Vainon kohteena

Marian entinen puoliso on vainonnut häntä jo liki kymmenen vuotta. Maria joutuu olemaan tämän kanssa tekemisissä, sillä heillä on yhteinen lapsi. Edes ammattilaiset eivät usein tunnista eron jälkeisiä vainon piirteitä.


5.6. 2:00 | Päivitetty 5.6. 7:03

Päiväkodin kevätjuhlan jälkeen Maria sai puhelimeensa jälleen yhden viestin, jossa hänen entinen puolisonsa moitti hänen käytöstään vääränlaiseksi. He eivät olleet vaihtaneet juhlassa keskenään sanaakaan.

Maria ja hänen entinen puolisonsa erosivat heidän yhteisen lapsensa ollessa alle vuoden ikäinen.

Parisuhteessa oli ennen eroa riitaa, haukkumista ja syyttelyä. Fyysiseksi väkivalta ei koskaan yltynyt.

Eron jälkeen kohtaamiset entisten puolisoiden välillä eivät sujuneet hyvin. Tilanteissa, joissa lapsi vaihtoi kotia, entinen puoliso raivosi ja haukkui Mariaa. Tämän todistivat paikalla olleet Marian läheiset.

Maria pyysi tuettuja tapaamisia, joissa hänen ei tarvitsisi kohdata entistä puolisoaan. Tuetussa tapaamisessa ulkopuolinen valvoja huolehtii tapaamisen alkamisesta ja päättymisestä.

Lapsen tapaamisista sovittiin tarkkaan myös oikeuden vahvistamassa sovintosopimuksessa yhteishuoltajuudesta. Sopimus tehtiin vuosiksi eteenpäin. Se oli Mariankin toive. Hän sanoo, että on halunnut mahdollistaa lapsen suhteen isäänsä.

Sopimus ei kuitenkaan ole estänyt entistä puolisoa lähettämästä Marialle viestejä, joissa häntä haukutaan.

Entinen puoliso on arvostellut Mariaa ja kirjoittanut sekä Mariasta että heidän yhteisestä lapsesta nimellä sosiaalisessa mediassa. Entinen puoliso on lisäksi tehnyt perättömäksi todettuja lastensuojeluilmoituksia.

HS ei ole haastatellut tähän juttuun Marian entistä puolisoa Marian suojelemiseksi. Maria ei myöskään esiinny jutussa omalla nimellään.

HS on nähnyt tapaukseen liittyvät asiakirjat, viestienvaihdot, entisen puolison kirjoittelun sosiaalisessa mediassa, kuullut nauhoitteita puhelinkeskusteluista sekä keskustellut Marian läheisten kanssa.

Vaativiin erotilanteisiin ei kuitenkaan ole tarpeeksi apua saatavilla. Moni jää tilanteen kanssa yksin.

Noin 40 000 lasta kokee vanhempiensa eron vuosittain. Eroista noin 10 prosenttia kärjistyy huoltajuuskiistoihin, väkivaltaan tai kiusaamiseen.

Vaativiin erotilanteisiin ei kuitenkaan ole tarpeeksi apua saatavilla. Moni jää tilanteen kanssa yksin.

Myöskään ammattilaiset eivät tunnista riittävän hyvin vaativiin erotilanteisiin ja vanhempien tulehtuneisiin väleihin liittyviä väkivallan eri muotoja, kuten eron jälkeistä vainoamista, sanoo projektipäällikkö Johanna Vaitomaa Ensi- ja turvakotien liitosta.

Tulehtuneisiin väleihin voi Vaitomaan mukaan liittyä myös toisen vanhemman entiseen kumppaniinsa ja mahdollisesti myös lapsiin kohdistamaa pakottavaa kontrollia ja väkivaltaa.

Vaitomaan mukaan väkivalta tai sen uhka pitää aina ottaa tosissaan.

”Eroriidoissa on kaksi tasavertaista osapuolta, mutta väkivalta, henkinen tai fyysinen, pitää osata erottaa riitelystä.”

Myös lapset saattavat olla eri tavoin osallisina vallankäytössä, kiusaamisessa ja väkivallassa.

”Ne uhkaavat lapsen kasvua, kehitystä ja turvallisuutta”, Vaitomaa sanoo.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan korkean turvallisuusriskin eron piirteitä ovat muun muassa vakava fyysinen tai henkinen väkivalta tai sen uhka, kontrollointi, digitaalinen tai fyysinen vainoaminen, lapsen kaltoinkohtelu tai kaappausuhka.

Tunnistamattomaksi jäävät riskit saattavat pahimmillaan johtaa perhesurmaan, Vaitomaa sanoo.

Ensi- ja turvakotien liitto on julkaissut ammattilaisille tarkoitetun Vaativan erotyön käsikirjan, joka käsittelee ero-, huolto- ja tapaamisriitoja sekä niiden parissa työskentelyä.

On tyypillistä, että vaativissa eroissa perhe kiertää palvelusta toiseen. Tilanteeseen voi liittyä useita oikeusprosesseja sekä lastensuojelun tai perhesosiaalityön asiakkuutta.

Toisinaan tapauksiin kuuluu myös rikostutkintaa ja erilaisia arviointijaksoja perheneuvolassa tai lasten ja nuorten psykiatriassa.

”Monet viranomaiset ovat perheen tilanteessa mukana. Asiakkaita siirretään palvelusta toiseen, eikä kukaan ota pää- tai koordinaatiovastuuta, mikä aiheuttaa häiriökysyntää”, Vaitomaa sanoo.

Häiriökysynnällä tarkoitetaan, kun asiakas ei saa odotuksiaan vastaavaa palvelua, tai se on vääränlaista tai huonolaatuista, ja hän palaa palvelujärjestelmän piirin uudelleen.

Oikeusprosesseja tai lastensuojeluilmoituksia voidaan käyttää myös kiusaamisen välineenä.

Marian ja hänen entisen puolisonsa yhteinen lapsi on nyt alakouluikäinen. Entinen puoliso on ollut jo useamman vuoden estettynä Marian puhelimessa ja sähköpostissa.

Lapsen asioiden hoitamista varten Marialla on erillinen sähköposti, johon tulevat viestit lukee ensin joku hänen läheisistään ja välittää ne sitten Marialle.

Rikosilmoituksen tekemiseen liittyy myös pelkoa.

Lapsi vaihtaa kotia pääasiassa koulun välityksellä ilman puolisoiden keskinäistä kohtaamista. Siitä huolimatta entinen puoliso painostaa Mariaa toistuvasti suoraan yhteydenpitoon puhelimitse.

Kaikkia yhteyksiä Maria ei voi entiseen puolisoonsa katkaista. Jokin viestintäkanava on välttämätöntä pitää auki lapsen asioiden hoitamiseksi, hän kertoo.

”Jos sulkee yhteydet kokonaan, on mahdollisuus joutua tilanteeseen, jossa entinen puoliso väittää, ettei huoltajuuteen liittyviä asioita pystytä hoitamaan”, hän kuvailee.

Sosiaalisessa mediassa julkaistuista kirjoituksista Maria ei tehnyt heti rikosilmoitusta. Nyt mahdollinen rikos on jo vanhentunut. Rikosilmoituksen tekemiseen liittyy myös pelkoa.

”Jos tekee rikosilmoituksen, joutuu olemaan enemmän tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa ja kuormittuu itse lisää. Ehkä joutuu uusien kirjoittelujen kohteeksi”, Maria sanoo.

Pahinta on voimattomuus.

Marian mielessä elää koko ajan pelko, milloin entinen puoliso julkaisee jälleen jonkun kirjoituksen hänestä. Edes täysin perättömiä väitteitä ei voi korjata, koska silloin joutuisi itse alttiiksi haukkumiselle ja mahdollisesti myös itse rikkoisi lakia paljastamalla asioita lapsen yksityisyydestä.

Maria mietti pitkään myös HS:n haastatteluun suostumista. Hän kertoi pelkäävänsä, että asiasta puhuminen lisäisi häneen kohdistuvaa kirjoittelua ja hänen arvostelemistaan.

Hän kuitenkin haluaa kertoa tarinansa, jotta muut samassa tilanteessa olevat voisivat saada tukea ja apua sekä palveluissa tunnistettaisiin vastaavat tilanteet paremmin.

Maria sanoo, että hänen tavoitteenaan ei ole vaikuttaa haastattelulla hänen lapsensa huoltajuutta koskeviin asioihin. Entisillä puolisoilla ei ole oikeusprosessia vireillä tai käynnissä.

Haastattelun aikana hän kysyy monta kertaa, uskooko toimittaja häntä. Hän on pyytänyt haastattelutilanteeseen myös läheisen tukihenkilön.

”On tyypillistä, että uhri alkaa epäillä omaa uskottavuuttaan ja epäröidä. Se voi olla yksi väkivallan seuraus ja kertoa sekä itsetunnon muutoksista että toistuvista kuulluksi tulemattomuuden kokemuksista”, sanoo vainon uhreja auttavan Tukikeskus Varjon väkivaltatyön asiantuntija Eveliina Nilosaari.

Tunnistamista haittaa se, että vainossa on tyypillistä tekojen muuttuminen sekä kausittaisuus ja epävarmuus.

Nilosaaren mukaan vainon dynamiikan kannalta on ongelmallista, ettei sille ole selkeää määritelmää tai se on rikosoikeudellisesti tulkinnanvarainen.

”Ilmiö on moniulotteinen ja sisältää monia muotoja. Siihen liittyy usein toisen osapuolen kontrollointia ja jonkinlainen valta-asetelma.”

Ammattilaiset saattavat erehtyä kuitenkin tulkitsemaan tilannetta vanhempien välisenä riitana, jolloin vaino tai henkinen väkivalta jäävät huomaamatta.

Tunnistamista haittaa se, että vainossa on tyypillistä tekojen muuttuminen sekä kausittaisuus ja epävarmuus.

”Tällöin uhri voi ajatella sen jo loppuneen, mutta jonkin ajan kuluttua se alkaakin uudelleen. Olennaista on, että ehkäistään kaikki vuorovaikutustilanteet, jotta tekijä ei saa vahvistetta tekojensa jatkamiseen”, Nilosaari kertoo.

”Kohtaamisten rajaaminen vähentää tekijän mahdollisuuksia ottaa yhteyttä uhriin ja alkaa toteuttaa tekojaan uudelleen”, Nilosaari lisää.

Myös Maria on joutunut kohtaamaan ex-puolisonsa muutaman kerran lapsen asioita hoitaessaan.

”Se on taas johtanut uusiin viesteihin ja haukkumisiin”, hän sanoo.

TilanteiSSA, joissa vanhempien suhde on tulehtunut ja siihen liittyy väkivallan tai vainon piirteitä, ei esimerkiksi neuvolassa tai koulussa pitäisi edellyttää aina yhteisvanhemmuutta, sanoo Vaitomaa.

Tilalle on esitetty rinnakkaisvanhemmuuden kaltaista erovanhemmuuden muotoa, jossa tavoitteena on sopia tarkat pelisäännöt vanhempien yhteistyöhön ja viestintään, joka liittyy lapsen asioihin.

Rinnakkaisvanhemmuudessa vanhempien keskinäinen kontakti minimoidaan. Kumpikin vanhempi hoitaa omalla tahollaan lapsen arkielämään liittyvät tilanteet.

”Tällöin myös vanhemmilla on mahdollisuus irtautua keskinäisestä vihamielisyydestään ja keskittyä omaan vanhemmuuteensa”, Vaitomaa sanoo.

Fakta

Mistä apua?

  • Vainoaminen on toistuvaa, ei-toivottua yhteydenottamista, seuraamista ja tarkkailemista, joka on omiaan aiheuttamaan kohteessaan pelkoa tai ahdistusta.

  • Se voi sisältää uhkaavia tekoja, pelottelua ja kontrollointia. Vainoamisella on vaikutuksia kokijan hyvinvointiin ja turvallisuuteen.

  • Digitaalista vainoa voi olla muun muassa toistuvat, häiritsevät, oikeudettomat viestit ja puhelut eri sovellusten kautta.

  • Parisuhteen aikana koettu väkivalta lisää vainon riskiä eron jälkeen. Noin puolessa väkivaltaisista parisuhteista väkivalta jatkuu eron jälkeen.

  • Ohjausta ja neuvontaa eron jälkeiseen vainoon saa tukikeskus Varjosta, Rikosuhripäivystyksestä, turvakodeista tai Nettiturvakodista.

  • Mikäli tarvitset apua heti, Nollalinja päivystää ympäri vuorokauden numerossa 080 005 005.

  • Myös Ensi- ja turvakotien liitto, Väestöliitto ja Parisuhdekeskus Kataja tarjoavat matalan kynnyksen toimintoja kaikenlaisten parisuhteiden, eron pohdinnan, eron ja uusperheiden tueksi. Tukea on saatavilla helposti verkossa osoitteessa apuaeroon.fi.

Lähde: Tukikeskus Varjo

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat