Jättävätkö suomalaiset vieraansa todella ilman ruokaa? 1 300 lukijaa kertoo totuuden maailmaa hämmästyttävästä piirteestä

Maailmalla nostatti hämmästystä ”suomalainen tapa” jättää vieraat ilman ruokaa. Mikä on totuus? 1 300 lukijaa vastasi HS:n kyselyyn. Yksi vastaajista oli Seppo Vepsäläinen, joka on kolunnut useamman suomalais­kodin kuin moni muu.

Seppo Vepsäläinen kattoi pöydän luonaan vierailleelle HS:n kuvaajalle.

16.6. 2:00 | Päivitetty 16.6. 6:58

”Eihän siinä kehdannut aina kieltäytyä, jos pöydät notkuivat valmiina”, muistelee vantaalainen Seppo Vepsäläinen, joka vieraili parissa tuhannessa suomalaiskodissa vuosina 1990–2006.

Tuolloin hän oli tutkimusyritys Suomen Gallupin eli nykyisen Kantar TNS:n leivissä, missä hänen tehtävänään oli muun muassa viedä ihmisten koteihin tietokoneita ja modeemeja sekä opettaa heitä vastaamaan internetgallupeihin osana kiinteää vastaajapaneelia.

Nykyisin hän työskentelee opettajana ja tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa virolaisten mielipiteistä ja ideologioista toisen maailmansodan aikaan.

Kodit, joissa Vepsäläinen kävi, edustivat tilastollisesti Suomen väestöä. Käynnit kestivät vartista pariin tuntiin. Työnsä ohella hän teki havaintoja sekä kuuli kollegoiltaan kokemuksia suomalaisten vieraanvaraisuudesta.

”Jos vierailu yhtään venähti, monet alkoivat keittää kahvia. Monissa kodeissa oli ruuat odottamassa minua varten. Joskus ruoka saattoi odottaa kauankin, sillä aikatauluni vaihteli ja etukäteen pystyin kertomaan vain karkean arvion saapumisestani.”

Vepsäläinen huomauttaa, ettei hän suinkaan odottanut tai pyytänyt ihmisiltä tarjoiluja, ja kiireisen aikataulun vuoksi hän oli varautunut eväillä.

HS kysyi lukijoiltaan kokemuksia suomalaisesta ruoka- ja tapakulttuurista. Kysely herätti runsaasti ajatuksia, ja siihen kertyi noin 1 300 vastausta.

Jutussa hyödynnetään vastauksia vain henkilöiltä, joiden nimi ja yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa. Vepsäläinen oli yksi kyselyyn vastanneista.

Keskustelu pohjoismaisesta ruokakulttuurista sai alkunsa somepalvelu Redditistä, jossa eräs käyttäjä muisteli lapsena olleensa ruotsalaisen kaverinsa luona leikkimässä ja joutuneensa odottamaan eri huoneessa, kun kaverin perhe aterioi.

Kertomus herätti laajalti kummastusta sosiaalisessa mediassa, ja keskustelu äityi ruotsalaisten tapoja kritisoivaksi #swedengate-ilmiöksi.

Suomalaisesta tapakulttuurista nousi kiivas keskustelu.

Seuraavaksi huomiota herätti Instagramissa jaettu karttakuva, jonka mukaan Pohjoismaissa, mukaan lukien Suomessa, vieraille ei tarjota ruokaa yhtä hanakasti kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Näin keskustelu laajeni koskemaan muitakin maita kuin Ruotsia.

Kartta ei perustunut tieteelliseen tutkimukseen, ja esimerkiksi kansatieteen dosentti Maarit Knuuttila kyseenalaisti sen pätevyyttä HS:n haastattelussa viime viikolla.

”Kulttuurissamme olisi epäkohteliasta istuttaa vierasta olohuoneessa, kun perhe aterioi keittiössä”, hän sanoi ja kutsui suomalaisia yleisesti vieraanvaraisiksi.

Lue lisää: Pohjoismainen ruokakulttuuri ihmetyttää maailmalla – Pitävätkö suomalaiset vieraansa nälässä?

Kyselyssä vain harva kertoo jääneensä ilman tarjoiluja kyläpaikassa aikuisena, ja yleisesti vastaajat pitävät tätä epäkohteliaana tai kummallisena käytöksenä. Monet painottavat, että yhtä lailla lasten kavereiden tulisi olla tervetulleita ruokapöytään.

Kävimme mieheni siskon luona. Uunissa oli ilmeisesti ruoka tulossa, ja sisko ja hänen miehensä söivät kahdestaan. Oli aika outo tunne, sillä he kävivät meillä, olivat usein yötä ja palvelimme heitä viimeisen päälle. Asiasta on jo melkein kaksikymmentä vuotta, mutta en ole käynyt sen jälkeen heillä. Nainen, 70

Osa vastaajista korostaa syömisen olevan toissijainen asia verrattuna vierailun varsinaiseen tarkoitukseen eli ihmisten tapaamiseen, eivätkä he odota vastassa olevan minkäänlaisia tarjoiluja.

Jotkut mainitsevat syystä tai toisesta kieltäytyneensä itse tarjoiluista ollessaan vieraana toisen luona.

Suurin osa vastaajista kertoo itse kestitsevänsä vieraitaan miltei poikkeuksetta. Tavallisesti tarjolle annetaan vähintään kahvia, pientä purtavaa tai alkoholijuomaa, kuten olutta tai lasi viiniä.

Jos vieraat sattuvat tulemaan ruoka-aikaan, moni sanoo kutsuvansa heidät mukaan aterioimaan.

Työmatkoja Vepsäläisellä oli ympäri Suomen aina Lapin perukoille asti. Hän kertoo nähneensä enemmän kotitalouksia maan etelä- ja itäosissa kuin lännessä ja pohjoisessa.

”Huomasin silti, että Itä-Suomessa on auleimmat tarjoilut. Vanhat topeliaaniset myytit Suomen heimoista tuntuivat osoittautuvan todeksi.”

Esimerkiksi Hämeessä ruokaa tai kahvia ei välttämättä tarjottu niin usein, kun taas Itä-Suomessa oli saatettu laittaa varta vasten hirvenpaistit tulemaan.

”Karjalassa on tavallaan kulttuurinen velvollisuus olla vieraanvarainen, samoin Savossa sekä Kymenlaaksossa”, Vepsäläinen näkee.

Niin ikään HS:n kyselyssä useat vastaajat kokivat avokätisyyden olevan lähtöisin esimerkiksi lapsuudenkodista tai sukujuurista. Moni halusi kehua karjalaista anteliaisuuttaan.

Teen ruokaa aina isosti, ja siitä riittää aina vieraillekin. Vaikka ystävä tulisi vain piipahtamaan, teen yleensä voileipiä tarjolle. Minusta on ihana kestitä ihmisiä, oli sitten kyse arkisesta vierailusta tai juhlista. Nälkä ei saa yllättää, ja yhdessä syöminen on mukavaa. Meillä jo lapsuudenkodissa oli tapana tarjota vieraille ruokaa, jos vierailu osui ruoka-aikaan. Nainen, 33

Häpeä se on, jos vieras tyhjällä vatsalla lähtee, aikuinen tai lapsi. Se on isoäitini jättämä perintö. Johtuneeko karjalaisista juurista? Nainen, 60

Sijaintiakin suuremman eron Vepsäläinen huomasi kaupungin ja maaseudun välillä.

”Kaupungeissa on kiireisempi rytmi ja ihmiskohtaamisia tiiviimmin. Maaseudulla ihmiset näkevät toisiaan vähemmän ja vieraat otetaan perusteellisemmin vastaan.”

Yhdessä syöminen koetaan usein merkkinä läheisyydestä, ja moni kyselyyn vastanneista kertoo järjestävänsä mielellään ystävien kesken esimerkiksi brunsseja.

Yhteiset ruokahetket tai illanistujaiset voidaan järjestää joko majoittajan toimesta tai nyyttärihengessä siten, että jokainen tuo jotakin.

Pidän isomman ruokatarjoilun järjestämistä intiimimpänä tapahtumana, johon ei tavallisella paikalle pölähtävällä vieraalla ole sijaa. Pidemmäksi ajaksi kutsuttu vieras onkin sitten oma lukunsa, ja vieraanvaraisuuteen kuuluu tietysti muutkin ruokailut. Mies, 43

Runsaan ja rauhallisen aamiaisen tarjoaminen on suoranainen kunniakysymys. Mies, 32

Osa vastaajista taas kertoo, ettei heillä käy juurikaan vieraita – varsinkaan ilmoittamatta – joten kysymys vieraiden kestitsemisestä ei ole heille ajankohtainen. Monen mielestä vierailuista ja yhteisistä ruokahetkistä tulisikin sopia etukäteen.

Jotkut kyselyn vastaajista kertovat, ettei heillä yksinkertaisesti olisi puitteita kestitä muita kuin itsensä tai perheensä. Moni ymmärtää tämän myös vierailijan asemassa.

Vepsäläisen kokemuksen mukaan työvierailuilla pienemmissä kotitalouksissa ei tarjottu syötävää yhtä hanakasti kuin suuremmissa, ja ikä vaikutti tuovan vieraanvaraisuutta lisää.

”Omakotitaloissa asuvat perheet ja varttuneemmat ihmiset olivat kenties tottuneempia laittamaan ruokaa vieraille. Pienissä kerrostaloasunnoissa asuvat nuoret eivät luonnollisestikaan jakaneet vähistä ruuistaan.”

Hän kuitenkin arvioi, että vauraammat kotitaloudet eivät olleet yhtään sen auliimpia tarjoilujen suhteen kuin vähävaraisemmat. Kyselyn vastaukset kertovat samanlaista tarinaa, ja moni kertoo haluavansa passata vieraitaan, vaikka oma talous olisi tiukilla.

Vastausten perusteella näyttääkin siltä, ettei varakkuudella tai sosiaalisella statuksella vaikuttaisi olevan suoraa yhteyttä avokätisyyteen.

Minulla oli lapsena kolme hyvää ystävää, ja olimme vuoroin vieraissa. Yhden luona ei koskaan kutsuttu pöytään, eikä kavereille ollut lupaa antaa välipalaa, jos kyläili suoraan koulusta.

Toisen luona yksinhuoltajaäiti oli usein leiponut jotain taivaallista, ja vaikka ei ollut, jääkaappi oli täynnä.

Jos kolmannen luona sattui olemaan ruoka-aikaan, pöytään huudettiin myös lapset ystävineen. Tämä perhe oli meistä neljästä kaikkein köyhin.

Meillä sai aina syödä, mutta koska yksinhuoltajaisäni ei ollut kokki kolmonen, jääkaappi oli täynnä valmisruokaa. Eli silläkin, eikä kaveritkaan valittaneet. Nainen, 39

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat