Keskellä metsää seisoo ikivanha ränsistynyt lato, joka onkin sisältä jotain aivan muuta – Tällainen on betonilla ja panssarilla varjeltu salaisuus

Ensisilmäyksellä kuusien kätköissä oleva vanha rakennus Jusserontien varrella Haapamäellä näyttää ränsistyneeltä ladolta. Sisältä paljastuu kuitenkin jotain aivan muuta.

Ilmavalvontakeskuksen betoninen bunkkeri sai jatkosodan valmisteluissa lautaverhoilun pommitusten hämäämiseksi. Haapamäkisille Matti Heinoselle ja Seppo Karjalle rakennuksen historia on tuttu.

28.6. 9:18

Ensisilmäyksellä kuusien kätköissä oleva vanha rakennus Jusserontien varrella Haapamäellä näyttää ränsistyneeltä ladolta. Sellaiselta sen haluttiinkin näyttävän, kun Suomi alkoi varustautua välirauhan aikana uuteen sotaan keväällä 1941.

Mitä lähemmäksi rakennusta kävelee, kulkija huomaa, että ajan patinoiman lautaverhoilun alla paljastuukin rakennuksen noin 30 senttiä paksut betoniseinät. Ei siis mikään tavallinen lato.

Kyseessä on suojeluskuntalaisten rakentama ilmavalvontabunkkeri, mihin Haapamäen ilmavalvonta siirtyi Suojalta jatkosodan syttyessä päivälleen 81 vuotta sitten. Haapamäkinen opettaja Pentti Saarinen on perehtynyt vahvasti oman kylänsä sotahistoriaan ja tietää hylätyn bunkkerin tarinan.

Pentti Saarinen on haapamäkisen sotahistorian asiantuntija.

”Ennen talvisotaa Puolustusvoimat ja Lotta Svärd -järjestö tekivät sopimuksen, jossa aistinvarainen ilmavalvonta siirtyi Suomessa Lotta-järjestön vastuulle. Sopimus vapautti miehet rintamalle taisteluihin. Talvisodan aikana ilmavalvonnan hälytykset Haapamäelle tulivat Tampereelta ensin rautatieasemalle, josta viesti välitettiin Suojalle. Siinä lotille tuli usein kiire katolta pois, kun neuvostoliittolaiset koneet alkoivat lähestyä Haapamäkeä”, Saarinen kertoo.

Talvisodan kokemuksista viisastuneena ymmärrettiin, että Haapamäelle piti saada vahva ilmavalvontakeskus, jossa olisi puhelinyhteydet. Kevään 1941 aikana bunkkeri valmistui Jussserontien varrelle.

Samana päivänä Haapamäen ilmavalvontakeskuksessa päivystäjänä toiminut luutnantti Kalle Ritokangas sai ilmoituksen presidentin antamasta ylimääräisestä kertausharjoituksesta. Ilmavalvonta muutti Suojalta bunkkeriin 24.6., päivää ennen jatkosodan alkamista.

Haapamäen ilmavalvontakeskuksen henkilökuntaa. Takarivissä kolmantena oikealta luutnantti Kalle Ritokangas.

”Suoja oli iso ja helppo kohde pommikoneille, minkä vuoksi ilmavalvonta haluttiin sieltä pois. Betoninen bunkkeri sai ympäriinsä lautaverhoilun, jolla rakennus naamioitiin näyttämään ladolta. Myös ulko-ovi verhoiltiin laudoilla. Puuverhoilun takana oli paksu panssariovi, joka oli tehty kestämään isojakin pommeja”.

Ilmavalvontakeskuksen bunkkerissa toimi puhelinkeskus. Kuvan henkilö on tuntematon.

Ilmavalvontabunkkerissa pidetyn sotapäiväkirjan merkinnät kertovat, että 24.6.1941 rakennuksessa vietettiin tupaantuliaisia. Yöpäivystäjänä toimi silloin J. Carpelan. Seuraavana päivänä 25.6. Tampereella annettiin ilmahälytys aamulla kello 9.15 ja Pieksämäellä kello 9.20.

”Aika moni keuruulainen ja haapamäkinen ei ole edes kuullut bunkkerista. Toiminta oli salaista, eikä siitä kauheasti kylillä huudeltu”.

Sotapäiväkirja paljastaa myös, että bunkkerissa vieraili myös saksalaisia sotilaita kahvikutsuilla ja illanvietoissa. Vierailuista on säilynyt joitain arkistokuvia.

”Talvisodan aikana Haapamäkeä pommitettiin viidesti. Kuudetta kertaakin on todennäköisesti yritetty, mutta senaikaiset kartat ja maastomerkit eivät olleet selkeitä. On epäilty, että vihollisen koneet ovat ottaneet ensimmäisellä kerralla Keuruun kirkon tornista suunnan Haapamäelle länteen, mutta lähteneet lentämään liikaa pohjoiseen. Koneet lensivät Haapamäen sijaan Pihlajavedelle 29.12.1939, minne ne pudottivat 30 pommia Pihlajaveden rautatieasemalle. Pommituksessa kuoli kolme henkilöä”.

Bunkkerissa olevassa lyhyessä käytävässä oli kaksi ovea, joiden takaa löytyi kaksi huonetta. Sisustus oli varsin karu: kirjoituspöytä, kamiina ja penkit. Puhelinkeskus toimi toisessa huoneessa.

Raskas panssariovi oli ulko-oven oviaukossa estämässä pommien räjähdyksien vaikutuksia.

”Bunkkerin viereen oli rakennettu ilmavalvontatorni, josta lähti puhelinyhteys alhaalla olevaan ilmavalvontakeskukseen. Kerrallaan ilmavalvontakeskuksessa työskenteli vain muutamia ihmisiä”.

Seppo Karja rapsuttelee bunkkerin alkuperäistä laudoitusta betoniseinässä.

Ilmavalvonta toimi bunkkerissa 24.6.–30.8. välisen ajan. Koska keskus ei ollut saanut hälytyksiä, toiminta päätettiin lakkauttaa. Sotapäiväkirjan viimeiseksi merkinnäksi jäi elokuun 30. päivänä: Viipuri vallattu. 15.00. Loppu.

”Aika moni keuruulainen ja haapamäkinen ei ole edes kuullut bunkkerista. Toiminta oli salaista, eikä siitä kauheasti kylillä huudeltu. Toiminnan päätyttyä miehet komennettiin rintamille, ja rakennus hylättiin tarpeettomana. Eräänlainen salaisuus bunkkeri on edelleen; vaikka aika moni tietää sen sijainnin ja itse rakennuksen, mutta rakennuksen historiaa ei enää kovin moni”, Saarinen sanoo.

Matti Heinonen valaisee bunkkerin sisätiloja taskulampullaan. Ikkuna-aukoista voi havaita seinien paksuuden.

Ilmavalvontakeskuksessa vietettiin kahvihetkiä ja illanistujaisia, joissa vieraili myös saksalaisia sotilaita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat