Tampereelle hakeudutaan nyt hedelmöitys­hoitoihin ympäri Suomen: ”Meillä ei ole hoito­jonoja juuri ollenkaan”

Hedelmöityshoitoja tullaan hakemaan kasvavissa määrin Tampereen yliopistollisista sairaalasta. Hoitojen määrä on kasvanut myös valtakunnallisesti.

Tampereen yliopistollisen sairaalan hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikka avasi ovensa 25. heinäkuuta kesätauon jälkeen. Ylilääkäri Katja Ahinko kertoo, että vapaan hoitopaikan valinnalla poliklinikalle on tullut paljon potilaita myös muista sairaanhoitopiireistä.

29.7. 13:04

Lähetemäärät Tampereen yliopistollisen sairaalan hormoni- ja lapsettomuus­poliklinikalle ovat kasvaneet. Taysissa tehdään kolmannes koko Suomen julkisen sektorin hedelmöitys­hoidoista, mutta keskeinen syy kasvaneelle lähetteiden määrälle on lahjasoluhoitojen lisääntyminen.

Taysin hormoni- ja lapsettomuus­poliklinikan osastonylilääkäri Katja Ahinko selittää ilmiön taustoja. Vuonna 2019 lahjasoluhoidot palautettiin takaisin julkisen terveydenhuollon piiriin neljän vuoden tauon jälkeen. Tällöin lahjasoluhoidot mahdollistettiin myös naispareille ja itsellisille, eli ilman kumppania lapsen haluaville naisille.

”Uusin ilmiö on se, että vapaan hoitopaikan valinnan potilaita tulee lisääntyvästi Taysiin”, Ahinko sanoo.

Hormoni- ja lapsettomuus­poliklinikalla vastataan myös hedelmällisyyden säilyttämiseen tähtäävistä hoitotoimenpiteistä ennen syöpähoitoja ja niiden jälkeen sekä transsukupuolisten henkilöiden hormonihoitojen aloituksesta. Klinikan yhteydessä toimii lisäksi lapsi- ja nuorisogynekologian poliklinikka.

Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla ei hoideta ainoastaan hedelmöityshoitoihin tulleita potilaita. Vastaanottoaulassa esillä ovat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sateenkaarilippu ja transihmisten pastellisävyinen lippu.

Viime vuonna Taysiin hedelmöityshoitoihin tuli noin 200 vapaan hoitopaikan valinnan potilasta, joista suurin osa pääkaupunki­seudulta. Syy Tampereen suosiolle voi olla Ahingon mukaan se, että hoitoon pääsee nopeammin.

Jonotusajat Helsingin yliopistollisessa sairaalassa ovat pitkät etenkin lahjasoluilla tehtävien hoitojen osalta.

”Hoidontarve lahjasoluille on varmaankin kaikkein suurin isoimmissa kaupungeissa. Itsellisiä naisia ja naispareja on niissä suhteellisesti enemmän”, Ahinko pohtii.

Munasolunkeräykseen tulevat potilaat valmistellaan toipumishuoneessa. Samassa huoneessa potilaita myös seurataan toimenpiteen jälkeen. Taysissa tehdään viikossa keskimäärin 20–30 munasolunkeräystä.

Tampereelle lapsettomuus­hoitoihin tullaan pääkaupunkiseudun lisäksi myös esimerkiksi Päijät-Hämeestä ja Etelä-Karjalasta. Joitakin yksittäisiä potilaita on hakeutunut Taysiin hoitoihin jopa Pohjois-Karjalasta asti.

Ahinko uskoo, että Taysin hyvä maine hedelmöityshoitoja tarjoavana sairaalana on kirinyt ympäri Suomen myös ”puskaradioiden” kautta ja sosiaalisessa mediassa.

”Meillä on hyvä maine, koska meillä ei ole hoitojonoja juuri ollenkaan ja meillä on hyvät raskaustulokset. Hoidot etenevät meillä siis aika ripeästi.”

Taysin hormoni- ja lapsettomuus­poliklinikalle tullaan lääkärin kirjoittaman lähetteen perusteella. Lähetteen on voinut tehdä terveyskeskus-, työterveys- tai yksityislääkäri. Myös alue- ja keskussairaaloiden lääkärit voivat lähettää potilaita Taysiin hedelmöitys­hoitoihin.

Lähetteen kirjoittamisesta ensimmäisen poliklinikka-ajan saa Ahingon mukaan korkeintaan kolmessa kuukaudessa. Varsinaiset hoidot pystytään aloittamaan yhdestä kolmeen kuukaudessa.

”Hoitotakuuajassa on pysytty. Tilanteet ovat kuitenkin yksilöllisiä. Varsinaisia jonoja meillä ei ole, mutta hoidon aloittaminen riippuu vähän siitä, onko potilaan kohdalla selvitettävää terveydentilan tai lääkityksen kanssa.”

Ahinko selittää, että hedelmöityshoidot jakaantuvat kevyempiin hoitoihin ja koeputki­hedelmöitykseen. Kevyempiä hoitoja ovat ovulaatioinduktio, eli munarakkulan kypsytys­hoito ja inseminaatio eli keinosiemennys. Hoidot voidaan tehdä potilaan omilla tai lahjoitetuilla sukusoluilla.

Munasolunkeräys tehdään toimenpidehuoneessa, jonne myös tukihenkilö saa tulla mukaan. Näyteputket toimitetaan huoneesta heti laboratorioon seinässä olevan luukun kautta, ja toimenpide kestää yhteensä 15–30 minuuttia. Munasolun hedelmöitys voidaan tehdä laboratoriossa jo saman päivän aikana.

Alkionsiirto tehdään toisessa toimenpidehuoneessa 2–5 päivän kuluttua munasolun hedelmöityksestä. Ahinko kertoo, että toimenpide on nopea, vain noin kymmenen minuutin kestoinen. Nykyään valtaosa alkionsiirroista on yhden alkion siirtoja.

Käytettäessä lahjasoluja hoidon aloittaminen riippuu niiden saatavuudesta. Ahingon mukaan lahjasoluhoitojen suhteen Taysissa ei ole varsinaista jonoa, mutta siittiö­lahjoittajia tarvitaan paljon enemmän verrattuna munasolu­lahjoittajiin.

Ahinko kuitenkin arvioi, että hoidot päästään aloittamaan joka tapauksessa muutamassa kuukaudessa, ellei tilanne lahjoittajien määrässä huonone.

”Tällä hetkellä ollaan pärjätty, mutta siittiöiden tarve on valtava. Onneksi luovuttajia on ollut hyvin, mutta koko ajan olemme vähän epävarmoja siitä, riittävätkö ne.”

Toimenpidehuoneessa tutkitaan myös siittiötuotantoa. Jos siemennesteestä ei löydy siittiöitä, niitä voidaan etsiä suoraan kiveksestä mikroskooppisessa toimenpiteessä, niin sanotussa mikro-tese -leikkauksessa.

Syy siittiöluovuttajien tarpeelle on se, että valtaosa lahjasoluhoitoja hakevista potilaista on naispareja ja itsellisiä naisia. Myös erilaisista etnisistä ryhmistä tulevia lahjoittajia tarvitaan Ahingon mukaan lisää.

Ahinko arvioi, että 80 prosenttia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa aloitetuista lahjasoluhoidoista johtaa raskauteen ja lapsen syntymään. Se, kuinka nopeasti hoidoista on apua, vaihtelee yksilökohtaisesti. ”Matka on tietenkin kaikilla erilainen. Pahimmillaan voi mennä vuosikausia”, Ahinko sanoo.

Ylilääkäri Katja Ahinko esittelee huoneen, jossa säilytetään alkioita, munasoluja ja siittiöitä nestemäistä typpeä sisältävissä säiliöissä. Pakastettuja alkioita säilytetään Taysissa vähintään kolme vuotta potilaiden ja sairaalan välisellä sopimuksella. Kuvassa näkyvät suuret tankit on nimetty Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi. Niissä säilytetään perifeerisen veren kantasoluja, jotka eivät liity hedelmöityshoitoihin.

Munasolujen luovuttajan tulee olla 20–35-vuotias, ja siittiöluovuttajan 20–45-vuotias. Luovuttajalla tulee olla terveet elintavat, eikä hänellä itsellään tai suvussa saa olla perinnöllisiä sairauksia.

Siittiöiden lahjoittaminen etenee hoitajan tekemästä alkukeskustelusta siemenneste­analyysiin. Jos siittiöitä on riittävästi ja ne kestävät pakastuksen, lahjoittajalle varataan aika terveys­tarkastukseen ja laboratorio­kokeisiin.

Terveys

Hedelmöityshoitoja aloitetaan vuosittain tuhansia

Suomessa aloitettiin THL:n ennakkotietojen mukaan noin 14 600 hedelmöityshoitoa vuonna 2021.

Vuonna 2020 hoitoja aloitettiin noin 12 800. Koronan takia valtaosa hedelmöityshoitoklinikoista keskeytti hoitojen antamisen muutamaksi kuukaudeksi keväällä 2020.

Hoitojen ansiosta syntyi noin 2 400 lasta vuonna 2020. Se oli noin 4,9 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista.

Suurin osa tehdyistä hedelmöityshoidoista oli vuonna 2020 potilaan omilla soluilla tehtyjä koeputkihedelmöityksiä.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tehdään vuosittain noin 750 koeputkihedelmöityshoitoa, 850 pakastealkionsiirtoa ja 600 kevyempää inseminaatiohoitoa.

Taysissa tehdyistä hedelmöityshoidoista syntyy vuosittain noin 450 lasta.

Hedelmöityshoitoihin ovat oikeutettuja nais-miesparit, naisparit ja itselliset naiset. Julkisessa terveydenhuollossa miehille yläikäraja hoitojen alkaessa on 60 vuotta ja naisille 40 vuotta.

Lähteet: THL ja Katja Ahinko

Ennen lahjoittajaksi hyväksymistä lahjoittajaksi haluava käy vielä lahjasukusolu­neuvonnassa, jossa käydään läpi lahjoittamiseen liittyvät oikeudelliset, eettiset ja psykologiset asiat. Kun luovutetusta sukusolusta syntynyt henkilö täyttää 18 vuotta, hänellä on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys.

”Alle 45-vuotias perusterve mies, joka ei tupakoi, on oikein hyvä luovuttaja”, Ahinko tiivistää.

Poliklinikalla on erilliset huoneet spermanluovutusta varten, ja oma pienempi odotustila. Katja Ahinko kertoo, että saman lahjoittajan sukusoluja voidaan käyttää korkeintaan viiteen eri perheeseen. Siittiölahjoituksessa näytteenantokertoja on kahdeksasta kymmeneen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat