Yksi aktivisti pelasti liito-oravien metsän hakkaamiselta – Miksi metsänomistajat eivät saa uhanalaisista lajeista tietoa?

Hakkuutoimijat saattavat luottaa paljon Metsäkeskuksen lähettämiin havaintotietoihin. Toimijoiden pitäisi kuitenkin ottaa enemmän vastuuta, sillä tärkein tieto saadaan aina paikan päältä.

Liito-orava on uhanalainen eläinlaji. Havaintoja liito-oravasta voi jakaa lajitietopalvelun kautta.

2.8. 2:00 | Päivitetty 18.8. 11:18

Metsänomistajat eivät saa tällä hetkellä ajantasaista tietoa omistamissaan metsissä olevista uhanalaisista eläimistä.

Asia kävi ilmi, kun Länsi-Suomessa liito-oravien asuinpaikka oli tuhoutua hakkuiden seurauksena. Laji.fi -lajitietopalvelun mukaan alueella on tehty useita liito-oravahavaintoja. Maanomistaja tai hakkuita tekevä metsäyhtiö eivät kuitenkaan tienneet havainnoista.

Tilanteeseen kiinnitti huomiota paikallinen aktivisti, joka kertoi asiasta Twitterissä.

Periaatteessa palveluun tallennettujen havaintojen pitäisi siirtyä Metsäkeskukselle, joka välittää tiedon automaattisesti hakkuuilmoituksen tekijälle.

Metsäkeskuksen tiedot uhanalaisista eläimistä eivät kuitenkaan ole päivittyneet ainakaan vuoteen, kertoo Metsäkeskuksen rahoituksen ja tarkastuksen palvelupäällikkö Aki Hostikka.

”Tietokantojen hallinnassa on parhaillaan siirtymävaihe menossa”, Hostikka sanoo.

Hyödynnettävät tietokannat on siirretty Luomuksen eli Luonnontieteellisen keskusmuseon hallintaan. Tietoja metsistä on niin paljon, että Metsäkeskus ei pääse vielä hyödyntämään niitä omassa järjestelmässään.

Hakkuita tekeville metsäyhtiöille ei ole tarkoituksenmukaista lähettää kaikkea tietokannasta löytyvää tietoa, kuten rengastushavaintoja.

Koska ely-keskukset valvovat lainsäädännön noudattamista, niiden pitäisi ensin määritellä, millaisia tietoja Metsäkeskuksen järjestelmissä halutaan hyödyntää.

”Emme me tietojärjestelmillä pysty liito-oravia suojelemaan.”

Hostikka muistuttaa, että viime kädessä vastuu on hakkuuoikeuden haltijalla. Liito-oravametsän hakkaaminen on laitonta silloinkin, kuin havaintoja ei ole.

Samaa sanoo johtava asiantuntija Ilpo Huolman Uudenmaan ely-keskuksesta.

”Emme me tietojärjestelmillä pysty liito-oravia suojelemaan. Tunnistamisen pitää tapahtua ensisijaisesti maastossa, jonka jälkeen havainto saadaan kirjattua järjestelmään”, Huolman sanoo.

Hän ei osaa sanoa, milloin päivitettyä tietoa tulee olemaan saatavilla. Sillä välin toimijoiden on mahdollista hyödyntää itse laji.fi -palvelua.

Havainnot eivät myöskään tule olemaan koskaan ajan tasalla, koska liito-oravat liikkuvat. Siksi suojelun kannalta tärkeintä olisi oppia tunnistamaan niille sopivat elinympäristöt, Huolman sanoo. Sellaiset paikat voisi jättää hakkaamatta, vaikka liito-oravahavaintoja ei olisikaan.

”Toki kun on kyse taloudellisesta toiminnasta, niin sellaisia alueita ei varmuuden vuoksi metsäpuolella säilytetä”, Huolman sanoo.

WWF:n metsäasiantuntija Mai Suomisen mukaan kysymys on juurikin rahasta.

Ely-keskuksilla tai Metsäkeskuksella ei ole resursseja käydä tarkastamassa hakkuukohteita. Samalla metsätoimijat saattavat luottaa liikaa järjestelmästä tuleviin tietoihin.

”Suomessahan on todella vahva luotto auktoriteetteihin”, Suominen sanoo.

Metsäkeskuksen automaattisiin ilmoituksiin luotetaan ehkä siksikin, ettei metsäalan toimijoilla ole riittävästi kannustimia tai osaamista tehdä omia tarkastuksia.

Riskit ovat pieniä ja ympäristörikokset jäävät helposti huomaamatta.

”Ja vaikka huomattaisiinkin, niitä on hankala todentaa jälkikäteen. Myös maksettavat sakot ovat tosi pieniä”, Suominen sanoo.

Monelle metsänomistajalle hakkuut ovat myös elintärkeä tulonlähde. Suomisen mukaan kysymys on lopulta siitä, korvaako kukaan, jos metsä jätetään pystyyn.

Mai Suominen

Suominen on Huolmanin kanssa samaa mieltä siitä, että papanakasojen tarkkailun sijaan olisi tärkeämpää tunnistaa sopivia elinympäristöjä. Olisi hyödyllistä, jos niitäkin voisi merkitä tietokantoihin.

”Aina kun saadaan piirrettyä rajoja karttoihin, ollaan lähempänä sitä, että päästään tekemään luonnonsuojelupäätöksiä. Tällaiset ehdotukset herättävät kuitenkin aina paljon vastustusta”, Suominen sanoo.

Hänen mukaansa luontokadon ratkaisemiseksi ei myöskään riitä pelkkä suojelualueiden perustaminen. Luontoarvot pitäisi huomioida paremmin talousmetsissä, joita on Suomessa valtava määrä.

Liito-oravien suojelemisessa pitäisi Suomisen mielestä hyödyntää erilaisia taloudellisia kannustimia. Sellaisia on jo olemassa: Metso-ohjelman kautta metsänomistaja voi saada tuloja metsän suojelusta. Stora Ensolla taas on käynnissä pilottihanke, jossa metsänomistajalle maksetaan pystyyn jätettävistä puista.

Vastustuksesta huolimatta halua pitää huolta ympäristöstä on kyllä, Suominen sanoo. Tietoa pitäisi vain olla enemmän ja sen pitäisi kulkea paremmin.

”Moni metsänomistaja ei esimerkiksi tiedä suojeluvaihtoehdoista.”

Suomisen mukaan Suomessa on pitkät perinteet luontotiedon tuottamisessa. Lajitietorekisteri on hänen mukaansa maailmankin mittakaavassa poikkeuksellinen järjestelmä. Kuka tahansa voi kirjata palveluun havaintoja uhanalaisista lajeista.

”Monet harrastajat tuntevat lajiryhmiä hirveän hyvin. Olen itse kirjannut joskus väärän lintuhavainnon, ja parin tunnin päästä kaveri soitti, että se on väärin.”

Järjestöt ja aktivistit ovat Suomisen mukaan merkittävä osa kokonaisuutta. Metsien suojelussa paljon on heidän harteillaan.

Huolman kertoo, että myös tuoreessa tapauksessa paikallisella aktiivilla oli merkittävä rooli.

”Hänen aktiivisuudellaan on ollut suuri merkitys siinä, että tämä on tullut eri toimijoiden tietoon. Metsäpuolelta ilmoitettiin heti, että homma laitetaan jäihin. Alueelle mennään tekemään maastokatselmus elokuussa”, Huolman kertoo.

Liito-oravista Twitteriin päivityksen tehneen aktivistin huolena on, että laittomien hakkuiden paljastuminen on nyt kiinni tuurista ja hakkuutoimijoiden valveutuneisuudesta.

Oikaisu 18.8. kello 11.16: Suominen sanoi jutussa aikaisemmin, että ympäristörikoksista maksettavat korjaukset ovat pieniä. Korvauksilla hän viittasi kuitenkin sakkoihin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat