”Villi meno” vallitsee Suomen tuuli­voima­bisneksessä – Kiipeilijä Antti Antikainen jätti johtaja­paikan ja löysi yllättävän markkina­raon

Pohjoiseen Suomeen nousee uutta tuulivoimaa vauhdikkaasti. Kasvava voimalabisnes on pitänyt kiipeilyharrastaja Antti Antikaisen, 49, täystyöllistettynä pari viimeksi kulunutta vuotta, eikä töille näy loppua. Sähköalan koulutuksesta on hänelle ensimmäistä kertaa hyötyä.

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto suhisee Kittilän ja Sodankylän rajalla.

7.6. 2:00 | Päivitetty 27.6. 12:01

Metallisen tuulivoimalan sisällä voimakas suhina hiljenee, kunnes se lakkaa kokonaan. Se tarkoittaa, että noin 90-metrisen tuulivoimalan siivet ovat pysähtyneet.

Korkeanpaikantyön ammattilainen Antti Antikainen, 49, kuittaa voimalan pysäytetyksi puhelimen sovelluksen kautta ja sujauttaa puhelimen taskuunsa.

Työt Tornion Röyttässä sijaitsevassa Rajakiiri oy:n omistamassa tuulivoimalassa voivat nyt alkaa.

Antikainen tekee työkseen korkeiden paikkojen kunnossapitotöitä ja työskentelee valjaissa. Tällä hetkellä kaikki kohteet ovat tuulivoimaloita.

Antti Antikainen sulkee voimalan oven ennen kuin miehet nousevat ylös. "Jos oven jättää auki, putkesta tulee melkoinen tuulitunneli.”

Laajeneva tuulivoima-ala vaatii lisää työvoimaa, ja voimaloiden kunnossapidossa on paikoitellen työvoimapula. Antikaisen mukaan tarvetta on varsinkin sähkötöiden tekijöille.

Antikainen ja hänen kollegansa ovat olleet täystyöllistettyjä pari viime vuotta. Markkinointia ei ole tarvinnut tehdä, eikä siihen ole ollut aikaakaan.

Kiipeilytaustasta on alalla iso hyöty.

"Perushuoltotaidot on helppo opettaa kiipeilytaustaisille, joille valjaissa roikkuminen on entuudestaan tuttua ja jotka pystyvät työskentelemään valjaissa rennosti.”

Tuulimyllyjä rakennetaan ja suunnitellaan varsinkin pohjoiseen Suomeen niin paljon, että perässä on vaikea pysyä. Kaksi kolmasosaa Suomessa tuotetusta tuulivoimasta tuotetaan tällä hetkellä Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.

Torniossa pyörii jo parikymmentä tuulivoimalaa, minkä lisäksi kaupunki kaavoittaa parhaillaan neljää uutta tuulivoimapuistoa. Suomen johtava tuulivoimakunta on tällä hetkellä Perämeren rannalla sijaitseva Simo.

Rovaniemeläiselle Antikaiselle kasvava voimalabisnes on tarkoittanut viimeksi kuluneen puolentoista vuoden ajan reissutyötä Tornio–Seinäjoki-akselilla.

Antikainen myös kouluttaa tuulivoima-alan ammattilaisia korkean paikan työskentelyyn, sillä kaikkien tuulivoima-asentajien pitää käydä korkean paikan työskentelyn kurssi.

Antikainen napsauttaa putoamissuojaimet kiinni työasuunsa ja astuu pieneen, metalliseen hissikoppiin. Se kuljettaa hänet tuulivoimalan laelle.

Tämänkertaisella työlistalla on esimerkiksi ankkuripisteiden kiristyksiä ja voimalan konehuoneen eli sen laella sijaitsevan minibussin kokoisen kopin tarkistus.

Ennen tuulivoimaloita Antikainen ehti työskennellä matkailualalla 25 vuotta, joista viimeiset viisi vuotta ohjelmapalveluyritys Safartican myyntipäällikkönä. Pitkä ura alkoi kyllästyttää, mutta Antikainen ajatteli, ettei osaisi muuta. Paitsi kiipeillä. Aikaisemmin hän oli tehnyt muutamia korkean paikan korjaustöitä kavereiden pyynnöstä.

Turvallisuuskulttuuri on keskeinen osa köysityötä tekevien ammattia. Turvallisuusvälineitä on valjaissa useita päällekkäisiä järjestelmiä. Antti Antikainen ja Miika Keränen tarkastavat valjaitaan Torniossa toukokuussa.

Lopulta Antikaisen kiipeilykaverit Wille Seitamo ja Sakari Tiuraniemi houkuttelivat hänet mukaan teollisuuden köysityöskentelyyn erikoistuneeseen yritykseensä Ropaciin.

Antikainen tutkaili tuulivoiman kehitystä ja markkinoita. Hän totesi, että nyt on oikea aika vaihtaa alaa. Hän pääsisi myös ensimmäistä kertaa hyödyntämään ammatillisesti 1990-luvulla suorittamaansa sähköalan ammattitutkintoa. Nykyään Antikainen on yksi Ropacin osakkaista.

”Pidän tästä. Työ on fyysistä, paikat vaihtuvat, eikä tämä ole hirveän vaikeaa, sillä köysissä oleminen on entuudestaan tuttua”, Antikainen sanoo.

Kasvava tuulivoimabisnes jakaa mielipiteitä.

Esimerkiksi Tornioon suunnitteilla olevaa Karhakkamaan 48 voimalan tuulivoimapuistoa vastustamaan on perustettu yhdistys. Lapissa Ranuan kunnanvaltuusto puolestaan linjasi huhtikuussa, että kuntaan ei tule tuulivoimaloita ainakaan lähivuosina.

Suomen tuulivoimayhdistyksen arvion mukaan hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on käsittelyssä 5,5 miljardin euron edestä tuulivoimainvestointeja.

Samaan aikaan pelkästään Lapissa on vireillä ainakin 26 tuulivoima-aluetta. Lapin liiton suunnittelujohtajan Paula Qvickin mukaan on sanomattakin selvää, että Lapissa on valtavasti tuulivoimapotentiaalia.

”Kokonaiskuva kaikista Lappiin suunniteltavista hankkeista on epäselvä. Meno on villiä”, Qvick sanoo.

Lapin liitto selvittää parhaillaan tuulivoimarakentamisen reunaehtoja ja paikallisten käsityksiä tuulivoimarakentamiselle soveltuvista alueista. Vastaavia hankkeita on myös muissa tuulivoimamaakunnissa.

Tuulivoimadebatti on tuttu myös Antikaiselle. Hänen työmatkansa suuntautuvat hänelle vieraisiin paikkakuntiin ja ympäristöihin, joihin hänellä ei ole henkilökohtaista suhdetta.

”Lähiympäristössäni ei ole myllyjä. Ja nyt kun katson myllyjä työn näkökulmasta, en osaa enää olla objektiivinen. Kaikissa energiamuodoissa on haittoja, mutta tuulivoimassa vähemmän kuin monessa muussa”, hän sanoo.

Perämereltä alkavaksi kaavailtu miljardien vetyputkihanke lisää osaltaan painetta tuulivoiman rakentamiseen. Vetymurros voi toteuta vain, jos uusiutuvaa, päästötöntä sähköä on tarpeeksi tarjolla.

Tällä hetkellä tuulivoima on halvin tapa tuottaa uusiutuvaa sähköä.

Valtion omistama kaasun siirtoyhtiö Gasgrid Finland on arvioinut vedyn kysynnäksi vuodelle 2050 noin 65 terawattituntia. Mikäli tämä vety tuotettaisiin tuulivoimalla, uuden tuulivoiman tarve olisi silloin 25 000 megawattia.

Vertailun vuoksi: Viime vuoden lopussa Suomen tuulivoimakapasiteetti oli 3 257 megawattia. Tuulivoiman määrän on arvioitu kahdeksankertaistuvan noin 18 000 megawattiin vuoteen 2030 mennessä.

Gasgrid Finlandin analyytikon Kristo Helinin mukaan tuulivoimaloiden sijoittumista Perämeren alueelle ja mahdollista vedyntuotantoa puoltaa vetyputken lisäksi Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Suomen raskas ja energiaintensiivinen teollisuus, joka tarvitsee fossiilitonta energiaa.

Esimerkiksi teräsyhtiö SSAB:n päästöttömän teräksen suunnitelmat perustuvat puhtaan vedyn käyttöön.

Helinin mukaan potentiaalia on sekä maa- että merituulivoimassa.

Tuulivoimaa halutaan sijoittaa pohjoiseen myös alueen harvan asutuksen vuoksi. Tuulivoima-alan edunvalvontajärjestön, Suomen tuulivoimayhdistyksen operatiivisen johtajan Heidi Paalatien mukaan tiheästi asutetusta Etelä-Suomesta on jo nyt vaikeaa löytää tarpeeksi laajoja alueita voimaloille.

Antti Antikainen työmaansa eteisessä.

Merituulivoimasta puhutaan, mutta valtaosa esiselvitys- ja kaavoitusvaiheessa olevista uusista voimaloista sijaitsee mantereella Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.

Paalatien mukaan nykyteknologia mahdollistaa tuulivoiman rakentamisen minne tahansa, ei pelkästään rannikolle.

”Voimalat ovat korkeampia ja lavat pidempiä. Nykyteknologialla hyviin tuuliin päästään käsiksi myös sisämaassa”, hän sanoo.

Metallisen tuulivoimalan sisällä vietetty talvi oli kylmä.

Antti Antikainen odottaa aurinkoisia ja tuulettomia kesäpäiviä. Se on ainoa mahdollinen säätila, jolloin tuulivoimalan lapoja myötäilevän kauluksen vaihtaminen on mahdollista. Sellaiset ovat Antikaisen lempitöitä.

”Silloin saa viettää koko päivän ulkona upeassa säässä ja hienoissa maisemissa”, hän sanoo.

Jos asiat etenevät Antikaisen ja hänen yhtiökumppaneidensa suunnitelmien mukaan, Suomessa tehdään tulevaisuudessa nykyistä paljon enemmän teollisuuden kunnossapitoa köysityöskentelynä.

Köysityöskentely ei häiritse alueen asukkaita tai muuta työntekoa, kuten isot rakennustelineet tai nostimet, sanoo Antikainen. Hänen mukaansa köysityöskentely on myös turvallista.

”Esimerkiksi Ruotsissa käytetään huomattavasti enemmän köysityöskentelyä kuin Suomessa. Myösputoamisonnettomuuksia on vähemmän.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat