Jättäkää mursu rauhaan, sanoo norjalaistutkija – Kartta näyttää, miten eläin päätyi Suomen rannikolle

Haminaan rantautunut mursu on tunnettu maailmanmatkaaja, joka on saanut jo ainakin kolme nimeä eri maissa: Luffe, Sten ja Stena. Se on tiettävästi nykyhistorian ensimmäinen mursu Suomen rannikolla.

Stena-mursu rannalla Haminassa perjantaina. Mursu oli arviolta 3–4 metrin pituinen ja yli tuhatkiloinen.

15.7. 20:41

Haminaan perjantaina rantautunut Stena-mursu on todennäköisesti uinut Suomeen Huippuvuorilta asti, kertoo väitöskirjatutkija Rune Aae Kaakkois-Norjan yliopistosta. Hän on koostanut kartan mursun matkasta Suomen rannikolle saakka.

Ensimmäinen karttaan merkitty paikka on Norjan lounaispuolella Blimsandenissa, missä mursu havaittiin jo maaliskuun puolivälissä. Seuraavan kerran se nähtiin Læsøn saarella Tanskan ja Ruotsin välisellä Kattegatin merialueella toukokuussa.

Seuraavat havainnot mursusta ovat kesäkuun alkupuolelta Ruotsin rannikolta Göteborgin eteläpuolelta, mistä se jatkoi matkaansa Saksan Rügenin saarelle Itämeren etelärannikolle.

Kesäkuun loppupuolella mursu oli ehtinyt jo Puolan rannikolle Mielnoon, mistä se jatkoi matkaansa pohjoiseen näyttäytyen vielä Kaliningradin ja Latvian rannikoilla.

Slīteren kansallispuistosta Latviasta se matkasi kohti Suomea, missä se ensimmäisen kerran nähtiin torstai-iltana Haminan edustalla.

Haminan edustalle uinut mursu herätti valtavasti huomiota perjantaina.

Kartan kokoamisessa Aae hyödynsi eri maiden uutissivustoja ja sosiaalista mediaa, ja hän keräsi talteen mursusta otettuja kuvia kustakin paikasta, jossa se oli nähty. Aaen mukaan mursun voi tunnistaa samaksi yksilöksi sen erityisen ulkomuodon perusteella.

”Sen hampaiden kärjet miltei koskettava toisiaan, mikä on hyvin harvinainen piirre”, hän kertoo.

Matkansa varrella mursu on jo saanut useamman eri nimen eri maissa: Tanskassa Luffe, Ruotsissa Sten ja Latviassa Stena. Aae käyttää mursusta Stena-nimeä, sillä yksilö on naaraspuolinen.

Etelä-Norjan, Tanskan, Länsi-Ruotsin ja Hollannin vesillä on seikkaillut tänä vuonna myös toinen, Freya-niminen mursu. Aae on tehnyt kartan tämänkin mursun matkasta.

Rannalla köllöteltyään mursu lähti uimaan kohti ulappaa, mutta palasi uudestaan rannan läheisyyteen.

Aaen mukaan Stena-mursu oli paljon hoikemmassa kunnossa vielä silloin, kun se nähtiin Latviassa heinäkuun alussa. Haminassa ulkomuoto oli silminnähden parantunut.

”Perjantaina otettujen kuvien perusteella mursu on hyvässä lihassa. Latviasta lähdettyään se on löytänyt kosolti syötävää.”

Aaen mukaan sinisimpukat ja hietasimpukat ovat mursun suurta herkkua. Mursun onneksi molempia lajeja löytyy Itämerestä. Yhdellä aterialla mursu voi syödä jopa 60 kilon edestä eli peräti tuhansia simpukoita.

Aterioinnin jälkeen mursut pitävät lepotauon ja jatkavat sitten uimista, Aae kertoo.

Poliisi eristi aamupäivällä alueen, jossa mursu oli noussut vedestä rantaan.

Haminassa ihmiset kerääntyivät kokeilemaan onneaan, josko he näkisivät mursun.

Vaikka mursun kömpimisessä rannalle ei ole mitään epätavallista, on tämä Itämeren pohjoisin sekä nykyhistorian ensimmäinen mursuhavainto Suomen rannikolla.

”Mursut tulevat hyvin harvoin Itämerelle asti”, kertoo merinisäkästutkimuksen erityisasiantuntija Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta.

Valvontaeläinlääkäri Jenni Hyväkkä ja kunnan eläinlääkäri Tiina Lindholm rannalla, mihin mursu saapui.

Perjantaina hän lähti itsekin kohti Haminaa, jotta pääsisi näkemään harvinaisuuden omin silmin. Loisan harmiksi mursu ehti kuitenkin pulahtaa takaisin mereen, ja havainto jäi tekemättä.

Haminassa mursun käänteitä seurattiin poliisin, pelastuslaitoksen ja eläinlääkäreiden voimin.

Kuvassa Veli-Matti Paronen, joka kohtasi mursun aamu-uinnillaan.

Mursun rantauduttua Haminaan viranomaiset pähkäilivät, mitä sille tulisi tehdä. Sitä esimerkiksi kasteltiin vesiletkulla ja sille pohdittiin hoitopaikkaa Korkeasaaresta. Lopulta mursun annettiin palata omin avuin mereen, sillä eläinlääkäri arvioi sen olevan hyväkuntoinen.

Loisan mukaan eläimen tilannetta ja liikkeitä on syytä seurata, sillä se on päätynyt epätavalliseen ympäristöön.

”Tarkkailu riittää, eikä noin hyvin liikkuvaa eläintä tule ottaa kiinni. Jos se taas olisi ollut henkihieverissä, niin lopettamista olisi pitänyt harkita.”

Paras vaihtoehto on Loisan mukaan antaa mursun mennä menojaan, eikä ainakaan häiritä sitä.

Nisäkäsbongari Harri Muukonen katsomassa mursua.

”Jos se tulee uudelleen esiin, kannattaa pysyä kaukana. Siinä aiheuttaa itselleen riskin, jos menee liian lähelle, vaikkei mursu olekaan pahansisuinen otus.”

Hyväkuntoinen mursu lähti uiskentelemaan omin avuin, eikä sitä ollut syytä pelastaa.

Aaen viesti on sama: jättäkää Stena rauhaan, sitä ei tarvitse pelastaa. Hän arvelee, että mursu jää joksikin kuukausiksi "loukkuun” Itämerelle ja saattaa vielä näyttäytyä uudestaan esimerkiksi Suomen länsirannikolla.

”Mursut ovat sosiaalisia eläimiä, jotka viihtyvät laumassa. Toivon, että se kääntyy poispäin ja löytää tiensä takaisin omiensa joukkoon.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat