Keski-Euroopan kuusimetsät syönyttä tuholaista löytyi Suomesta ennätysmäärä hämmästyttävän pohjoisesta

Keski-Suomikaan ei ole enää turvassa kirjan­painaja­kuoriaiselta. Taustalla on ilmaston lämpeneminen.

Kirjanpainaja on noin puoli senttiä pitkä kuusta syövä kovakuoriainen.

27.7. 16:21

Kuusia syövää kirjanpainaja­kuoriaista on löytynyt tänä kesänä Suomesta epidemia­rajan ylittävä määrä pohjoisempaa kuin kertaakaan aiemmin kymmenen vuotta jatkuneen seurannan aikana.

Epidemiaraja tarkoittaa määrää, joka synnyttää kohonneen riskin metsätuhoille.

”Etelä-Suomessa ei ole rikottu tänä kesänä ennätyksiä, mutta pohjoisempaa on tavattu määriä, joita ei ole vielä ennen havaittu”, kertoo Luonnon­vara­keskuksen (Luke) tutkimuspäällikkö Markus Melin.

Epidemiaraja on ylittynyt jo heinäkuun aikana Ähtärin ja Äänekosken seudulla. Lisäksi Melinin mukaan epidemiarajaa ”kutitellaan” jo Haapajärven ja Kärsämäen seudulla, ja hämmästyttävän runsaita pyydys­löydöksiä on saatu Sotkamon ja Kajaanin tienoilta asti.

Ilmaston lämpeneminen nostaa kirjanpainaja­tuhojen riskiä alueilla, jotka aikaisemmin ovat olleet kylmyytensä vuoksi niiltä turvassa. Taustalla vaikuttavat viime kesän pitkät helteet.

”Jos sellaiset kesät yleistyvät, se pelaa kirjanpainajan pussiin”, Melin sanoo.

Lämpöjaksojen yleistyminen ja kuumeneminen on yksi ihmisen aiheuttaman ilmaston­muutoksen parhaiten tunnettuja seurauksia. Pohjoisilla leveysasteilla, kuten Suomessa, ilmasto lämpenee noin kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin.

Suomen keskilämpötila on noussut jo yli 2 astetta 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Lämpimänä kesänä kuoriaiset aloittavat lisääntymisensä aiemmin, ja munat kehittyvät kaarnan alla rivakammin kuin kylmänä kesänä. Talvien leutous helpottaa talvehtivien aikuisten selviytymistä.

Kirjanpainaja munii kuusen kuoren alle kaivamaansa tunneliin. Toukat syövät kuoriuduttuaan omat tunnelinsa. Kuusi kuolee, kun sen ravinteiden kulku katkeaa.

Se on näkynyt tänä kesänä Luken kuoriais­pyydyksissä, joita on eri puolilla Suomea yli neljäkymmentä. Houkutus­feromonilla ryyditettyihin putkipyydys­ryhmiin on monin paikoin kertynyt jo yli 15 000 kirjanpainajaa, jota Lukessa pidetään yhden kesän epidemia­rajana.

Pyynti jatkuu ainakin elokuun loppuun asti.

Seurantaa on tehty vuodesta 2012 asti. Melinin mukaan nyt dataa alkaa olla sen verran, että esimerkiksi eri metsä­tyyppien vaikutuksesta kuoriais­määriin voidaan alkaa tehdä tutkimusta.

Kirjanpainaja ei ole vieras- eikä tulokaslaji. Se kuuluu Suomen alkuperäis­lajistoon kaikkialla, missä kuusta kasvaa. Uutta nykytilanteessa on se, että kuoriaista havaitaan nyt näinkin pohjoisessa niin runsaana, että laajemmat metsätuhot ovat mahdollisia.

Kirjanpainajasta ei siis pyritä kokonaan eroon, vaan pyrkimyksenä on välttää haitallisen laajoja ryöpsähdyksiä talous­metsissä. Luonnonmetsän kiertokulussa kirjan­painajalla on oma osansa, ja Melin kutsuu sitä jopa avainlajiksi.

”Se yleensä ensimmäisenä tappaa vanhat kuuset, joita sitten muutkin eliöt pääsevät hyödyntämään.”

Kevättalvella HS tutustui Tšekissä laajoihin kirjan­painaja­tuhoihin. Koko kuvassa näkyvä aukea on hakattu kirjanpainajavahinkojen takia. Muussa tapauksessa laajojen aukkojen hakkaaminen ei olisi Tšekissä edes laillista.

Keski-Euroopassa esimerkiksi Saksassa ja Tšekissä kirjan­painajat ovat kuivuus- ja hellekausien jälkeen tuhonneet kokonaisia metsiä. Suomessa suurimmat tuhot on nähty Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Kirjanpainajan tappamia puita on nähty myös Helsingin Keskus­puistossa.

Lue lisää: Yhtäkkiä Josper Tigerstedtin puihin alkoi ilmestyä antennimaisia tunneli­kuvioita ja se oli sen metsän loppu

Yleensä epidemiat saavat alkunsa myrskytuhoista, sillä ensimmäisinä kuoriaiset iskevät tuulen kaatamiin puihin. Epidemian alkupisteeksi käy myös tukkipino, joka on jätetty liian pitkäksi aikaa tienvarteen.

Siksi Suomessa on lailla säädetty päivämäärä, jolloin tienvarren puut on viimeistään korjattava. Päivämäärää aikaistettiin juuri ilmaston lämpenemisen vuoksi heinäkuun puoliväliin, mitä Melin pitää hyvänä ratkaisuna. Kuoriaisten aikataulut ovat aikaistuneet.

”Tänä kesänä vanhat päivämäärät olisivat olleet täysin riittämättömiä.”

Keski-Euroopassa laajimmat tuhot ovat tapahtuneet alueilla, joissa varttunut ja yksipuolinen talous­kuusikko on päässyt kärsimään kuivuudesta. Kuusi puolustautuu tunkeutujia vastaan pihkallaan, mutta kuivuneella kuusella puolustus horjuu.

Lue lisää: ”Niitä oli konepeltikin täynnä” – Sentin mittainen nilansyöjä jätti jälkeensä totaalisen tuhon eikä sitä meinannut pysäyttää mikään

Yleisten luulojen vastaisesti lahopuut eivät lisää kirjanpainaja­riskiä. Kirjanpainaja ei syö lahonnutta puuta, vaan heikentynyttä kovaa puuta.

”Lahopuut voivat jopa auttaa, koska niissä elää esimerkiksi loispistiäisiä, jotka rajoittavat kirjan­painajien kantaa”, Melin sanoo.

Tämän kesän havaintoja Melin pitää herätyskellona keskisen Suomen metsän­omistajille.

”Sanoisin, että vielä ei tarvitse olla huolissaan, mutta hereillä kannattaa olla.”

Pyöreät reiät kaarnassa ja ruskea puru kertovat kirjanpainajan saapumisesta.

On syytä tarkkailla tuulen kaatamia puita ja avohakkuiden laitoja, joissa metsän siimekseen tottuneet kuuset ovatkin yhtäkkiä joutuneet suoraan paahteeseen. Tarkistus­kierros kannattaa tehdä touko-kesäkuussa.

Kirjanpainajan kohteeksi joutuneet puut tunnistaa pyöreistä rei’istä tyvikaarnassa ja ruskeasta purusta puun juurella. Jos kuoriaisen kuvioima kaarna irtoilee, puu on jo kuollut ja kuoriaiset siirtyneet eteenpäin.

Kun kirjanpainaja on tappanut kuusen, kaarna alkaa pudota pois.

Melin antaa pari perusvinkkiä myös pidemmän aikavälin suunnitteluun.

”Oikea puulaji oikealle kasvupaikalle on se ensimmäinen”, hän sanoo.

Suomessa on istutettu runsaasti kuusia paikoille, jotka kuivuutensa puolesta olisivat sopineet paremmin männylle. Syy vääristymään on kuusen paremmassa tuotossa ja siinä, että männyn­taimet kelpaavat hirville liiankin hyvin.

Toinen Melinin vinkki on sekametsän suosiminen. Jos talousmetsä on maisema­tasolla riittävän monipuolista, kaikki munat eivät ole samassa korissa ja yhteen lajiin erikoistuneen tuholaisen tuhot jäävät pienemmiksi.

Lisäksi lehtipuut tuovat metsään kosteutta, joka auttaa kuusiakin puolustautumisessa tuholaisia vastaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat