Moottori­veneily aiheuttaa odottamatonta tuhoa – Kuuntele, millaisessa merenalaisessa kakofoniassa eläimet elävät

Vedenalainen melu voi aiheuttaa monenlaista haittaa Itämerellä. Aiheesta on toistaiseksi hyvin vähän tietoa, eikä melutasoille ole toistaiseksi määritetty raja-arvoja.

Vedenalaisen melun vaikutusta Itämeren eliöstöön tutkitaan Suomessa nyt ensimmäistä kertaa.

1.9. 19:00 | Päivitetty 2.9. 15:43

Katka viilettää sulavasti akvaarion halki.

Pieni äyriäinen voi luultavasti ihan hyvin. Se on saanut syödäkseen kalanruokaa, ja akvaariossa on muutenkin ollut aika rauhallista.

Samaa ei voi sanoa varmasti kaikista katkan lajitovereista. Osa Helsingin Viikissä sijaitsevan laboratorion katkoista kuuluu testiryhmään, joka joutuu kuuntelemaan tasaisin väliajoin moottoriveneen ääntä.

”Se on sellaista korkeataajuista ja repivää ääntä”, Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Okko Outinen kuvailee.

Sellainen pärinä saattaa stressata katkaparkaa.

Kaikki tietävät, kuinka hälinä haittaa keskittymistä, vaikka äänenvoimakkuus ei olisikaan kova.

Altistuminen jatkuvalle melulle aiheuttaa stressiä ja unettomuutta sekä lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Hiljaisessa metsässä sydämen syke taas laskee ja stressihormonipitoisuudet pienenevät.

Tämä kaikki tiedetään, koska melun vaikutuksia ihmiseen on tutkittu paljon.

Veden alla tilanne on toinen. Ympäristöministeriön tuoreessa raportissa todetaan, että vedenalainen melu vaikuttaa laajalti Itämerellä. Juuri muuta melutilanteesta ei tiedetä.

”Vaikutuksia meidän avainlajeihimme ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Tällä hetkellä ei tiedetä, minkä verran mikäkin melu vaikuttaa.”

Asia on kuitenkin muuttumassa: vedenalaisen melun vaikutusta Itämeren eliöstöön tutkitaan Suomessa nyt ensimmäistä kertaa.

Kanistereissa on merivettä, jota käytetään testieliöiden altaissa.

Laboratorion katossa tuulettimet pitävät kovaa ääntä.

Tutkitun tiedon perusteella tällaiselle maanpäälliselle melulle on voitu asettaa raja-arvoja, jotka on otettu huomioon lainsäädännössä. Esimerkiksi uudet rakennukset on suunniteltava niin, ettei ulkoa kantautuva melu ylitä sallittua rajaa.

Vedenalaisessa melussa vastaavia raja-arvoja ei ole olemassa. Kun rajaa ei ole vedetty, kukaan ei varsinaisesti ole vastuussa, jos vaikkapa siltatyömaalta kuuluva pamaus vaurioittaa hylkeen kuuloelimiä.

”Meidän pitäisi pystyä määrittelemään, onko meren tila hyvä vai huono. Vasta sen jälkeen voidaan miettiä, mitä voidaan tehdä, jos se on huonossa tilassa”, Outinen sanoo.

Meren melutilanteesta kertovaa raja-arvoa taas ei voi asettaa ennen kuin tiedetään, kuinka vahingollista melu on millekin eliölle ja eläimelle.

”Suomessa on merinisäkkäitä aika vähän, joten näitä tutkimuksia tehdään katkoilla, sinisimpukoilla ja kalanpoikasilla. Osa altistetaan melulle, minkä jälkeen niiden käyttäytymistä kuvataan. Tarkoitus on myös mitata stressihormonitasoja”, Outinen selittää.

Katka on pohjaeläin, joka laiduntaa levän seassa. Se on kaloille tärkeä ravinnonlähde.

Laboratorioon on tuotu katkoja, joista osa altistetaan vedenalaiselle melulle.

Akvaarion kaiuttimesta kuuluva moottoriveneen pärinä on äänitetty hydrofonilla Saaristomerellä.

Vedenalaista melua mittaavia hydrofoneja on asetettu Suomen merialueille ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Niitä on meressä tälläkin hetkellä useita.

”On jo hyvin selvillä, minkälaista jatkuvaa melua on avomerialueilla ja millaista ääntä lähtee laivoista, paalutuskoneista tai vedenalaisista räjähdyksistä”, Outinen kertoo.

Mittausten perusteella on piirretty karttoja, jotka näyttävät, missä melua on eniten. Punaisimmat viivat kulkevat pitkin laivareittejä.

Myös siltojen rakentaminen ja ruoppaaminen aiheuttavat meteliä.

Ei kuitenkaan riitä, että tiedetään, kuinka kovaa melu on missäkin tai mitä eläimiä milläkin alueella on. Eläimet ja eliöt aistivat ääniä eri tavoilla ja viestivät keskenään eri taajuuksilla.

”Esimerkiksi katkoilla ei ole korvia, minkä takia ne tuntevat äänen paineaallon hyvin eri tavalla kuin esimerkiksi hylkeet, joiden kommunikointi tapahtuu hyvin korkealla taajuudella”, Outinen sanoo.

Kun eliöt on altistettu melulle, ne siirretään koeastioissa laitteeseen, jolla niiden käytöstä kuvataan.

Jotkut eläimet pääsevät melua karkuun, joten pitkään jatkuva tasainen melu vain ajaa ne muualle. Katkan kaltaisten otusten elinympäristö on usein rajallisempi.

Kuvitellaan esimerkiksi Saaristomeren luonnonsuojelualue, jolla 20 prosenttia eliöstöstä altistuu melulle 50 prosenttia ajasta.

”Onko niin, että ne eliöt pakenevat heti hiljaisemmille alueille, kun ne havaitsevat melua? Vai joutuvatko ne kärsimään melusta sen koko 50 prosenttia ajasta sillä samalla alueella?” Outinen kysyy.

Ero on iso haittojen arvioinnin kannalta.

Vaaleansininen laite on vedenalainen kaiutin. Altaassa on myös mikrofoneja.

Outisen mukaan suurin osa merenelävistä pakenee melua, jos siihen on mahdollisuus. Se on Saaristomerellä todennäköisesti helpompaa, sillä ääniaallot eivät kulje saarien läpi.

Toisaalta veneily ja vedenalainen rakentaminen lisääntyvät jatkuvasti. Itämeren suojelu­komission (Helcom) mukaan laivaliikenteen ennustetaan lisääntyvän noin 20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

”Sitten kun melua ei pääse enää pakoon, ollaan huolestuttavassa tilanteessa”, Outinen sanoo.

Outisen mukaan Itämeren melutilanne ei toistaiseksi vaikuta hälyttävältä. Ihmisiä, laivoja ja veneitä on vähemmän kuin muilla Euroopan merialueilla.

Sellaisena tilanne myös halutaan pitää. Vedenalaisen melun raja-arvot voisivat olla tässä avuksi, sillä niillä olisi mahdollista perustella esimerkiksi suojelualueiden tarvetta.

Tällä hetkellä Suomen merialueista on suojeltu vasta 11 prosenttia, mutta EU:n asettama tavoite on 30 prosenttia.

Liikkumisen rajoittamisen lisäksi meluun voi vaikuttaa hiljaisilla moottoreilla. Esimerkiksi Teknologian tutkimuskeskus (VTT) on alkanut kehittää uusia menetelmiä, joiden avulla potkureista aiheutuvaa melua voitaisiin vähentää.

Levän seassa on pieniä sinisimpukoita ja katkoja, joita säilytetään kylmiössä.

Jatkuvan melun lisäksi haittaa aiheuttavat yhtäkkiset kovat äänet. Vedenalaisten pamausten vaikutusten tutkiminen on haastavaa. Pahimmillaan ne voivat jopa tappaa.

Outinen kertoo tapauksesta, jossa Saksan merialueella purettiin toisen maailmansodan aikaisia merimiinoja. Alueella tiedettiin olevan pyöriäisiä, joten niitä yritettiin hätyyttää pois ennen purkutyön alkamista.

Pian miinojen räjäyttämisen jälkeen rantaan ajelehti kymmenisen kuollutta pyöriäistä. Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin, että niiden kuuloelimet olivat pahasti vaurioituneet.

”Toki jos siinä on pyöriäinen sattunut olemaan lähellä, voi olla, että se on kuollut myös itse räjähdykseen”, Outinen sanoo.

Jos kuolleita eläimiä ei löydy, on vaikea sanoa, miten räjähdyksen ääni on vaikuttanut.

Suomalaiset sinisimpukat ovat hyvin pieniä.

Pyöriäisesimerkki tuntuu kamalalta. Outisen mielestä katkoista ja sinisimpukoista kannattaa kuitenkin olla yhtä lailla kiinnostunut.

”Katkat ovat merkittävä osa meren ekosysteemiä, ne ovat tärkeää ruokaa kaloille, mutta myös Saaristomeren linnuille ja hylkeille”, hän sanoo.

”En väitä, etteivätkö nisäkkäät olisi tosi tärkeitä, mutta usein tuntuu, että ihmiset samastuvat varmaan lemmikkien kautta nisäkkäisiin ja isompiin eläimiin. Kalojen, planktonin tai pohjaeläinten rooli ei kuitenkaan ole yhtään vähäisempi.”

Katkat eivät onneksi ole kuolemassa sukupuuttoon melun takia. Se olisi Outisen mukaan aika villi väite.

Toinen hyvä uutinen on, ettei melu keräänny ympäristöön toisin kuin monet haitalliset aineet. Ne saattavat pysyä vedessä tai eliöstössä vuosikausia, mutta kun melun lähteen ottaa pois, ongelma poistuu kertaheitolla.

Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, Outinen sanoo.

Oikaisu 2.9.2022 kello 15.43: Toisin kuin artikkelissa alun perin väitettiin, Suomen merialueista on suojeltu vain 11 prosenttia ei 20 prosenttia.

Okko Outinen kuuluu vedenalaista melua tutkivaan työryhmään. Tutkimus on osa kahdeksanvuotista hanketta, jonka tarkoitus on kartoitta Itämeren tilaa laajemmin.

Vedenalainen melu

  • Vedenalainen äänimaailma koostuu luonnon omista ja ihmisen aiheuttamista äänistä.

  • Luonnollista ääntä synnyttävät esimerkiksi jään liikkeet, sade ja aallokko.

  • Melulla tarkoitetaan ei-toivottua ääntä, joka koetaan epämiellyttäväksi tai joka on kuulolle haitallista.

  • Veden alla melua aiheuttavat esimerkiksi meriliikenne, vesirakentaminen ja ruoppaukset. Tällainen melu on ymmärretty ongelmaksi vasta viime aikoina.

  • Melun tiedetään häiritsevän meriluontoa. Se saattaa vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen, niiden keskinäiseen viestintään ja elinympäristön valintaan. Melu aiheuttaa eläimille ja eliöille myös stressiä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat