niistä nuorista, joiden vanhemmista kummallakin oli korkeintaan ammatillinen tutkinto, 36 prosenttia suunnitteli lukio-opintoja. Kyselyssä kysyttiin nuorilta korkeinta tutkintoa, jonka he ajattelivat ainakin toisella vanhemmallaan olevan.

”Koulutus siirtyy varsin helposti sukupolvelta toiselle, kuten tiedetään monista muistakin tutkimuksista”, sanoo TAT:n erityisasiantuntija Lauri Vaara.

Vaaran mukaan kehitys herättää huolen siitä, kokevatko nuoret paineita valita koulutuspolkunsa vanhempien mallin tai mieltymysten perusteella.

Harju tunnistaa paineet.

”Tiedän, että joissain kavereiden perheissä vanhemmat eivät anna muuta mahdollisuutta kuin mennä lukioon.”

Hän kertoo aina saaneensa kotoa kannustusta myös lukio-opintoihin, vaikka ne eivät olleet perheessä ennalta tuttuja.

Näin kuuluukin olla, Vaara kuvaa.

”Optimitilanteessa nuori saa itse valita oman polkunsa kiinnostuksen kohteidensa ja vahvuuksiensa mukaisesti, oli polku sitten ammatillinen koulutus tai lukiokoulutus”, Vaara sanoo.

Harjun mukaan yläkoulun opinto-ohjaaja ja opettajat vaikuttivat suuresti hänen ajatteluunsa. Juuri koulut ja harrastustoiminta ovat paikkoja, joissa nuoria tulisi tukea ja kannustaa, Vaara sanoo.

”Tiedämme, että nuoret tulevat varsin eri lähtökohdista. Joissakin perheissä saadaan koulupolulla runsaasti tukea ja kannustusta, mutta läheskään kaikissa perheissä tilanne ei ole tämä.

”Yläasteella on opo, ja se on vähän niin kuin sen tehtävä, mutta se on hirveän iso tehtävä yhdelle ihmiselle huolehtia.”

Lue lisää: Professori: Sedät ja tädit voivat innostaa lasta kouluttautumaan pitkälle – ”Vaikutus on yllättävän suuri”

Harjun tapauksessa myös luokan muiden oppilaiden valinnat vahvistivat päätöstä lukioon suuntautumisesta.

”Meidän luokalla oli 21 oppilasta ja 18 lähti lukioon.”

Harju toivoo, että yhdeksäsluokkalaiset saisivat nykyistä enemmän tietoa erilaisista koulutusvaihtoehdoista.

”Yläasteella on opo, ja se on vähän niin kuin sen tehtävä, mutta se on hirveän iso tehtävä yhdelle ihmiselle huolehtia.”

Harju ehdottaa, että esimerkiksi lukiolaisten ja ammattikoululaisten toteuttama tuutorointi voisi toimia.

”Kun on ysiluokalla, niin kyllähän mieluummin varmaan ottaa tietoa vastaan 18-vuotiaalta kuin paljon sitä vanhemmalta.”

Vaaran mukaan nuorille on tärkeää tarjota mahdollisuus tutustua monipuolisiin koulutus- ja uravaihtoehtoihin omien valintojen tekemisen tukena. Vaaran mukaan esimerkiksi tet-jaksoja kehittämällä nuorille voitaisiin tarjota myönteisiä ja nykyistä monipuolisempia työelämäkokemuksia.

Lue lisää: Mari Nieminen kasvoi akateemisessa perheessä, mutta ovet yliopistoon eivät auenneetkaan – Siitä alkoi käänteinen luokka­retki, jota kaikki eivät ymmärrä

Viime vuoden Nuorten tulevaisuusraportista kävi ilmi, että nuorten odotukset työelämää kohtaan vaihtelivat sen mukaan, millainen koulutustausta nuorten vanhemmilla oli.

Korkeakoulutettujen vanhempien lapsilla oli muita enemmän odotuksia työelämää kohtaan ja he suhtautuivat työelämään muita kunnianhimoisemmin.

Oma kysymyksensä tosin on, missä määrin ja missä vaiheessa nuoren tarvitsee alkaa pohtia omia työelämään liittyviä tavoitteitaan ja odotuksiaan, Vaara lisää.

Hän näkee kuitenkin tärkeänä, että kaikilla nuorilla olisi edes joitakin tulevaisuuteen kohdentuvia kiinnostuksen kohteita ja unelmia sekä orastavia suunnitelmia – vaikka ne myöhemmin muuttuisivat.

”Näemme, että se lisää tulevaisuudenuskoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin löytää oma paikkansa työelämästä”, Vaara sanoo.

Viivi Harju haki peruskoulun jälkeen ensisijaisesti lukioon, mutta laittoi yhteishaussa matkailualan varavaihtoehdoksi.

Harju tiesi jo yläkoulussa, että haluaisi tulevaisuudessa työskennellä yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa.

Lukion aikana Harjulle selvisi, mitkä opinnot voisivat auttaa eteenpäin haaveessa.

”Haluaisin päästä Tampereen yliopistoon lukemaan politiikan tutkimusta.”

Kokemusta vaikuttamisesta on kertynyt jo Mäntsälän lukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan ja Suomen lukiolaisten liiton Uudenmaan piirihallituksen edunvalvontavastaavan tehtävistä sekä nuorisovaltuustosta.

Harju haki yhteishaussa opiskelemaan politiikan tutkimusta. Mutta tänä vuonna ei vielä ole tarkoitus päästä sisään.

”Tarkoituksena on pitää välivuosi. Mutta aion käydä katsomassa pääsykokeen, että tiedän, minkä tyyppisiin asioihin pitää valmistautua, kun ensi vuonna haluan päästä sisään.”

Välivuoden aikana Harju haluaa selvittää, mihin puolueeseen voisi liittyä. Syksyn aikana Harju suunnittelee tekevänsä järjestötöitä.

”Keväällä olisi kiva päästä pidemmäksi pätkäksi jonnekin ulkomaille, esimerkiksi tekemään töitä, au pairiksi tai jotain vastaavaa.”

Oikaisu 25.5. kello 18.16: Toisin kuin artikkelissa aiemmin kerrottiin, lukioon aikoi 78 prosenttia niistä nuorista, joiden vanhemmista ainakin toisella oli yliopistotason tutkinto. Nuorista, joiden vanhemmista molemmilla oli korkeintaan ammatillinen tutkinto, lukioon aikoi korkeintaan 36 prosenttia. Aiemmin artikkelissa kuvattiin virheellisesti 36 prosentin kuvaavan lukioon aikoneiden osuutta niistä nuorista, joiden vanhemmista ainakin toisella oli korkeintaan ammatillinen tutkinto ja 78 prosentin kuvaavan lukioon aikoneiden osuutta niistä nuorista, joiden vanhemmista kummallakin oli yliopistotason tutkinto.

Lue lisää: Reima Launonen kiipesi työväenluokasta yliopistoon, mutta huomasi pian olevansa kuin norsu posliinikaupassa – Kolme luokkahypyn tehnyttä kertoo, millainen kokemus yliopisto oli

Lue lisää: Antti Paunonen päätyi korkeakouluun, vaikka vielä 10 vuotta sitten opiskelu ei juuri kiinnostanut – Korkeakoulutettujen perheiden lapset jatkavat opintojaan muita pidemmälle

Lue lisää: Suomalainen koulu on muuttumassa tavalla, jolla voi olla vakavia seurauksia – tutkija selittää, miksi koulutus ei ole niin tasa-arvoista kuin kuvitellaan

Lue lisää: Sosiaaliset erot palasivat kouluihin: Koulutettujen perheiden lapset saavat parempia tuloksia kuin kouluttamattomien

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat